9kg eläinrääkkäystä

Näin minulle eräs vanhempi rouvashenkilö huusi kun laitoin kalani tappamatta pönttöön, että olen perkeleen eläinrääkkääjä! Noh olipa meitä muutama muukin syntinen kai sitten siellä eli en pelkästään minä syyllistynyt tähän julmuuteen? Ilmeisesti muillekin tämä henkilö jotain oli kommentoinut kalojen tappamisesta ainakin mitä vähän kuulostelin asioita. Että tälläistä kommentointia. Mutta asiaan.
Onkipaikkana oli Yrjösenpohja ja arvotut paikat. Mikäs sen mukavampaa kun ei tarvinut kilpajuoksua harrastaa ja paikkakin sattui lähelle autoa niin ei ollut pitkä matka käveltävänä. Paikka osoittautui ihan hyväksi. Alkutunti tuli kokoajan kalaa pientä ja isoa. Sitten toinen tunti vähän tahti hiljeni mutta kalaa tuli kuitenkin hyvin edelleen. Kolmas tunti oli sitten se milloin multa karkasi ainakin hopeasija käsistä. Salakat iskivät paikkaan ja ei oikein toukka ehtinyt pohjaan kun salakka oli jo koukussa kiinni. Eihän siitä sitten enää mitään tullut. Sattumakaloja siis suurempia kuin salakka tuli enää vaan sillointälläin. Laskeskelin että 4-5kg/tunnissa oli ekat tunnit ja viimeinen tunti varmaan kilon jos sitäkään. Jos alkutuntien tahti olisi jatkunut olisi ollut mahdollisuus mihin vaan. Mutta kun paikkaakaan ei viitsinyt vaihtaa kun kalaa kuitenkin oli paikalla niin sitä vaan yritti ja yritti eksyttää salakkaparvea. Ja aurinkokin paistoi ikävästi silmiin ettei siitä parhaasta kohdasta voinut enää onkia kun ei kertakaikkiaan nähnyt mitään. Että siihen meni minun kirkkaammat mitalit. Mutta näin tällä kertaa. Tästä on hyvä jatkaa!

------------------------------------------------------------------------------------------

Hossa 21.-29.4.2018

Taas se vuoden odotetuin hetki tuli ja meni. Nimittäin pilkkireissu Hossan maisemiin. Tätähän sitä aina odottaa ja laskee ensin kuukausia sitten viikkoja ja lopuksi päiviä koska tämä hetki taas koittaa. Kun taas sielu lepää, hermot latautuu ja kroppa juoksee maratonin joka päivä ja on niin rikki että ei mitään rajaa. Mutta silti sitä vaan odottaa, kaipaa ja unelmoi Hossaan pääsystä, vuosi toisensa jälkeen.
Tänä vuonna meidän piti olla kaksi viikkoa reissussa mutta kun nuo työt tuli yllättäen haittaamaan harrastuksia niin ensimmäinen viikko oli pakko perua. Mutta ei se oikeastaan haitannut. Kyllä viikossakin taas jo kerkesi koluta vanhat ja uudetkin paikat ihan kiitettävästi :) Ja saada ittensä näännyksiin :)

WP_20180429_07_43_42_Pro.jpg

Lunta oli metri ainakin!


Onneksi kelien herra oli armollisempi kuin vuosi sitten. Lumet olivat lähes sulaneet jäiden päältä eli kulkeminen oli varsinkin alkuviikosta oikein mukavaa potkurilla. Loppuviikosta pinta kuitenkin alkoi jo aamuisinkin olla pehmeä koska yöpakkasia ei enää tullut. Kulkeminen alkoi käydä raskaammaksi ja siksi loppupäivien reissut sijoittuivatkin lähilammille ja järville. Kuitenkin päästiin käymään uusissa paikoissa ja uudella järvelläkin pari kertaa. Mukavia muistoja ja paikkoja nekin taas mieleen jättivät :) Metsässä lunta olikin sitten ihan riittämiin. Pohraamiseksi meni vaikka olin lumikengillä liikkeellä eli oli todella rankkaa! Selkä huusi hoosiannaa kokoajan!
HUH HUH!

31421583_10156315225092460_7347802132709

Jää oli niin sinistä ettei silmiään uskonut! Mutta totta se oli.

Ahvenet olivat tänä vuonna todella nirsoja ja kadoksissa. En tiedä mikä niitä vaivasi mutta luotaimessakaan niitä ei näkynyt kuin ehkä 1 reiässä 20stä? Ja nekin pieniä sinttejä. Jos hiukan isompaa oli niin mikään ei kelvannut. Kävin läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat vieheet ja värit mutta ei. Katsomaan tulivat mutta eivät suutaan avanneet. Outoa käytöstä? Luulisi että viikossa jo alkaisi nälättää mutta ilmeisesti olivat koko joukko laihiksella tai muuten vaan päästään vialla kun ei etelänhetelmät kelvanneet vaikka tarjottimelta melkein tarjosi. No pitäkää tunkkinne! Älkää syökö p****le :) Jos mestarikalastaja Jussikaan ei ahventa löytänyt, niin meille urakka oli siis ihan toivoton. Ehkä ensi vuonna paremmin?

Onneksi saatiin muita kaloja ihan kivasti ahventen sijaan. Kirjolohia 14kpl, harjuksia 8 ja yksi taimen. Pikkuahvenia ei laskettu, mutta eiköhän niihin sormet ja varpaat riitä :( Surkeaa siis kerrassaan!

Minä pistin tänävuonna uusiksi kirjolohien määräennätyksen eli 7kpl. Olisihan niitä tullut varmasti tuplatkin mutta ei me millään olisi jaksettu tai siis kyetty syömään sellaista määrää kalaa. Nyttekin ihan öklöttää ajatus lohesta! Yöks! Eli kalastusta piti rajoittaa aina muutaman tunnin reissuun. Hauskaa silti oli niitä väsytellä siiman päässä. Mukavia tempojia :)

31131140_10156306011202460_1935007041726

Tässä yksi lajin edustaja 1,5kg. Taisi olla ensimmäinen laatuaan. Loppuja ei sitten jaksanutkaan kuvata enää kun niitä vaan tuli ja tuli :)

Pistin myös jälleen historiaan harjusennätykseni. Nyt se on komeat 51cm ja painoa
n. 1200-1300g. Varmuutta tarkasta painosta ei ole, kun ei ollut puntaria mukana, mutta pituuden ja koon perusteella arvioitiin noin suunnilleen kooksi. (Huhtasen Aki, "harjusasiantuntija" veikkasi samaa kun kyselin :) ) Oli nimittäin vötkäle.
Paksu läskimaha oikein perusteellisesti. Siis se harjus :) Oli kyllä homma saada se avantoon kun piti sellaista rallia jään alla että. Eikä 5" reikä oikein meinannut sille piisata. Just ja just mahtui. Hurja mörkö! Jes!

31131328_10156303054087460_6109559277406

Siinä se enkkakala on. Ja ei, sillä ei kasva karvoja päässä vaan se on mun huppu. Ja koska oli rauhoitusaika, se pääsi jatkamaan kasvuaan takaisin vieläkin isommaksi.

WP_20180422_002%20%282%29.jpg

Oli kyllä sellainen porsas että tokkopa vähään aikaan tuollaista saan kädessäni pidellä. Mahtikala!

harjus.jpg

Tässä pienempi 40cm harjus mutta oli mahtavan värikäs tuo evä.

Sain myös taas reilun kiloisen hauen ja joka kerta täytyy ihastella niiden värityksiä. Meilläpäin hauella on valkea maha ja pilkutkin aivan erilaiset ainakin mitä minä olen saanut. Täällä ne ovat kellertäviä ja mahakin kirjava. Hieno otus tämäkin!

WP_20180424_13_22_18_Pro%20%282%29.jpg

Keltatäpläkäs? Uusi laji?

Tulomatkalla käytiin kylässä Jaanalla joka kirjoittaa täällä netissä Fishmeluck -blogia. Siellähän se vierähtikin tunti jos toinenkin koska yllättäen juttua kalastuksesta piisasi, eikä päästy vasta kuin alkuun. Saatiin kesäksi kutsu tulla heille yöksi, että päästään heidän veneellään kalastamaan Kallavedelle. Sitä odotellessa :)

31116749_10156301025882460_3157293930316

Kaksi kovaa kalakimmaa :) Ei loppuneet kalajutut ei :)

Kaikkinensa reissu oli hyvä ja onnistunut. Säät suosi melko hyvin, jonain päivänä liiankin, oli turkasen kuuma! Kalaakin tuli niin että syyäkseen sai kylläseksi asti. Lintuja jos kaikenlaisia nähtiin ja kuultiin. Tälläkertaa kuukkelia ei meidän vakiolammella näkynyt vaikka leivätkin sille vein? Ehkä kohtaamme ensi kerralla taas. Jo elokuussa :)

WP_20180429_08_03_16_Pro%20%283%29.jpg

Kiitos Hossa <3

ps. jos joku haluaa katsoa kirjolohenväsytysvideon niin tästä linkistä pääsee katsomaan 1,4kg edestä touhotusta.

