19.6.2017

Balsamia haavoille

Kyllähän tämä koko vuosi on mennyt kisojen suhteen ihan päin sanonko mitä!
Muutama onnistuminen silloin tällöin mutta muuten on kynnetty pohjamudissa kokoajan. En tiedä mihin on onni ja taito kadonnut mutta jotenkin kaikki on tuntunut menevän enemmän ja vähemman pieleen. No se tieto takoi kokoajan takaraivossa kun aamulla startattiin pm-kisoihin. Että pieleen se menee taas tänäänkin. Jotenkin oli niin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä -olo että ei paremmasta väliä.
Kimolassa sää oli sateenuhkainen ja ennen kisaa jo vähän ripottelikin vettä.
Tällä kertaa olimme yhdessä naisveteraanien kanssa samalla puolella jokea kuin joskus vuosia vuosia sitten. Eli paikassa olin käynyt kerran aiemmin ja muistot oli huonot. Muutama kala ja sijoitus siellä jossain..... Että lähtökohdat oli todella surkeat ainakin mun pään sisässä :) Sade alkoi onneksi hiipua kun kisa alkoi. Päivän mittaan se vielä vähän ripsaisi välillä mutta pääosin oli hyvä onkikeli.
Yritin heti aluksi pikkukalaa rannan tuntumasta mutta enpä oikein mitään saanut.
Pari pientä sorvaa. Ei ollut mitään kasvillisuutta juuri minun kohdalla, mikä olisi kaloja kiinnostanut. Naapureilla kyllä oli lumpeita yms kasveja ja he saivatkin lähempää rantaa kaloja. Ei auttanut kun kaivaa pitkä vapa ja alkaa saalistaa kauempaa kaloja. Silloin tällöin tuli aina jokunen kala ja sitten oli taas hiljaista pitkän aikaa. Niin näytti olevan muillakin. Ei ollut kala oikein syönnillään. Taaskaan :)

Keskeltä jokea onnistuin loppupuolella kisaa saamaan yhden hauenpulikan. Ei ollut iso, parisataa grammaa. Mutta kivasti tuntui kasvattavan saalispussin painoa kun jokainen kala oli tärkeä tässä kisassa. Sain myös yhden isomman ahvenen 200-300g (noin). Sekin pisti yllättävän kovasti hanttiin ja vei siimaa sivuille niinettä!

Muuten kala oli sellaista pientä. Takarajalla kuului vedenloisketta vähänväliä eli isompaa kalaa tuli.  En kuitenkaan alkanut paikkaa vaihtaa vaan istuin samassa paikassa kokoajan kun vaihtopaikat täyttyi aika nopeasti eikä ollut tietoa onko kauempana enää vapaata. Parasta oli siis pysyä vain paikallaan.
Arvelin kuulemani loiskeen perusteella että oma saalis ei riitä palkinnoille kun kävelin punnitusta kohti. Yllätys oli suuri kun sainkin hopeamitalin kaulaani? Jee!
Hyvinhän tämä meni sittenkin! Sitten kruununa kaiken päälle voitimme joukkuekultaa Esterin ja Peggyn kanssa! Hyvä myö! Eipä ole ennen kultaa tullutkaan pokkailtua joukkueessa. Tän voisi ottaa tavaksi ;) Vai mitä naiset? :)

Kaikkinensa olen erittäin tyytyväinen päivään. Sain kaksi mitalia ja se pahantuurin mörkö vähän karisi tämän myötä hartioiltani. Ja pysykin poissa, hus hus!!!!!!!

----------------------------------------------------------------------------------------

13.6.

Lyhyesti ja ytimekkäästi:


Paska keli.

Paska tulos.

Paska minä.

Paskan paskan paska!

___________________________________________________________


29.5.2017

Salmenvirta-sittenkin ihan jees paikka


Kolmas kisamme oli jälleen minulle katkeransuolaisella Salmenvirralla. Kyllä sitä pari kertaa tuli mietittyä, lähdenkö ollenkaan mukaan kun edelliset muistot kaivelivat edelleen niin pahana mielessä. Keräsin kuitenkin rohkeuteni ja lähdin. No ihan hyvinhän se meni eli kannatti kai sitten lähteä.
Ensimmäistä kertaa minun inva-passiusaikanani sain luvan mennä kisapaikalle autolla. Jos olisin saanut silloin edelliselläkin kerralla, olisin varmasti valinnut saman paikan ja tulos olisi ollut aivan toinen. Mutta se siitä. Sitä ei voi enää muuttaa....

Päätin mennä bunkkerinrantaan koska siinä on hyvä paikka onkia, ei puita tms mihin siimojakaan sotkea. Tapsun kanssa ajeltiin peräkanaa kisapaikalle. Ilmestyihän siihen melkein heti muitakin onkijoita ja paikat jaettiin sopuisasti. Tilaa riitti jopa vaihdella paikkaa eli iso alue jakoi porukkaa laajalle. Hyvä!
Kalan syönti oli selvästi laantunut jopa viikon takaiseen, kun meillä oli KalaäMmien kisat samassa paikassa. Mutta tuli sitä nytkin aina sillointälläin, kun vaan jaksoi kokeilla eri tapoja ja paikkoja. Vierestä vedeltiin isoja lahnoja sekä suutareita molemmin puolin. Mulla oli lähinnä pikkukalaa saaliina ihan salakasta lähtien. Aivan lopussa sain onnekseni yhden n. 500-600g lahnan jolla sijoitus nousi kivasti. Lopputuloksissa 4s sija sija ja 1660g kalaa. No ihan ok koska ei muillakaan ollut mitään kovia tuloksia. Lukuunottamatta Merjaa joka oli aivan suvereeni omilla kiloluvuillaan! Hyvä meidän Ämmä :) !!!!
Kisan jälkeen oli pientä keskustelua invapassista ja sen käytöstä. En tiedä oliko joku sitten pahoittanut mielensä että juuri minä menin autolla kisapaikalle vai oliko syy joku muu autoa käyttänyt tai joku muu asia? Mene ja tiedä. Onhan se tietysti monen silmissä varmaan "epäreilua ja outoa" että kisan toiseksi nuorin menee autolla kisapaikalle mutta totuushan on se, että ei se ikää katso jos terveys pettää.
Niin karua ja ikävää kuin se onkin. Vaikka mun invapassi on myönnetty potkurin käyttöön talvella, on se perimmäinen syy miksi passin olen saanut kuitenkin minun parantumaton selkäsairaus, joka vaikeuttaa suuresti kävelyäni ja seisomista. Minusta on outoa että kuvitellaan ilmeisesti että kesällä sairaus vaan häviää kuin tuhka tuuleen ja selkä on terve ja silloin pystyy kävellä ihan tuosta vaan ilman hel*****siä kipuja, koska passi on vain tarkoitettu talvikäyttöön??? Että miksei siihen invapassiin voi lisätä että on käytössä myös kesällä ja tarvittaessa saa kuljetusapua tms. jos on tarpeellista/ mahdollista? Että se ei oikein mene minun kaaliin....

Ja totuushan on se, että jos joutuisin näissä "juoksukisoissa" kävellen mennä kisapaikalle, olisin auttamatta viimeinen. Se on niin monesti nähty. Koska kipu ei anna myöden kävellä kovaa ja joka askeleella saa pelätä tuleeko seuraavaa askelta vai pettääkö jalat alta. Siksi minusta arvotut paikat kisat ovat parhaita koska saa hiljakseen ajan kanssa mennä omalle paikalleen ja voi mennessä välillä huilata ja istua kun kivunsietoraja ylittyy. Mutta meidän isolla porukalla ne on vähän hankalia järjestää. Paikkoja ei taida olla kuin Yrjösenpohja enään mihin mahdutaan. Toivottavasti seuraava kisa olisi siellä. Mutta senhän sitten näämme ensi kerralla.....

__________________________________________________________


16.5.2017

Kun vakipaikka pettää ja kaikki menee päin v***ua!!!!!!!!!!!