---------------------------------------------------------------------------------

Palvaalla

Taas kerran olimme päättämässä oman seuramme kisakautta Palvaanjärvellä.
Tänä vuonna olosuhteet olivat hyvin talviset ja keli raskas kulkea. Viime vuonna kun potkurilla pääsi sujuttelemaan yli järven, oli nyt vastassa reilu kerros lunta ja sen alla vettä. Eli meikätyttöhän jäi sen takia lähtörantaan koska kulkeminen oli toivotonta. Valitsin tällä kertaa vasemman poukaman koska sinne näytti moni muukin menevän. Hiljaista oli elo jään alla. Sieltä täältä yksi ahven ja sitten taas tyhjiä reikiä vaikka kuin. Missään vaiheessa en onnistunut löytämään hyvää reikää mistä olisi saanut 3 kalaa enempää. En vaan löytänyt. Mutta tälläistä tällä kertaa. Saalista kertyi 680g ja kolmas sija. Kai sitä pitää olla ihan tyytyväinen? Kisan jälkeen meno jatkui entiseen malliin: makkaraa, juotavaa,  hyviä juttuja jne. Kivaa siis oli! :)
Ainoa mitä taas jäi kaipaamaan oli se entisenlainen hauskanpito ravintolassa. Sitä ei taida enää takaisin saada? Kun vain osa porukkaa jää kisojen jälkeen sinne niin jotenkin se latistaa tunnelman ja eipä siellä tanssi ja laulu raikaa enää niinkuin ennen.
Mutta näillä mennään :( Ei mahda mitään.....
Sellainen juttu vielä että kun saunan pukuhuone oli niin pirun kuuma, että piti ihan tuulettaa ja käydä jäähyllä vähänväliä että siellä pystyi olemaan niin sanoin jo silloin että tästä ei hyvä seuraa kun kuumissaan täällä jäähyttelee tuulessa. No illalla alkoikin sitten niskasärky, aivastelu ja nenä vuotamaan. Pari päivää meni siis petin pohjalla sen takia mutta nyt alkaa elämä voittaa jälleen. Syytä olisikin kun kelit on mitä hienoimmat tuolla ulkona. Jäälle siis tekee mieli! Ja kovasti! Eiköhän sinne pian jo taas pääse :)

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!!!
---------------------------------------------------------------------------------------

Kaupungin paras nainen

Tulipa nyt sitten tämäkin titteli voitettua ihan ensimmäistä kertaa. Onkimestaruushan minulla olikin jo muutaman vuoden takaa mutta pilkillä en ole onnistunut sitä koskaan voittamaan, kovista kilpakumppaneista johtuen. Nyt onnisti!
Tällä kertaa kilpailtiin mestaruuksista Salmentojärvellä Onkamaalla. Täällä olin nyt toista kertaa kisailemassa eli varsin hataralla pohjalla oli järven tuntemus tälläkin kertaa. Siksi suuntasinkin "varmalle paikalle" mistä viime kisassa sain kalaa ja muut vieläkin hurjempia saaliita. Siihen samaan kohtaan parkkeerasi muitakin onneaan koittamaan mutta vaikka kuinka yritti ja kairasi uutta reikää niin ei se vavanpää nytkähtänyt yhtään. En tiedä minne olivat kalat kaikonneet. Siinä sitten mietin että minne suunnata ja valitsin vasemmalla olevan pohjukan missä viime kerrallakin tuli käväistyä huonoin tuloksin. Nyt kuitenkin kaloja oli paikalla. Yksi ja kaksi reikää kohti ja sitten taas monta tyhjää reikää. Sellaista se oli koko päivän. Mutta en uusia alueitakaan alkanut etsiä kun kerta jotain sai ja liikkuminen potkurilla oli aika kehnoa niin pysyin alueella sisukkaasti. Muutama vähän pulskempikin kala osui kohdalle ja siitä kalapussi tykkäsi. Ihmetys olikin suuri kun punnituksessa kerrottiin minun menneen johtoon? Mitä ihmettä!?! No tällä kertaa 1155g riitti sitten mestaruuteen. Ja vielä kun Summa voitti kylienvälisenkin mittelön ja olin joukkueessa mukana, nii en voi kyllä valittaa. Aika nappi päivä pitkästä aikaa! Jes!

29386847_10156217301022460_8739318450817

Kaappiin taas täytettä :)

-----------------------------------------------------------------------------

Iivo kakkonen

Niinhän siinä kävi kun Iivolle Koreassa. Menomatkalla oltiin vielä kärkikahinoissa ja mitaleissa kiinni mutta puolessa välissä kisaa sai heittää hyvästit mitaleille.
​Kun ei niin ei. Toiset veteli vierestä ahventa mutta ei ne minun reiän kohdalle osuneet. Ja tein niitä aika monta ja aika moneen paikkaan. Näin tää nyt vaan menee. EN osaa, en löydä kaloja, en tiedä minne mennä jne. Tuskastuttavan tylsää ja turhaa touhua :( Plaah. Noh onneksi tää on nyt ohi niin pääsen hupipilkkimään. Katsellaan sit kuukauden päästä jos kisailu taas kiinnostaisi. Nyt kiinnostaa, kun kilo pas**a!
​--------------------------------------------------------------------------------------

Paluu menneisyyteen

Eipä se mitalikanta kauaa kestänyt. Taas tömähdettiin sijoille jotain. No melkeinpä sen nyt tiesi että eihän mun onni ja tuuri säily kauaa :( Perhana! ​Menin samoille paikoille ensin kokeilemaan kuin viikko sitten. Eipä ollut kalaa. Pari sinttiä tuli sieltä täältä ja ei muuta. Tyhjää reikää toisen perään sai kaivella. Pah! Ei auttanut kun mennä vaan rannan reunaa eteenpäin ja kairata kairata kairata. Kala sieltä toinen täältä, mutta ei löytynyt mitään kalanpesää mistään. Kokeilin eri vieheitä ja malleja mutta ihan sama mitä uitti. Ei vaan ottanut! Kisan lopussa siirryin toiselle puolelle lahtea ja sieltä löytyi taas muutamia ahvenia ja yksi reikä antoi vähän paremminkin kalaa. Mutta lyhyeen loppui sekin ilo ja sitten loppuikin jo koko kisa. Kilon verran kalaa oli saldo. Että näin tälläkertaa​. Taas.....

Ps. Kun Jarssukka pyysit lisää avoimuutta mun kirjoituksiin, niin tässä on nyt sit päivän ottipelin kuva ;) Tai suattaapi olla tai suattaapi olla olemattakkii :) Vaikka et sinä mitään vinkkejä kyllä tarvi. Ihan hyvin näytti kalaa tulevan ilman niitäkin :) Ja joooooo siima näyttää paksulta mutta ei oikeasti ole. ​Pilkit vaan on niin pieniä! On ihan 0.10mm paksua.

WP_20180128_18_24_30_Pro%20%282%29.jpg

Tuikunvaloa tunnelinpäässä

No menihän se nyt jo jonkun verran paremmin kun viikko sitten. Ja eihän se kultakaan jäänyt kun 60g päähän. Hitsin hitsi. Pitäisi olla joku reaaliaikainen seuranta kisassa, mistä näkisi monentena on ja paljonko on eroa kärkeen :) Voisi sitten kiristää tahtia ihan hulluna loppumetreillä. Heh. Oispa jännää :) Ehkä vuonna 2118 on sellaiset vermeet, jos silloin vielä maapallolla pilkitään???
​Tällä kertaa kävin pidemmällä kuin koskaan aiemmin Saarekkeella. Muina vuosina olen pysynyt lähtöpoukamassa. Nyt siis ihan uusilla vesillä. Parkkeerasin ensin erään mökin rantaan. Heti toinen reikä alkoi antaa silloin tällöin ahventa. Istuinpa sitten siinä varmaan tunnin? Ainakin jalat oli jäätyneet kiinni jäähän kun yritin nousta :)
No sellasta sattuu. Ei ole eka kerta, varsinkaan Onkamaan suunnilla. Sitten kairailin varmaan parisenkymmentä reikää melkein vieriviereen. Joku antoi, joku ei. Sellastahan se tuppaa olemaan :D Kiertelin sitten vanhoja reikiä ja sama laulu.
Joku antoi joku ei :) Näin on näppylät :) Loppuajaksi siirryin sitten vielä pidemmälle poispäin lähtörannasta ja sain muutamia ahvenia ja kairailin myös tyhjiä reikiä.
Mutta ihan hyvä päivä mulla oli tänään. Kai sitä on oltava sit tyytyväinen. Ei täysin mutta jonkunverran. Riittäköön se toistaiseksi......
​ps. Ainiin meinasi ihan unohtua että sainhan minä yhden vähän paremman ahvenen. Painoa 305g. Mukava musta möllikkä oli kyllä. Lisää näitä!

WP_20180121_09_56_09_Pro%20%283%29.jpg

Pystypilkillä :)

-----------------------------------------------------------------------------------

Kalat ja minä. Mahdoton yhtälö????

​Niinpä. En nyt kyllä yhtään taas ymmärrä tätä huonoa tulosta ja sijoitusta. Miksi minä en ole koskaan siellä missä kalat on tai en sitten vaan osaa saada niitä koukkuun. Mene ja tiedä. Jos jään lähtorantaan, kalat on kilsan päässä. Jos menen kauas, ne on lähtorannassa tai jossain muualla missä kuitenkaan minä en ole ikinä..... Helkkari et jotenkin alkaa vaan tosissaan tympiä, kun on kalastuskisalaji mikä vaan, niin nykysin minä olen aina siellä häntäpäässä. Ennen oli ihan toisin.
Ei kiinnosta kyl tää kilpaileminen nyt enää ollenkaan. Ei minua innosta käydä kisa toisensa jälkeen toteamassa, että en hitto osaa kalastaa. Paska mikä paska :(
Jos nyt näin karkeasti asian voi ilmaista niin miksei ne sellaiset kilpalijat, jotka ei ees välitä mones on, vois olla siellä häntäpäässä? Ne joille se osallistuminen ja mukanaolo on tärkeämpää kun että miten meni. Mulle kun on tärkeintä se mones olen ja muu kaikki tulee sitten sen jälkeen.  Että miks se ei mene niinku pitäis mennä, että jokainen ois tyytyväinen??? En tajuu..... Hemmetti että kyrsii.
​Tällä hetkellä tuntuu vahvasti et mie lopetan koko kilpailemisen. Kun en saa siitä kun pahan mielen, ketutuksen, ahdistuksen, alemmuuskompleksin, itkunpunaiset silmät ja tympääntymistunteen kaikkeen mikä liittyy kilpailemiseen. En siis mitään positiivista. En mitään mitä ennen sain kisoissa käynnistä :( ​Taidan alkaa käydä vaan hupikalassa. Siellä ei voi hävitä kelleen ja jäädä viimeiseksi. Se sopii mun luonnolle paremmin kun tää ainainen peräpään pitäminen...
Jos seuraavaan kisaan lähden mukaan, niin tiedän että olo on se, että ei kyllä kiinnosta yhtään tää touhu, kun tuloksen tietää jo etukäteen. Ketuilleen menee taas kerran vaikka mitä yrität :( ​Että näihin kuviin ja tunnelmiin :( Perkele!

----------------------------------------------------------------------------------------

Askarteluapaskartelua

Tässä jäitä ootellessa iski askartelukärpänen. Tai oikeammin ompelu -sellainen.
​Nyt seuraakin pieni pyyntö: kaikki te joilla on SM-kisoista (pilkki, onki...) saatuja ommeltavia kangasmerkkejä ja ette koe niitä tarvitsevanne missään niin minä otan suurella kiitoksella niitä vastaan :) Tuokaa mulle vaikka kisoihin, jos kaapeissa tälläisiä löytyy! KIITOKSIA jo etukäteen jos joku omastaan luopuu!

-------------------------------------------------------------------------------
Kinkkupilkit kalatta -melkein....

Niin se melkein meni. Ainoa näkemäni kala oli palkintolohi. Eipäs ole koskaan ollut näin huonokalaiset kisat kuin nyt. Mutta tälläistä se välillä on. Häntä pystyyn ja parempaa päin. Toivottavasti pääsisi pian jo jäille. Vuosi sitten oli pidetty ja kaksi kisaa jäällä, käyty "hupipilkillä" järvillä useasti sekä merelläkin kerran. No se oli silloin se........

WP_20171217_11_59_29_Pro%5B1%5D.jpg

Hyvää Joulua kaikille lukijoille ja parempaa ensi vuotta!

holiday_fishing_gear_classic_round_stick

-----------------------------------------------------------------------------------

Hiukan parempaa

Omat laituripilkkimestaruudet ratkottiin Lepikönrannan laitureilla. Keli oli aurinkoinen ja aamun +3c huolimatta lämpeni ihan mukavasti. Sanotaanko että vähemmissäkin vaatteissa olisi tarennut :) No eipä ainakaan palellut!
​Aluksi suuntasin vasemman puoleiselle laiturille, missä viime vuonnakin tuli pilkittyä.
​Nyt kaloja ei löytynyt kuin yhden särjen ja parin nykyn verran joten laiturinvaihto kutsui. Siirryin viimeiselle laiturille koska siellä näytti kädet viuhuvan. Melkein heti sainkin mukavan lahnan ja myös muuta särkikalaa alkoi tulla. Eli valinta oli oikea.
​Siellä sitä tuli sitten koko kisa vietettyä. Kaikkiaan 1245g sain kalaa ja pronssisija oli tuloksena. Jäin hopeasta vain 10g. Hitsin hitsi! No mutta mitalisija pitkästä aikaa niin olen ihan tyytyväinen. Tästä sitten jatketaan. Tai no en tiedä koska ja missä mutta jäällä viimeistään sitten......

-------------------------------------------------------------------------------------

Neljäs sija on todellakin hävitty sija, ainakin tässä tapauksessa

Mitenhän tämän nyt kertoisi niin ettei tulis liikaa piip-tekstiä? No yritetään.
​Eli laituripilkin pm-kisat kisailtiin Lahdessa. Paikka jälleen kerran mulle ihan uusi.
Kun en ole näitä laiturikisoja oikein kierrellyt kun en ole ihan päässyt sisään tähän lajiin ja sen salaisuuksiin. Se tulikin taas ilmi kisan aikana.... No mutta kuitenkin.
​Sain arvonnassa paikan 3. Vettä oli ihan mukavasti n.2m niinkin rannassa mutta ei liikaa että selvisin pitkän vavan ja siiman kanssa edes tyydyttävästi. Heti aluksi sain pieniä ahvenia ja kiiskiä ja muutaman särjen. Kun naapuri (NV70 pronssimitalisti) alkoi saada pikku lahnoja ne siirtyivät myös minun puolelle ja napsin niitä muutaman. Yksi vähän isompi piti haavita ja se oli mukava lisä pussissa. Sitten kalantulo vaan loppui ja lähdin etsimään uutta paikkaa. Pysähtelin siellä ja täällä mutta ei mitään. Lopulta päädyin lähes laiturin päähän ja siellä olikin sitten jo syvempää ja muutamia kalojakin. ​No jossain vaiheessa iski kiinni vähän parempi lahna, ei jätti mutta semmoinen arviolta 300g luokkaa. Mulla oli nyt tietenkin sitä siimaa liikaa taitoihin nähden ja kerällä jotenkin toisessa kädessä sen mitä uskalsin sitä kerätä kun nostelin varovasti lahnaa lähemmäs pintaa. No toisella kädellä hapuilin haavia ja kala loiski pinnassa ja kun ujutin haavia sen alle niin jotenkin siinä se vetäisi siimaa kädestä ja sai löysää niin irtihän se pienestä morrista lähti ja pompsahti haavista takaisin järveen. Kyllä siinä ärräpäät lensi pään sisällä ja ääneenkin sanoin jonkun ärrän kun heti tiesi että tää saattoi olla nyt hiton kallis kala. Ja olihan se. Siinä meni mitalit ja kultakin oli tarjolla jos vielä olisin saanut sen toisen jytkyttäjän ylös mikä irtosi jo nostaessa pian tämän hiton tapauksen jälkeen. Että nyt ei menny kyllä kun Strömssöössä. Ei ees sinnepäin. Mutta....... Tätä on kalastus ja kilpaileminen. Pahimmillaan ja tavallaan myös parhaimmillaan. Jää hampaan koloon paljon paskaa ja jossiteltavaa ja sen myötä se ääretön kihelmöivä kurniva voitonnälkä kiertämään vatsaa kuin paskakärpänen jätöstä: vielä minä näytän ja voitan! Vielä tulee minunkin päivä kun kaikki menee putkeen. Siihen sitä täytyy vaan uskoa tai muuten multa loppuu kilpaileminen kokonaan. Kuka sitä jaksaa hakata päätä puuhun jatkuvalla syötöllä! Tai no tikka jaksaa mut mie en ole tikka :)
​Lopputuloksissa olin siis neljäs, Sirpan kanssa parhaat HKV sijoitukset. Hyvä myö!
​Vaikka mulla tää on niin hävitty sija kun olla ja osaa mut ehkä se joskus siitä vähän kirkastuu.... Katellaan kuin käy. Että näihin kuviin ja tunnelmiin. Seuravaa kisaa ja sen tuomia kokemuksia ootellessa.