En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Kirjoittaako tätä vai ei. Fiilikset on niin sekavat ja veekäyrä huipussaan että....... Noh jos jotain rustaisi.

Kun mulla alkaa joku asia mennä päin per****ä niin sehän sitten menee! Jo ennen kisaa oli mieli jotenkin maassa ja ei huvittanut, väsytti ja fiilis ei ollut kohdillaan miltään osin. Olisi pitäny tajuta että paras ois jäädä silloin kisasta pois. Jos olisin tiennyt mitä seuraavat 3h sisältää olisin todellakin jäänyt!!!!
No huonojalkaisena ja kuntoisena tietenkään en muiden mukana pysynyt kun "juoksukisa" alkoi kohti onkipaikkoja. Siitä alkoi ensimmäinen ketutus.
Verenmaku suussa painoin "omalle paikalle" kun se minne piti mennä, oli jo miehitetty. Tietenkin! No heti aluksi kierähti pilkkireppu mereen ja alkoi vajota kun imaisi veet sisälleen. Tavarat levisi sinnetänne ja keräilin niitä sitten haavin kanssa ja saalistin reppua merestä. Kaadoin litratolkulla vettä repusta ja totesin että kaikki on märkää: huppari mikä piti pukea päällä lämmittämään, käsirätti, nenäliinat laastarit yms., istuinalusta jne. Eli mitä nyt repussa oli mukana. Ketutus nousi..... No sitten tippui onki mereen, sitten haavi, sitten kaatui toukat kalliolle, sitten lähti persalunen tuulen mukaan, sitten sain koukun sormeen, sitten takkiin, sitten housuihin, sitten kun heitin ekan heiton siima oli puussa, sitten huomasin ettei kalaa ole ollenkaan ja olinkin jo ihan valmista kauraa kotiin. No sitten huomasinkin että se minne alunperin ajattelin mennä niin siellä olikin paikka vapaana. Aloin pakata onkea kasaan että lähden sinne niin juuri kun olin lähdössä se tietenkin päivän teeman mukaan miehitettiin. Voi vee! Ei muuta kun onki auki ja alas vaan samaan paikkaan märillä housuilla istumaan ja palelemaan.
Jonkin aikaa ongin ja mietin miten tässä nyt näin kävi. Kala ei syö ja kaikki menee "tosi putkeen". No sain pari särkeä ja ahventa mutta silti päätin vaihtaa paikkaa ja lähdin alemmas poukamaan ongelle. No siellä sama meno jatkui. Ensin upahdin nilkkoja myöten mutaan, lenkkarit ja sukat märät. Jee! Sitten katkaisin ongesta kuvun, eikä varasiimaa mukana tai karkasi mereen ehkä siinä mulahduksessa? Jee! Sitten sain pari kertaa siiman taas puuhun ja tapsit poikki. Jee! Merestä sain simpukan ja vanhan kalahaavin ja yhden puunpätkän. Jee! Sain minä parit kalatkin mutta en perkele jaksanut sitä kasia viuhtoa vastatuuleen ja lyhyemmällä vavalla ei mitään tullut.
Ei ole mun juttu toi vastatuuleen onkiminen, ei sitten yhtään! Sitten kun vielä nään että jaahas sinne päästetäänkin toinen onkija kaveriksi siis sinne minne meinasin mennä ja minäkun ajattelin etten mene ees kysymään kun ei sinne taida mahtua kuitenkaan. Siinä vaiheessa kiehui yli meikätytöllä ja kasasin kamat ja läksin lampsimaan lähtöä kohti kylmissään, märin persein, varpain sekä silmin. Niin kovasti veti mielen matalaksi kaikki tämä mitä kävi. Ennen pommisuojaa menin vielä hetkeksi palelemaan rantaan ja sain pikkusärkiä muutaman. No kohta oli taas siima puussa. Jee! Sinne jäi sitten koho puuhun keikkumaan ja mulle riitti pe***le. Keräsin kimpsut kasaan ja lähdin punnitukseen. Selkää koski perkuleesti, vit**ti perkuleesti, itketti perkuleesti ja teki vaan mieli päästä äkkiä pois. Harvoin on mulla on niin kurja fiilis ja olo kisan jälkeen kun eilen oli. Menee liiaksi tunteisiin minulla kaikki tää aina niin ei ole helppoa kisaileminen meikäläiselle. Olen huono häviäjä. PIRUN HUONO!
Ja sitten kun vielä kuulee punnituksessa millaisen saaliin siitä vedettiin minne minun piti mennä niin tuntui että nyt on keklu kahvaa myöten selässä ja käännetään että luut rutisee ja sydän menee palasiksi. Voihan ketun kettu!!!!!
Tästä jäi kyllä sellainen pa**a olo ettei tekis mieli onkia enää ikinä. Kun kaikki meni niin totaalisen pieleen ettei toista tolkkua. En tiedä miten tästä kamalasta päivästä selvitään henkisesti jälleen "elävien kirjoihin".....??? Ja jos seuraava kisa on vielä Reitkallinjoella niin voipi sanoa että tää kesä oli sit tässä. Siellä olen aina viimeisten joukossa koska en osaa siellä onkia.
Aina Inkeriä lainaten: VOI LUOJA OTA MINUT JO POIS TÄÄLTÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!

-------------------------------------------------------------------------------------

14.5.2017

Mukava Matinsaari

Kisakausi repäistiin käyntiin varsin kylmänkoleassa kelissä Matinsaaressa. Kyllä välillä paleli niin että hampaat kalisi. EI ole keväät veljiä ei. Noh pääsin eli ehdin onkimaan uuteen paikkaan eli kallion päälle ruohikon reunaan. Siinä en ole aiemmin onkinutkaan. Mukava paikkahan se oli. Kalaa tuli välillä ja sitten taas ei. Mutta sitä tuli 3,5kg ja kolmas sija. Olen ihan tyytäväinen. Mut tästä sit ylöspäin. Toivottavasti!

-------------------------------------------------------------------------------------


26.4.2017
Aurinkoa Hossassa, eipä paljon muuta

WP_20170418_13_25_56_Pro.jpg

Niin se taas vuoden odotetuin viikko vierähti ihan liian nopeasti Hossan kauniissa maisemissa. Tälläkertaahan pääsiäinen sattui sopivasti juuri meidän loman ajalle eli saimme heti pari pilkkipäivää lisää. Tänä vuonna kelit jakoi mielipiteet vahvasti kahteen osaan: taivaalla kelit oli paremmat kuin koskaan ja maassa pahimmat kuin koskaan! Aurinko paistoi jokapäivä edes jonkin aikaa, toisina päivinä aamusta iltaan. Ja naamastahan sen huomaa :) Välillä piti vähentää vaatettakin jäällä kun tuntui että paistuu elävältä! Toisena päivänä sitten taas satoi ensin lunta, tuuli tuiversi ja paleli ja yhtäkkiä keli muuttui ja aurinko tuli esiin. Aikamoista vaihtelua nähtiin säässä, mutta silti pääosin aurinkoista oli kyllä eniten. No luntahan oli metsissä melkein metri eli kulkeminen oli todella hankalaa. Parhaiten se sujui lumikengillä.
Jos kelkkaura loppui ja piti mennä metsään rämpimään jäälle päästäkseen niin siinä olikin sitten reiteen asti lunta.
Ihan peestä!!!! Sen takia parhaimmat kalapaikat oli vaan pakko jättää suosiolla käymättä monella muullakin kuin meillä. Ei hitto sinne kukaan lähde pohraamaan!

17991299_10155246975407460_5007237184756

Lumipenkat oli aikamoiset


Jäällä lunta oli sentään alle polven. Jee! :( Minä yritin ensimmäisinä päivinä jäällä liikkua potkurilla mutta eihän siitä mitään tullut. Selän takia se olisi paras väline liikkumiseen mutta oli vaan pakko yrittää sitten lumikenkäillä myös jäällä. Eihän se oikein pitkälle yllättäen meikäläisen reissut suuntautuneet eli lähirantoja vaan koluttiin ja haaveiltiin järven toisella laidalla olevista kalapaikoista. Mutta näillä mentiin tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna paremmin sitten?