--------------------------------------------------------------------------------------

Lomailua ynnämuuta

Juu tulipa lomailtua 21 päivää. Niistä 4nä päivänä EN kalastanut. Eli lähes siis täydellinen loma :) Eka viikko vierähti mökillä sienestäen, onkien, pilkkien, perhostellen, virppaillen ja jigaillen. Juu kaloja tuli kaikenlaisia, joka tyylillä.
Ahventa kuitenkin pääasiassa, sanotaanko satoja. En pysynyt laskuissa. Kuhia 23. Haukia, noh ehkä 20-30. Eli hyvin kalarikas oli eka viikko. Sitten suunnattiin Hossaan ja sieltä Uljualle. Hossassa olin nyt ekaa kertaa kesäkalassa. Suurin osa ajasta kului eri joilla/koskilla perhostellen ja virppaillen. Oli kyllä niin hienoa olla siellä kesälläkin.
Maisemat oli kauniit, vesi kirkasta ja muutenkin ihana rauha ja eräelämä <3 Saimme perholla harjuksia ja minä sitten yhden vähän paremman taimenen (C&R) lipalla. Upeaa oli sitä väsytellä kovassa koskessa. Vahva on koskien kala!

 

WP_20170810_003_%283%29%5B1%5D.jpg

Lähellä Kuusamoa käväistiin myös Irnissä Kerojärvellä pikaisesti heittelemässä.
Sain 4llä heitolla 5 kalaa :D Joo-o! 2 ahventa 2 säynettä ja hauen. Eli ensin ahven otti lippaan ja jäi yhdestä koukusta kiinni ja sitten iski hauki joka roikkui toisessa koukussa :) Oli kyllä aika jännä tapaus! Olishan siinä ollut 3skin koukku vielä, mutta se pysyi vapaana :)
Uljualla sitten olikin aikamoinen keli. Hurjat vaahtopäät löi rantaan siinä missä minä olin. Vaikka istui 2m rannasta niin silti kastui. Eihän siinä mylläkässä mikään kala viihtynyt. Alussa kun oli vähän tyynempää niin silloin sain kaikki kalat mutta sitten tuulensuunta kääntyi, aallot yltyi ja peli oli sitten siinä. Ja kun vettä oli 50-70cm max niin aallot mylläsi pohjia myöten, vaikka koitti 8m ongella niin siellä sama juttu. Kohokin keikkui niin aalloissa ettei tiennyt edes koska söi. Olipahan kokemus!
Mutta joo. Käytyä tuli. Sieltä suunnattiin Tuuriin ja vietetiin yö hotellissa ja tietysti kaupoissa kierreltiin ym. No vihdoin sieltä sitten viikon päätteeksi kotiin.
Viimeinen lomaviikko meni taas mökillä. Nyt saatiin savustettavia ahvenia ihan kivasti pilkillä ja lipalla/jigillä, 8 kuhaa, haukia x-määrä ja metsästä 60L kanttarellejä.
​Oli mukava viikko kaikkinensa. Lomat on nyt melkein lomailtu. kun siis lokakuussa onkin vielä viikon "kuhaloma" :) Sitä odotellessa sitten!

----------------------------------------------------------------------------------------------

Oi kalaonni, oi kalaonni, miksi minut hylkäsit?

Eipä oikein tiedä mitä tähän kirjoittaisi. Jotenkin vaan ei ymmärrä mitä on tapahtunut. Siis minulle ja kalasaaliille. Tämä kausi oli todella surkea minun osalta ja varsinkin saaliiden. Viimeksi olen sijoittunut cupissa näin huonosti vuonna 2011 eli huonommin kuin hopeasija. Nyt sitten pompsahtikin kokonaissijaksi 8. No jee! :(
Ei hemmetti! En vaan ole saanut mistään paikoista kalaa niinkuin kaikki nämä vuodet olen aina niitä onnistunut löytämään jostain. Vaikka miten on yrittänyt niin ei. Ei, ei ei. Talvella pilkintäcup meni yhtä päin peetä. Tuntuu jo siltä, että kohta lopetan koko kisailun. Alkaa mennä maku kun aina epäonnistuu :(  Minä kun en jaksa käydä hakkaamassa päätä seinään kisasta toiseen jos on sijoilla "jotain" eikä mitaleilla.
EN vaan pysty osallistua jos tavoitteena on "kunhan olen mukana, ei haittaa jos ei pärjää" tms. niinkuin monella on. EI! Minä lähden jokaiseen kisaan aina vaan ja ainoastaan voittamaan! Muuten en kisaan edes lähde. Ihan sama vaikka olen sitten kotona jos voitontahto häviää eikä ole väliä miten menee. Voi sitä ilmaiseksikin kalastaa. Miksi maksaa siitä jos ei tavoittele voittoa? En ymmärrä. No se siitä.

Kohta edessä olisi SM-onki. Ei varmaankaan muuten oltais lähdössä mutta osuu sopivasti meidän lomalle niin tullaan Hossasta takasinpäin ja käydään siksi ne kisaamassa. Mukavahan se on nähdä semmoinen tekoallas. Kalojakin olisi kiva nähdä :)

Ja viime vuoden 6 sijaakin olisi kiva parantaa. Mutta kaiken tämänvuotisen jälkeen, eipä taida muuta uskaltaa kuin toivoa että saisi edes jotain kalaa eikä olisi viimeinen. Eipä paljon muuta......

------------------------------------------------------------------------------------

19.6.2017

Balsamia haavoille

Kyllähän tämä koko vuosi on mennyt kisojen suhteen ihan päin sanonko mitä!
Muutama onnistuminen silloin tällöin mutta muuten on kynnetty pohjamudissa kokoajan. En tiedä mihin on onni ja taito kadonnut mutta jotenkin kaikki on tuntunut menevän enemmän ja vähemman pieleen. No se tieto takoi kokoajan takaraivossa kun aamulla startattiin pm-kisoihin. Että pieleen se menee taas tänäänkin. Jotenkin oli niin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä -olo että ei paremmasta väliä.
Kimolassa sää oli sateenuhkainen ja ennen kisaa jo vähän ripottelikin vettä.
Tällä kertaa olimme yhdessä naisveteraanien kanssa samalla puolella jokea kuin joskus vuosia vuosia sitten. Eli paikassa olin käynyt kerran aiemmin ja muistot oli huonot. Muutama kala ja sijoitus siellä jossain..... Että lähtökohdat oli todella surkeat ainakin mun pään sisässä :) Sade alkoi onneksi hiipua kun kisa alkoi. Päivän mittaan se vielä vähän ripsaisi välillä mutta pääosin oli hyvä onkikeli.
Yritin heti aluksi pikkukalaa rannan tuntumasta mutta enpä oikein mitään saanut.
Pari pientä sorvaa. Ei ollut mitään kasvillisuutta juuri minun kohdalla, mikä olisi kaloja kiinnostanut. Naapureilla kyllä oli lumpeita yms kasveja ja he saivatkin lähempää rantaa kaloja. Ei auttanut kun kaivaa pitkä vapa ja alkaa saalistaa kauempaa kaloja. Silloin tällöin tuli aina jokunen kala ja sitten oli taas hiljaista pitkän aikaa. Niin näytti olevan muillakin. Ei ollut kala oikein syönnillään. Taaskaan :)

Keskeltä jokea onnistuin loppupuolella kisaa saamaan yhden hauenpulikan. Ei ollut iso, parisataa grammaa. Mutta kivasti tuntui kasvattavan saalispussin painoa kun jokainen kala oli tärkeä tässä kisassa. Sain myös yhden isomman ahvenen 200-300g (noin). Sekin pisti yllättävän kovasti hanttiin ja vei siimaa sivuille niinettä!

Muuten kala oli sellaista pientä. Takarajalla kuului vedenloisketta vähänväliä eli isompaa kalaa tuli.  En kuitenkaan alkanut paikkaa vaihtaa vaan istuin samassa paikassa kokoajan kun vaihtopaikat täyttyi aika nopeasti eikä ollut tietoa onko kauempana enää vapaata. Parasta oli siis pysyä vain paikallaan.
Arvelin kuulemani loiskeen perusteella että oma saalis ei riitä palkinnoille kun kävelin punnitusta kohti. Yllätys oli suuri kun sainkin hopeamitalin kaulaani? Jee!
Hyvinhän tämä meni sittenkin! Sitten kruununa kaiken päälle voitimme joukkuekultaa Esterin ja Peggyn kanssa! Hyvä myö! Eipä ole ennen kultaa tullutkaan pokkailtua joukkueessa. Tän voisi ottaa tavaksi ;) Vai mitä naiset? :)

Kaikkinensa olen erittäin tyytyväinen päivään. Sain kaksi mitalia ja se pahantuurin mörkö vähän karisi tämän myötä hartioiltani. Ja pysykin poissa, hus hus!!!!!!!