17966944_10155241033982460_1125295777028

Jäätä oli ihan tarpeeksi :( Eli reilu kierteen verran.

WP_20170413_17_37_00_Pro%20%282%29.jpg

Luminen tie mahtavine penkkoineen

Ennen lomaamme oli lunta satanut vrk aikana melkein 40cm. Arvaahan sen miten kala reagoi sellaiseen. Suu suppuun! Kaiusta katselin miten pohjassa oli isojakin kaloja mutta kun mikään ei kelvannut niin ei. Kävin viehearsenaalini varmaan pariin kertaan läpi ja kokeilin kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaihtoehdot. Mutta ei niin ei. Vähän kalat katselivat ja sitten painuivat takaisin pohjaan. Kyllä ärsytti!!! Ihan hitosti!!! Yksi tosin sitten pitkän jallituksen jälkeen rävähti morriin mutta minä onneton sen karkuutin jään alla kun yli kuudesta metristä sitä hiljakseen nostelin. Painava oli mutta mikä oli niin se jäi arvailujen varaan. JÄLLEEN kerran. On mulla tuuria!!!!!
Yhtenä päivänä sitten onnistuin saamaan tusinan verran fileahvenia hetken syöntihuipun siivittämänä mutta siihen se ilo sitten jäikin. EI mitään enää. Kummallisia olivat kalat todellakin. Tänä vuonna en saanut edes harjuksia vaikka samoilla paikoilla niitä kokeilin mistä olen aina joka vuosi saanut. Missä lienevät nekin olleet vai eikö niilläkään ollut nälkä? Taimeniakaan ei näkynyt ei kuulunut?? Kirjolohetkin toisti samaa kaavaa eli 4kpl oli vaan saldo. Yleensä istutuspäivästä eteenpäin syönti on ollut hyvää monta päivää. Nyt se loppui 6h istutuksesta kokonaan! Todella outoa sekin!? Moni jäi kirjolammilla ilman kalaa ja yhtä kysymysmerkkinä olivat hekin että mikä kumma vaivaa näitä otuksia tänä vuonna! Emme kukaan osanneet muuta syyttää kuin lunta. Se ilmeisesti pisti kalat ihan jumiin jokapaikassa. Höh.


17966547_10155237894887460_5216141554026

Sain erikoisen sinililan ahvenen kirjolammikolta. Olisiko ottanut värinsä kirjolohista kun niiden kanssa hengaili :)

17917955_10155234885062460_7180007975938

Tästä keräsin viime vuonna kiviä. Nyt ei ihan onnistunu :)

Myös teeret ja metsot loistivat poissaolollaan? Ei pihaustakaan kuulunut niiden soidinlaulua eikä näkynyt jäällä eikä metsissä. Aina on niitäkin ollut joka aamu jossain mutta nyt ei missään. Joutsenia ja kurkia oli liikkeellä muutama ja kuukkeleitakin kaksi nähtiin. Tuntuu että nekin luulivat keskitalven olevan vielä käsillä lumen määrästä johtuen eivätkä viitsineet laulella kevätsointujaan. Tiedä häntä. Viimeisenä ns. kalastuspäivänä alkoi olla molemmista jo niin veto pois että päätettiin vesisateen siivittämänä lähteä viettämään päivää Kuusamoon ja Rukalle. Se olikin hyvä ratkaisu koska keli oli varsin tuulinen ja sateinen koko päivän Hossassa. Rukalla kyllä paisteli välillä aurinkokin eli valintamme osui nappiin.

Ensi vuonna olisi tarkoitus olla melkein kaksi viikkoa kalassa. Saas nähdä kuinka meidän silloin käy :)
Toivottavasti ainakin kalallisesti paremmin kuin tällä reissulla. Sitä odotellessa.

WP_20170420_12_26_55_Pro.jpg

Niin oli sininen taivas että ihan silmiin sattui.