----------------------------------------------------------------------------------------

13.6.

Lyhyesti ja ytimekkäästi:

 

Paska keli.

Paska tulos.

Paska minä.

Paskan paskan paska!

___________________________________________________________

 

29.5.2017

Salmenvirta-sittenkin ihan jees paikka

 

Kolmas kisamme oli jälleen minulle katkeransuolaisella Salmenvirralla. Kyllä sitä pari kertaa tuli mietittyä, lähdenkö ollenkaan mukaan kun edelliset muistot kaivelivat edelleen niin pahana mielessä. Keräsin kuitenkin rohkeuteni ja lähdin. No ihan hyvinhän se meni eli kannatti kai sitten lähteä.
Ensimmäistä kertaa minun inva-passiusaikanani sain luvan mennä kisapaikalle autolla. Jos olisin saanut silloin edelliselläkin kerralla, olisin varmasti valinnut saman paikan ja tulos olisi ollut aivan toinen. Mutta se siitä. Sitä ei voi enää muuttaa....

Päätin mennä bunkkerinrantaan koska siinä on hyvä paikka onkia, ei puita tms mihin siimojakaan sotkea. Tapsun kanssa ajeltiin peräkanaa kisapaikalle. Ilmestyihän siihen melkein heti muitakin onkijoita ja paikat jaettiin sopuisasti. Tilaa riitti jopa vaihdella paikkaa eli iso alue jakoi porukkaa laajalle. Hyvä!
Kalan syönti oli selvästi laantunut jopa viikon takaiseen, kun meillä oli KalaäMmien kisat samassa paikassa. Mutta tuli sitä nytkin aina sillointälläin, kun vaan jaksoi kokeilla eri tapoja ja paikkoja. Vierestä vedeltiin isoja lahnoja sekä suutareita molemmin puolin. Mulla oli lähinnä pikkukalaa saaliina ihan salakasta lähtien. Aivan lopussa sain onnekseni yhden n. 500-600g lahnan jolla sijoitus nousi kivasti. Lopputuloksissa 4s sija sija ja 1660g kalaa. No ihan ok koska ei muillakaan ollut mitään kovia tuloksia. Lukuunottamatta Merjaa joka oli aivan suvereeni omilla kiloluvuillaan! Hyvä meidän Ämmä :) !!!!
Kisan jälkeen oli pientä keskustelua invapassista ja sen käytöstä. En tiedä oliko joku sitten pahoittanut mielensä että juuri minä menin autolla kisapaikalle vai oliko syy joku muu autoa käyttänyt tai joku muu asia? Mene ja tiedä. Onhan se tietysti monen silmissä varmaan "epäreilua ja outoa" että kisan toiseksi nuorin menee autolla kisapaikalle mutta totuushan on se, että ei se ikää katso jos terveys pettää.
Niin karua ja ikävää kuin se onkin. Vaikka mun invapassi on myönnetty potkurin käyttöön talvella, on se perimmäinen syy miksi passin olen saanut kuitenkin minun parantumaton selkäsairaus, joka vaikeuttaa suuresti kävelyäni ja seisomista. Minusta on outoa että kuvitellaan ilmeisesti että kesällä sairaus vaan häviää kuin tuhka tuuleen ja selkä on terve ja silloin pystyy kävellä ihan tuosta vaan ilman hel*****siä kipuja, koska passi on vain tarkoitettu talvikäyttöön??? Että miksei siihen invapassiin voi lisätä että on käytössä myös kesällä ja tarvittaessa saa kuljetusapua tms. jos on tarpeellista/ mahdollista? Että se ei oikein mene minun kaaliin....

Ja totuushan on se, että jos joutuisin näissä "juoksukisoissa" kävellen mennä kisapaikalle, olisin auttamatta viimeinen. Se on niin monesti nähty. Koska kipu ei anna myöden kävellä kovaa ja joka askeleella saa pelätä tuleeko seuraavaa askelta vai pettääkö jalat alta. Siksi minusta arvotut paikat kisat ovat parhaita koska saa hiljakseen ajan kanssa mennä omalle paikalleen ja voi mennessä välillä huilata ja istua kun kivunsietoraja ylittyy. Mutta meidän isolla porukalla ne on vähän hankalia järjestää. Paikkoja ei taida olla kuin Yrjösenpohja enään mihin mahdutaan. Toivottavasti seuraava kisa olisi siellä. Mutta senhän sitten näämme ensi kerralla.....

__________________________________________________________

 

16.5.2017

Kun vakipaikka pettää ja kaikki menee päin v***ua!!!!!!!!!!!

 

En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Kirjoittaako tätä vai ei. Fiilikset on niin sekavat ja veekäyrä huipussaan että....... Noh jos jotain rustaisi.

Kun mulla alkaa joku asia mennä päin per****ä niin sehän sitten menee! Jo ennen kisaa oli mieli jotenkin maassa ja ei huvittanut, väsytti ja fiilis ei ollut kohdillaan miltään osin. Olisi pitäny tajuta että paras ois jäädä silloin kisasta pois. Jos olisin tiennyt mitä seuraavat 3h sisältää olisin todellakin jäänyt!!!!
No huonojalkaisena ja kuntoisena tietenkään en muiden mukana pysynyt kun "juoksukisa" alkoi kohti onkipaikkoja. Siitä alkoi ensimmäinen ketutus.
Verenmaku suussa painoin "omalle paikalle" kun se minne piti mennä, oli jo miehitetty. Tietenkin! No heti aluksi kierähti pilkkireppu mereen ja alkoi vajota kun imaisi veet sisälleen. Tavarat levisi sinnetänne ja keräilin niitä sitten haavin kanssa ja saalistin reppua merestä. Kaadoin litratolkulla vettä repusta ja totesin että kaikki on märkää: huppari mikä piti pukea päällä lämmittämään, käsirätti, nenäliinat laastarit yms., istuinalusta jne. Eli mitä nyt repussa oli mukana. Ketutus nousi..... No sitten tippui onki mereen, sitten haavi, sitten kaatui toukat kalliolle, sitten lähti persalunen tuulen mukaan, sitten sain koukun sormeen, sitten takkiin, sitten housuihin, sitten kun heitin ekan heiton siima oli puussa, sitten huomasin ettei kalaa ole ollenkaan ja olinkin jo ihan valmista kauraa kotiin. No sitten huomasinkin että se minne alunperin ajattelin mennä niin siellä olikin paikka vapaana. Aloin pakata onkea kasaan että lähden sinne niin juuri kun olin lähdössä se tietenkin päivän teeman mukaan miehitettiin. Voi vee! Ei muuta kun onki auki ja alas vaan samaan paikkaan märillä housuilla istumaan ja palelemaan.
Jonkin aikaa ongin ja mietin miten tässä nyt näin kävi. Kala ei syö ja kaikki menee "tosi putkeen". No sain pari särkeä ja ahventa mutta silti päätin vaihtaa paikkaa ja lähdin alemmas poukamaan ongelle. No siellä sama meno jatkui. Ensin upahdin nilkkoja myöten mutaan, lenkkarit ja sukat märät. Jee! Sitten katkaisin ongesta kuvun, eikä varasiimaa mukana tai karkasi mereen ehkä siinä mulahduksessa? Jee! Sitten sain pari kertaa siiman taas puuhun ja tapsit poikki. Jee! Merestä sain simpukan ja vanhan kalahaavin ja yhden puunpätkän. Jee! Sain minä parit kalatkin mutta en perkele jaksanut sitä kasia viuhtoa vastatuuleen ja lyhyemmällä vavalla ei mitään tullut.
Ei ole mun juttu toi vastatuuleen onkiminen, ei sitten yhtään! Sitten kun vielä nään että jaahas sinne päästetäänkin toinen onkija kaveriksi siis sinne minne meinasin mennä ja minäkun ajattelin etten mene ees kysymään kun ei sinne taida mahtua kuitenkaan. Siinä vaiheessa kiehui yli meikätytöllä ja kasasin kamat ja läksin lampsimaan lähtöä kohti kylmissään, märin persein, varpain sekä silmin. Niin kovasti veti mielen matalaksi kaikki tämä mitä kävi. Ennen pommisuojaa menin vielä hetkeksi palelemaan rantaan ja sain pikkusärkiä muutaman. No kohta oli taas siima puussa. Jee! Sinne jäi sitten koho puuhun keikkumaan ja mulle riitti pe***le. Keräsin kimpsut kasaan ja lähdin punnitukseen. Selkää koski perkuleesti, vit**ti perkuleesti, itketti perkuleesti ja teki vaan mieli päästä äkkiä pois. Harvoin on mulla on niin kurja fiilis ja olo kisan jälkeen kun eilen oli. Menee liiaksi tunteisiin minulla kaikki tää aina niin ei ole helppoa kisaileminen meikäläiselle. Olen huono häviäjä. PIRUN HUONO!
Ja sitten kun vielä kuulee punnituksessa millaisen saaliin siitä vedettiin minne minun piti mennä niin tuntui että nyt on keklu kahvaa myöten selässä ja käännetään että luut rutisee ja sydän menee palasiksi. Voihan ketun kettu!!!!!
Tästä jäi kyllä sellainen pa**a olo ettei tekis mieli onkia enää ikinä. Kun kaikki meni niin totaalisen pieleen ettei toista tolkkua. En tiedä miten tästä kamalasta päivästä selvitään henkisesti jälleen "elävien kirjoihin".....??? Ja jos seuraava kisa on vielä Reitkallinjoella niin voipi sanoa että tää kesä oli sit tässä. Siellä olen aina viimeisten joukossa koska en osaa siellä onkia.
Aina Inkeriä lainaten: VOI LUOJA OTA MINUT JO POIS TÄÄLTÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!