-------------------------------------------------------------------------------------------

3.4.2017

Päättäjäiset Palvaalla

Niin se taas talvikisakausi vierähti nopeammin kuin tajusikaan ja oli aika päättää se perinteiseen tyyliin. No Palvaalle siis suunta ja tuttu kaava: pilkkikisa, makkaraa ym, sauna, palkinnot ja arpajaiset. Tällä kertaa se sitten jäikin siihen. Ei tanssia, ei laulua. Höh! ISOISOHÖH!!! Vuosi toisensa jälkeen porukka vaan vähenee ja pidot ei todellakaan siitä parane. Kaikilla tuntuu olevan muita menoja ja heti kisan jälkeen livetään paikalta tai ei tulla ollenkaan koko päättäjäisiin??? Ravintolaan päätyi siten kourallinen porukkaa istuksimaan eli eipä siellä mitään ilonpitoa oikein syntynyt.
Mitä nyt naisten kesken vähän juttu lensi, mutta entinen meininki oli kateissa.
Mitäpä sitä sitten laulelemaankaan kun tanssijoita olisi ollut ehkä pari niin jäi sitten laulamatta. Ja kun nykyiset ravintolan vetäjät eivät tanssimusiikkia soita ollenkaan niin istua tökötettiin sitten vaan pöydissä :( Ennen oli niin hyvä kun oltiin bussilla, niin kaiken virallisen osuuden jälkeen alkoi muu juhlinta, laulanta, tanssi jne. mutta nyt kun ollaan autoilla, kaikki häviää heti koteihinsa kun on mahdollista. Joteskin lievästi sanottuna ketuttaa ja tulee surullinen fiilis. Mutta minkäs teet. Maailma muuttuu ja ihmiset vanhenee. Niin kai se on nähtävä.
Kaiholla muistelen niitä entisiä aikoja. Oi oi :) Itse olin ekan kerran Palvaalla vuonna 2010 ja silloinkin oli todeelllllllla huisi meno ja meininki. Ja löytyihän sieltä tuo ukkokin silloin sivutuotteena :) Heh. Ne ajat ja tunnelman kun saisi takaisin niin ai hitsi!!!! Ihan meinaa silmäkulma kostua kun niitä muistelee. Oli ne niin mukavia.....
Tähän lopuksi toteankin niitä aikoja kaipaillen kalamiehen lempilaulua lainaten:
"Haaveissa vainko oot mun". Niinpä.

----------------------------------------------------------------------------------------

21.3.2017

Maaliskuun pilkinnät

SM-kisojen jälkeen on tullut käytyä kaksissa kisoissa ja muutamia kertoja hupipilkilläkin. Ensin käytiin hupipilkilliä niinkin eksoottisessa paikassa kuin Summanjoella. Ihmeteltiin itsekin miten ei ole ennen tullu mentyä sinne kalaan.
No kuitenkin nyt päästiin sekin paikka testaamaan. Tarkoitushan oli tietenkin saada kuha mutta ainahan se ei niin mene. Vinkkien perusteella testailtiin usemapikin paikka mutta ahvenpilkiksihän se lopulta meni. Kaiku näytti isojakin kaloja pohjassa köllimässä mutta minkäänlainen pilkki ei kelvannut. Mitä lienee olleet vai nirsoja kuhia? Voi tosin olla että ne oli myös lahnoja, sillä jossain vaiheessa päivää kaikille kalassaolijoille alkoi pilkkiin napsumaan isoja lahnoja. 6" reiät oli liian pieniä ja nostokoukulla joutui niitä vedellä ylös ja juurijajuuri ne reiästä sopi kun väkisin veti. Yli kiloisia näkyi monia! Hurjia köllejä!!! Itse tietenkin nostokoukkua hapuillessa sössin lahnan kanssa ja siima katkesi. Toisen iskiessä olin jo valmis ja sen sain jäälle. Se oli kuitenkin alle kiloinen. Mutta mukava kuitenkin. Toinen sössiminen kävi sitten kaiun johdon kanssa kun iso ahven kieputti itsensä johtoon ja pääsi reiässä irti. Olisi ollut muuten iso! TOSI ISO! Ennätys oli hyvin lähellä.... Hemmetti että kiroilutti vielä illallakin.... No nää on näitä. Lopulta saaliskassiin päätyi kuitenkin mukava kasa keskikokoisia fileeahvenia joita sitten pari päivää söimme. Hyviä olivat!
Paikkana Summanjoki oli aivan upea, keli aivan mahtava jne. Ei voi valittaa!


sjoki.jpg


Seuraavana päivänä oli kaupungin mestaruuspilkki. Tällä kertaa kaiken kalan kisa oli Haminanlahden vesillä. Aamulla oli niin sankka sumu että Tapsun kanssa potkuteltiin siksakkia ja ihan väärille apajille. Miten sitä eksyikin niin? No päädyin sitten minne päädyin ja onnekseni edes kiiskiä alkoi napsahdella morriin. Muutamia särkiä ja ahveniakin tuli mutta pääasiassa kiiskiä. Eikös se kerro vesien puhdistumisesta että kiiski viihtyy? Minulle ne ovat vähän hankalia kun se niiden "myrkky" pakottaa sormia seuraavanakin päivänä vaikka kuinka varovasti yrittää ottaa pois koukusta. Aina joskus silti pistää.... Siinä se kisa meni reikiä kairaillessa sinnetänne ja 7s sija saaliina. No se siitä. Ensi kerralla paremmin.

Lauantaina suuntasimme Heinolaan kirjopilkille. Joku siinä lajissa vaan viehättää vaikka saalisvarmaa se ei ole ollenkaan. Viereisellä järvellä oli kirjopilkkikisat mutta me haluttiin pilkkiä ihan ominemme eikä kilpailla. Olimme jäällä jo 07 jälkeen eli siitä voi päätellä että herättiin ennen kukonpierua :) Kaikkiaan meitä oli melkein 20 pilkkijää. Toisilla ootto-onget ja toisilla pelkät pilkit. Meillä oli molempia ekaa kertaa tuolla paikassa. Kisojen takia edellisenä päivänä oli istutettu kaloja joten toiveet saalista olivat isot. Kuulimme kanssakalastajilta sellaista että juuri istutettu kala ei tahnapalloon ota. Enpä ollut tiennyt tuota. No se kyllä hyvin piti paikkansa.
Heti aamusta yksi kala nähtiin tulevan tahnalla, loppupäivästä ei mitään kelleen.

Omat oottiksetkin saivat olla hyvin rauhassa. Ei tapahtumia koko päivänä....
Kaiusta taas katselin miten välillä kirjolohi tuli katsomaan pilkkiäni, tuijotti pari sekuntia ja häipyi. Voitte kuvitella että siinä vaiheessa sydän jättää lyönnin väliin että NYT se iskee. Eipä iskenyt. Sitten vasta kun vaihdoin SM-kisoista ostamaani mätimorriin, alkoi tapahtua. Melkein hetikohta pamahti ensimmäinen kala kiinni.
Ja jään alla alkoi hurja ralli! Sinnetännetuonne! Mutta jään päälle kala saatiin ja hymy oli herkässä. Jes! Toista iskua saikin sitten odotella iltapäivään. Katsoin kaikua ja näin kun suuri möhkäle lähti pohjasta kohti morria ja pam samantein kiinni!
Sama rumba jään alla ja kala onnistuneesti koukattu jäälle! Jes! Kolmas isku oli sen verta heikko että hetken päästä kala irtosi eikä uusia tärppejä enää tullut.
Neljä kalaa otimme ja päätimme lopettaa koska kotiinlähtö kutsui. Olisi sieltä voinut vielä kalaa tulla mutta pakko oli lähteä. Niisk! Kiva reissu ja hauska paikka.
Ensi talvena taas!