-------------------------------------------------------------------------------------

14.5.2017

Mukava Matinsaari

Kisakausi repäistiin käyntiin varsin kylmänkoleassa kelissä Matinsaaressa. Kyllä välillä paleli niin että hampaat kalisi. EI ole keväät veljiä ei. Noh pääsin eli ehdin onkimaan uuteen paikkaan eli kallion päälle ruohikon reunaan. Siinä en ole aiemmin onkinutkaan. Mukava paikkahan se oli. Kalaa tuli välillä ja sitten taas ei. Mutta sitä tuli 3,5kg ja kolmas sija. Olen ihan tyytäväinen. Mut tästä sit ylöspäin. Toivottavasti!

-------------------------------------------------------------------------------------

 

26.4.2017
Aurinkoa Hossassa, eipä paljon muuta

WP_20170418_13_25_56_Pro.jpg

Niin se taas vuoden odotetuin viikko vierähti ihan liian nopeasti Hossan kauniissa maisemissa. Tälläkertaahan pääsiäinen sattui sopivasti juuri meidän loman ajalle eli saimme heti pari pilkkipäivää lisää. Tänä vuonna kelit jakoi mielipiteet vahvasti kahteen osaan: taivaalla kelit oli paremmat kuin koskaan ja maassa pahimmat kuin koskaan! Aurinko paistoi jokapäivä edes jonkin aikaa, toisina päivinä aamusta iltaan. Ja naamastahan sen huomaa :) Välillä piti vähentää vaatettakin jäällä kun tuntui että paistuu elävältä! Toisena päivänä sitten taas satoi ensin lunta, tuuli tuiversi ja paleli ja yhtäkkiä keli muuttui ja aurinko tuli esiin. Aikamoista vaihtelua nähtiin säässä, mutta silti pääosin aurinkoista oli kyllä eniten. No luntahan oli metsissä melkein metri eli kulkeminen oli todella hankalaa. Parhaiten se sujui lumikengillä.
Jos kelkkaura loppui ja piti mennä metsään rämpimään jäälle päästäkseen niin siinä olikin sitten reiteen asti lunta.
Ihan peestä!!!! Sen takia parhaimmat kalapaikat oli vaan pakko jättää suosiolla käymättä monella muullakin kuin meillä. Ei hitto sinne kukaan lähde pohraamaan!

17991299_10155246975407460_5007237184756

Lumipenkat oli aikamoiset

 

Jäällä lunta oli sentään alle polven. Jee! :( Minä yritin ensimmäisinä päivinä jäällä liikkua potkurilla mutta eihän siitä mitään tullut. Selän takia se olisi paras väline liikkumiseen mutta oli vaan pakko yrittää sitten lumikenkäillä myös jäällä. Eihän se oikein pitkälle yllättäen meikäläisen reissut suuntautuneet eli lähirantoja vaan koluttiin ja haaveiltiin järven toisella laidalla olevista kalapaikoista. Mutta näillä mentiin tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna paremmin sitten?

 

17966944_10155241033982460_1125295777028

Jäätä oli ihan tarpeeksi :( Eli reilu kierteen verran.

WP_20170413_17_37_00_Pro%20%282%29.jpg

Luminen tie mahtavine penkkoineen

Ennen lomaamme oli lunta satanut vrk aikana melkein 40cm. Arvaahan sen miten kala reagoi sellaiseen. Suu suppuun! Kaiusta katselin miten pohjassa oli isojakin kaloja mutta kun mikään ei kelvannut niin ei. Kävin viehearsenaalini varmaan pariin kertaan läpi ja kokeilin kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaihtoehdot. Mutta ei niin ei. Vähän kalat katselivat ja sitten painuivat takaisin pohjaan. Kyllä ärsytti!!! Ihan hitosti!!! Yksi tosin sitten pitkän jallituksen jälkeen rävähti morriin mutta minä onneton sen karkuutin jään alla kun yli kuudesta metristä sitä hiljakseen nostelin. Painava oli mutta mikä oli niin se jäi arvailujen varaan. JÄLLEEN kerran. On mulla tuuria!!!!!
Yhtenä päivänä sitten onnistuin saamaan tusinan verran fileahvenia hetken syöntihuipun siivittämänä mutta siihen se ilo sitten jäikin. EI mitään enää. Kummallisia olivat kalat todellakin. Tänä vuonna en saanut edes harjuksia vaikka samoilla paikoilla niitä kokeilin mistä olen aina joka vuosi saanut. Missä lienevät nekin olleet vai eikö niilläkään ollut nälkä? Taimeniakaan ei näkynyt ei kuulunut?? Kirjolohetkin toisti samaa kaavaa eli 4kpl oli vaan saldo. Yleensä istutuspäivästä eteenpäin syönti on ollut hyvää monta päivää. Nyt se loppui 6h istutuksesta kokonaan! Todella outoa sekin!? Moni jäi kirjolammilla ilman kalaa ja yhtä kysymysmerkkinä olivat hekin että mikä kumma vaivaa näitä otuksia tänä vuonna! Emme kukaan osanneet muuta syyttää kuin lunta. Se ilmeisesti pisti kalat ihan jumiin jokapaikassa. Höh.

 

17966547_10155237894887460_5216141554026

Sain erikoisen sinililan ahvenen kirjolammikolta. Olisiko ottanut värinsä kirjolohista kun niiden kanssa hengaili :)

17917955_10155234885062460_7180007975938

Tästä keräsin viime vuonna kiviä. Nyt ei ihan onnistunu :)

Myös teeret ja metsot loistivat poissaolollaan? Ei pihaustakaan kuulunut niiden soidinlaulua eikä näkynyt jäällä eikä metsissä. Aina on niitäkin ollut joka aamu jossain mutta nyt ei missään. Joutsenia ja kurkia oli liikkeellä muutama ja kuukkeleitakin kaksi nähtiin. Tuntuu että nekin luulivat keskitalven olevan vielä käsillä lumen määrästä johtuen eivätkä viitsineet laulella kevätsointujaan. Tiedä häntä. Viimeisenä ns. kalastuspäivänä alkoi olla molemmista jo niin veto pois että päätettiin vesisateen siivittämänä lähteä viettämään päivää Kuusamoon ja Rukalle. Se olikin hyvä ratkaisu koska keli oli varsin tuulinen ja sateinen koko päivän Hossassa. Rukalla kyllä paisteli välillä aurinkokin eli valintamme osui nappiin.

Ensi vuonna olisi tarkoitus olla melkein kaksi viikkoa kalassa. Saas nähdä kuinka meidän silloin käy :)
Toivottavasti ainakin kalallisesti paremmin kuin tällä reissulla. Sitä odotellessa.

WP_20170420_12_26_55_Pro.jpg

Niin oli sininen taivas että ihan silmiin sattui.

-------------------------------------------------------------------------------------------

3.4.2017

Päättäjäiset Palvaalla

Niin se taas talvikisakausi vierähti nopeammin kuin tajusikaan ja oli aika päättää se perinteiseen tyyliin. No Palvaalle siis suunta ja tuttu kaava: pilkkikisa, makkaraa ym, sauna, palkinnot ja arpajaiset. Tällä kertaa se sitten jäikin siihen. Ei tanssia, ei laulua. Höh! ISOISOHÖH!!! Vuosi toisensa jälkeen porukka vaan vähenee ja pidot ei todellakaan siitä parane. Kaikilla tuntuu olevan muita menoja ja heti kisan jälkeen livetään paikalta tai ei tulla ollenkaan koko päättäjäisiin??? Ravintolaan päätyi siten kourallinen porukkaa istuksimaan eli eipä siellä mitään ilonpitoa oikein syntynyt.
Mitä nyt naisten kesken vähän juttu lensi, mutta entinen meininki oli kateissa.
Mitäpä sitä sitten laulelemaankaan kun tanssijoita olisi ollut ehkä pari niin jäi sitten laulamatta. Ja kun nykyiset ravintolan vetäjät eivät tanssimusiikkia soita ollenkaan niin istua tökötettiin sitten vaan pöydissä :( Ennen oli niin hyvä kun oltiin bussilla, niin kaiken virallisen osuuden jälkeen alkoi muu juhlinta, laulanta, tanssi jne. mutta nyt kun ollaan autoilla, kaikki häviää heti koteihinsa kun on mahdollista. Joteskin lievästi sanottuna ketuttaa ja tulee surullinen fiilis. Mutta minkäs teet. Maailma muuttuu ja ihmiset vanhenee. Niin kai se on nähtävä.
Kaiholla muistelen niitä entisiä aikoja. Oi oi :) Itse olin ekan kerran Palvaalla vuonna 2010 ja silloinkin oli todeelllllllla huisi meno ja meininki. Ja löytyihän sieltä tuo ukkokin silloin sivutuotteena :) Heh. Ne ajat ja tunnelman kun saisi takaisin niin ai hitsi!!!! Ihan meinaa silmäkulma kostua kun niitä muistelee. Oli ne niin mukavia.....
Tähän lopuksi toteankin niitä aikoja kaipaillen kalamiehen lempilaulua lainaten:
"Haaveissa vainko oot mun". Niinpä.

----------------------------------------------------------------------------------------

21.3.2017

Maaliskuun pilkinnät
 

SM-kisojen jälkeen on tullut käytyä kaksissa kisoissa ja muutamia kertoja hupipilkilläkin. Ensin käytiin hupipilkilliä niinkin eksoottisessa paikassa kuin Summanjoella. Ihmeteltiin itsekin miten ei ole ennen tullu mentyä sinne kalaan.
No kuitenkin nyt päästiin sekin paikka testaamaan. Tarkoitushan oli tietenkin saada kuha mutta ainahan se ei niin mene. Vinkkien perusteella testailtiin useampikin paikka mutta ahvenpilkiksihän se lopulta meni. Kaiku näytti isojakin kaloja pohjassa köllimässä mutta minkäänlainen pilkki ei kelvannut. Mitä lienee olleet vai nirsoja kuhia? Voi tosin olla että ne oli myös lahnoja, sillä jossain vaiheessa päivää kaikille kalassaolijoille alkoi pilkkiin napsumaan isoja lahnoja. 6" reiät oli liian pieniä ja nostokoukulla joutui niitä vedellä ylös ja juurijajuuri ne reiästä sopi kun väkisin veti. Yli kiloisia näkyi monia! Hurjia köllejä!!! Itse tietenkin nostokoukkua hapuillessa sössin lahnan kanssa ja siima katkesi. Toisen iskiessä olin jo valmis ja sen sain jäälle. Se oli kuitenkin alle kiloinen. Mutta mukava kuitenkin. Toinen sössiminen kävi sitten kaiun johdon kanssa kun iso ahven kieputti itsensä johtoon ja pääsi reiässä irti. Olisi ollut muuten iso! TOSI ISO! Ennätys oli hyvin lähellä.... Hemmetti että kiroilutti vielä illallakin.... No nää on näitä. Lopulta saaliskassiin päätyi kuitenkin mukava kasa keskikokoisia fileeahvenia joita sitten pari päivää söimme. Hyviä olivat!
Paikkana Summanjoki oli aivan upea, keli aivan mahtava jne. Ei voi valittaa!

 

sjoki.jpg

 

Seuraavana päivänä oli kaupungin mestaruuspilkki. Tällä kertaa kaiken kalan kisa oli Haminanlahden vesillä. Aamulla oli niin sankka sumu että Tapsun kanssa potkuteltiin siksakkia ja ihan väärille apajille. Miten sitä eksyikin niin? No päädyin sitten minne päädyin ja onnekseni edes kiiskiä alkoi napsahdella morriin. Muutamia särkiä ja ahveniakin tuli mutta pääasiassa kiiskiä. Eikös se kerro vesien puhdistumisesta että kiiski viihtyy? Minulle ne ovat vähän hankalia kun se niiden "myrkky" pakottaa sormia seuraavanakin päivänä vaikka kuinka varovasti yrittää ottaa pois koukusta. Aina joskus silti pistää.... Siinä se kisa meni reikiä kairaillessa sinnetänne ja 7s sija saaliina. No se siitä. Ensi kerralla paremmin.
 

Lauantaina suuntasimme Heinolaan kirjopilkille. Joku siinä lajissa vaan viehättää vaikka saalisvarmaa se ei ole ollenkaan. Viereisellä järvellä oli kirjopilkkikisat mutta me haluttiin pilkkiä ihan ominemme eikä kilpailla. Olimme jäällä jo 07 jälkeen eli siitä voi päätellä että herättiin ennen kukonpierua :) Kaikkiaan meitä oli melkein 20 pilkkijää. Toisilla ootto-onget ja toisilla pelkät pilkit. Meillä oli molempia ekaa kertaa tuolla paikassa. Kisojen takia edellisenä päivänä oli istutettu kaloja joten toiveet saalista olivat isot. Kuulimme kanssakalastajilta sellaista että juuri istutettu kala ei tahnapalloon ota. Enpä ollut tiennyt tuota. No se kyllä hyvin piti paikkansa.
Heti aamusta yksi kala nähtiin tulevan tahnalla, loppupäivästä ei mitään kelleen.

Omat oottiksetkin saivat olla hyvin rauhassa. Ei tapahtumia koko päivänä....
Kaiusta taas katselin miten välillä kirjolohi tuli katsomaan pilkkiäni, tuijotti pari sekuntia ja häipyi. Voitte kuvitella että siinä vaiheessa sydän jättää lyönnin väliin että NYT se iskee. Eipä iskenyt. Sitten vasta kun vaihdoin SM-kisoista ostamaani mätimorriin, alkoi tapahtua. Melkein hetikohta pamahti ensimmäinen kala kiinni.
Ja jään alla alkoi hurja ralli! Sinnetännetuonne! Mutta jään päälle kala saatiin ja hymy oli herkässä. Jes! Toista iskua saikin sitten odotella iltapäivään. Katsoin kaikua ja näin kun suuri möhkäle lähti pohjasta kohti morria ja pam samantein kiinni!
Sama rumba jään alla ja kala onnistuneesti koukattu jäälle! Jes! Kolmas isku oli sen verta heikko että hetken päästä kala irtosi eikä uusia tärppejä enää tullut.
Neljä kalaa otimme ja päätimme lopettaa koska kotiinlähtö kutsui. Olisi sieltä voinut vielä kalaa tulla mutta pakko oli lähteä. Niisk! Kiva reissu ja hauska paikka.
Ensi talvena taas!

 

lohet.jpg

 

Sunnuntaina suuntasimme Ylämaan mestaruuspilkkeihin Syväjärvelle. Koskaan ei oltu paikassa käyty joten uusi tuttavuus jälleen. Järviwikistä katselin että järvi on lähes identtinen ominaisuuksiltaan meidän mökkijärveen verrattuna paitsi hieman matalampi. Kirkas karu lievästi hapan vesi. Odotukset eivät siis olleet suuret saaliin suhteen ja ne vaan varmistuivat kun ilmoittautuessa saimme saalispussiksi 2L pakastepussit! JES! Huimaa saalista tulossa :) !!!! Noh etsin alkupäästä järveä syvänteen ja sitä kiertelin lähes koko kisan tehden paljon tyhjiä reikiä ja sitten muutamia hyviä. Loppujen lopuksi kalaa kertyi kilo ja hopeasija kisassa plakkarissa. Eroa voittajaan 100g. Noh pienestä kii mutta hyvä näin. Muut kun olivat paikallisia tai muuten järven tuntevia niin heillä oli pieni etu minuun nähden.
Harmittaa kun Leenan kisa oli samana päivänä mutta pakko oli valita niin tällä kertaa valitsimme näin koska meitä kisaan mukaan pyydettiin edustamaan Säkkijärven osakaskuntaa. Pronssisija heltisi meille siis kylien välisessä ottelussa. Mukava kisa ja paikkakin ihan ok. Katsotaan ensi vuonna sitten minne mennään?!
Kisasta suuntasimme mökille käväsemään makkaran paistossa ym. Noh tietäähän sen että jäälle se ajatti. Syvimpään järvenosaan jälleen etsimään kalaa. Eihän sieltä tullut kun pari kiiskeä ja ahventa. Vaikeaa on..... Siirryin sitten matalampaan keskelle järveä ja yhtäkkiä vavan pää liikahti senverran että edes huomasin liikeen.
Aloin kehimään kalaa ajatellen että joku mitätön sintti siellä taas mutta mitä ihmettä, sehän PAINAA????? APUA! En ole koko elämäni aikana saanut sieltä pilkillä 50g isompaa kalaa ja nyt siiman päässä oli joku möllikkä. Äkkiä vavasta siimaruuvi auki, siimasta kiinni ja vapa lensi maahan. Samalla alkoi siiman päässä tuntua vetoa. Annoin siiman juosta sormien välissä pienen pyrähdyksen ja aloin taas varovasti nostaa kalaa siimasta. Muistin samalla että ei hitto tapsissa oli kaksi solmua joita en alkanut tätä varten setvimään kun eihän täällä mitään saa.... Niinpä niin. Ne mielessä nostin varovasti kalaa lähemmäs ja se nousikin ihan sukkana sieltä. Jani odotti nostokoukku valmiina vieressä kun ei tiennyt yhtään mikä sieltä ilmestyy. Ja miten iso!!! Lähellä jään alareunaa sitten tapahtui jotain. En tiedä pyörähtikö se vai mitä mutta yhtäkkiä vaan tuntui joku töytäisy ja sitten siima oli kevyt. IHAN LIIAN PERHANAN KEVYT!!!!!!! Irti! EIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Siis ihan teki mieli huutaa niin kovaa että Viipurin torillakin olisivat pysähtyneet kuuntelemaan!!!!
Huusin vain suht kovaa v***n perkelettä vähän aikaa ja jäin tuijottamaan tyhjää mormuskaa edessäni. EI OO TOTTA! Sitä ketutuksen määrää on vaikea kuvailla.
N. 30 vuotta olen siellä pilkkinyt ja nyt elämäni suurin kala siellä siiman päässä ja näin käy! MIKSI!???? Ja kun en edes nähnyt mikä se oli? No vaihtoehtoja on kaksi: ahven tai siika. Haueksi liian varovainen tärppi ja käytös muutenkin ei haukimainen eikä niitä nyt meidän järvessä liiemälti edes ole. Siiman se olisi varmasti katkaissut hampaillaan tms.... Eli jompikumpi se niistä oli.
Voi perkuleen perkules etten paremmin sano. Yritin vielä pilkkiä samaa reikää jos se iskisi uudelleen mutta hiljaista oli. Se oli siinä. Melkein itku kurkussa potkuttelin rantaan ja mietin syntyjä syviä. Niitä ajatuksia en edes tähän kirjoita :)

Mutta monta kokemusta olen taas rikkaampi ja se kai tässä lajissa on se suola, ne karanneet kalat ja se tunne siitä suuren olemassaolosta. Niin se taitaa olla.

 

 

WP_20170319_14_55_54_Pro%20%283%29.jpg

Sinne se jäi jään alle..... Nyyh!

-------------------------------------------------------------------------------

7.3.2017

Kolkkoa Kolkolla

Tämän vuoden SM-pilkki paikkana oli Rantasalmen Kolkonjärvi. Etukäteen oli jo huhua että järvi on vaikea ja oikullinen riippuen niin monesta asiasta. Kirkas vesi ja kohtuullisen syvä, johon yhdistettiin vielä aurinkoinen keli niin vaikeaa kalansaantia oli tiedossa. Näinhän se sitten oli. Minä asettauduin 11-12m paikkeille melkein keskelle järveä odottelemaan niitä isoja. Noh yksi vähän parempi tuli ja keskikokoinen ja pieni ahven ja sitten muutamakymmen kiiskeä. Vaikka kokeili kaikki konstit niin enempää en löytänyt siltä alueelta millä olin. Huonoa se tuntui olevan muillakin ja ärräpäitä kuului monelta suunnalta. Mutta silti kaunis keli ja hienot maisemat korvasi hieman kalan puutetta. Olisihan se kiva ollut vedelllä enempikin mutta näin tällä kertaa. Vaaka heilahti 517g verran ja yllätyksekseni sijoitus oli 16. Tavoitteena oli kuitenkin vain saada edes yksi kala ja sijoittuminen 40 joukkoon. Sekin olisi ollut jo parannus edelliseen sijoitukseen :) Nyt mentiin sitten kerralla vähän paremmille sijoille. Ei haittaa :D Hyviä ostoksiakin tuli tehtyä ja muutenkin järjestelyt oli ok eli en voi oikein mistään valittaa. Kiva reissu kaikkinensa.

Tässä vielä kuva "saaliista".

 

kalat.jpg

---------------------------------------------------------------------------------------------

5.2.2017

Sa*****n Santaniemi

Varmaan ei kannattaisi nyt kirjoittaa mitään. Ettei tule sanottua liian pahasti. 
On vaan v-käyrä nyt vähän korkealla. Kun olen kadottanu pilkkitaitoni. En vaan ymmärrä miten ihmeessä olen onnistunut sössimään nyt monta vuotta peräjälkeen. 2014 voitin cupin ja kokonaissaalis yli 17kg. Se jälkeen vaan on mennyt huonommin ja huonommin. Nyt 7s sija ja kokonaissaalis reilu 2.7kg. Siis mitä he******ä tässä nyt on tapahtunut!!??? En vaan tajua. Olen kierrellyt ja kaarrellut ja kairannut ja kairannut ja pilkkinyt ja pilkkinyt mut ei. EI NIIN EI!!!!! Jotenkin nyt on niin paha mieli että en kirjoita enempää. Menen saunaan ja heitän löylyä niin että nahka kärvenee. PE****E!!!! Mutta onnea pärjänneille. Tällänen talvi taas kerran täällä :( Ihan pa**a!!! :(

------------------------------------------------------------------------------------------

1.2.2017

Takarajalla

Kerrankin oli sellainen keli jäällä että minäkin pääsin hyvin liikkumaan. Ei upottanut tai humpsinut jalan alla mikään. Oli siis kiva keli liikuskella. Senpä takia päätin että kerrankin kun on mahdollisuus niin minä menen takarajalle kun ei ole hirveän kaukana. No eipä siellä ollut kun särkikalaa. Sitä tulikin sitten ihan kiitettävästi. Ahvenia silloin tällöin vaan. Mutta kun edes joskus niin eipä tullut lähdettyä poiskaan. Olisi kyllä taas pitänyt mutta..... No viimeinen tunti meni sitten paikkaa vaihdellessa ja kalaa etsiessä. Jokunen ahven löytyi mutta kehnoa oli syönti kaikkinensa. Mihin on ahvenet hävinneet??? No sellainen kisa se. Ensi kerralla sitten naapurikuntaan. Siellä en ole käynytkään kisaamassa kuin kerran enkä siis muutenkaan. Outo uusi paikka. Saa nähdä kuin käy vai ei kuinkaan.....

--------------------------------------------------------------------------------------

8.1.2017

Luotettu Luotonen

Toinen osakilpailu vietiin mukavassa talvikelissä läpi Luotosella. Monelle paikka on varmasti mieluisa luottokalapaikka enkä itsekään sitä huonona pidä. Tykkään pilkkiä siellä. Vaikka en ole aina niin pärjännytkään tai saanut kalojakaan kilotolkulla. Jotenkin vaan on kiva ja mielenkiintoinen paikka. Ja kun kalaakin löytyi tänään kaikille ihan hienosti niin moni varmaan yhtyy samaan mielipiteeseen.

Tänään keli oli paljon parempi kuin vuosi sitten eli kykenin liikkumaan jopa toiseen pohjukkaan asti. Sinne parkkeerasi moni muukin toiveikas. Ensiksi kokeilin niemen nokasta kiven luota. Tein siihen kymmenkunta reikää. Ainoastaan kahdesta sain kalaa. Toisesta yhden ja toisesta varmaan kilon verran. Sellaista se oli siitä eteenpäinkin. Siirryin sisemmälle poukamaan niin tein varmaan 15 tyhjää reikää ja muutamasta sitten tuli kaikki kalat. Aika jännää. Mutta kivahan se oli saada edes se mitä sain. Kiitos Ahti :) Sijoitus oli tänään 4s. Parannusta siis puolella edelliseen osakisaan.
Tästä sitten suuntana mitalisijat. Toivottavasti! Niin ja tervetuloa uudet jäsenet seuraamme! Kovia kilpakumppaneita taas tuli pari lisää. Nythän meitä oli 17 naista ja vielä 6 puuttui eli meitä on todella paljon! Eipä taida monestakaan seurasta löytyä 23 naiskilpailijaa? Hyvä myö! Päästäänköhän ensi kisassa jo merelle? Se jää nähtäväksi.