lohet.jpg


Sunnuntaina suuntasimme Ylämaan mestaruuspilkkeihin Syväjärvelle. Koskaan ei oltu paikassa käyty joten uusi tuttavuus jälleen. Järviwikistä katselin että järvi on lähes identtinen ominaisuuksiltaan meidän mökkijärveen verrattuna paitsi hieman matalampi. Kirkas karu lievästi hapan vesi. Odotukset eivät siis olleet suuret saaliin suhteen ja ne vaan varmistuivat kun ilmoittautuessa saimme saalispussiksi 2L pakastepussit! JES! Huimaa saalista tulossa :) !!!! Noh etsin alkupäästä järveä syvänteen ja sitä kiertelin lähes koko kisan tehden paljon tyhjiä reikiä ja sitten muutamia hyviä. Loppujen lopuksi kalaa kertyi kilo ja hopeasija kisassa plakkarissa. Eroa voittajaan 100g. Noh pienestä kii mutta hyvä näin. Muut kun olivat paikallisia tai muuten järven tuntevia niin heillä oli pieni etu minuun nähden.
Harmittaa kun Leenan kisa oli samana päivänä mutta pakko oli valita niin tällä kertaa valitsimme näin koska meitä kisaan mukaan pyydettiin edustamaan Säkkijärven osakaskuntaa. Pronssisija heltisi meille siis kylien välisessä ottelussa. Mukava kisa ja paikkakin ihan ok. Katsotaan ensi vuonna sitten minne mennään?!
Kisasta suuntasimme mökille käväsemään makkaran paistossa ym. Noh tietäähän sen että jäälle se ajatti. Syvimpään järvenosaan jälleen etsimään kalaa. Eihän sieltä tullut kun pari kiiskeä ja ahventa. Vaikeaa on..... Siirryin sitten matalampaan keskelle järveä ja yhtäkkiä vavan pää liikahti senverran että edes huomasin liikeen.
Aloin kehimään kalaa ajatellen että joku mitätön sintti siellä taas mutta mitä ihmettä, sehän PAINAA????? APUA! En ole koko elämäni aikana saanut sieltä pilkillä 50g isompaa kalaa ja nyt siiman päässä oli joku möllikkä. Äkkiä vavasta siimaruuvi auki, siimasta kiinni ja vapa lensi maahan. Samalla alkoi siiman päässä tuntua vetoa. Annoin siiman juosta sormien välissä pienen pyrähdyksen ja aloin taas varovasti nostaa kalaa siimasta. Muistin samalla että ei hitto tapsissa oli kaksi solmua joita en alkanut tätä varten setvimään kun eihän täällä mitään saa.... Niinpä niin. Ne mielessä nostin varovasti kalaa lähemmäs ja se nousikin ihan sukkana sieltä. Jani odotti nostokoukku valmiina vieressä kun ei tiennyt yhtään mikä sieltä ilmestyy. Ja miten iso!!! Lähellä jään alareunaa sitten tapahtui jotain. En tiedä pyörähtikö se vai mitä mutta yhtäkkiä vaan tuntui joku töytäisy ja sitten siima oli kevyt. IHAN LIIAN PERHANAN KEVYT!!!!!!! Irti! EIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Siis ihan teki mieli huutaa niin kovaa että Viipurin torillakin olisivat pysähtyneet kuuntelemaan!!!!
Huusin vain suht kovaa v***n perkelettä vähän aikaa ja jäin tuijottamaan tyhjää mormuskaa edessäni. EI OO TOTTA! Sitä ketutuksen määrää on vaikea kuvailla.
N. 30 vuotta olen siellä pilkkinyt ja nyt elämäni suurin kala siellä siiman päässä ja näin käy! MIKSI!???? Ja kun en edes nähnyt mikä se oli? No vaihtoehtoja on kaksi: ahven tai siika. Haueksi liian varovainen tärppi ja käytös muutenkin ei haukimainen eikä niitä nyt meidän järvessä liiemälti edes ole. Siiman se olisi varmasti katkaissut hampaillaan tms.... Eli jompikumpi se niistä oli.
Voi perkuleen perkules etten paremmin sano. Yritin vielä pilkkiä samaa reikää jos se iskisi uudelleen mutta hiljaista oli. Se oli siinä. Melkein itku kurkussa potkuttelin rantaan ja mietin syntyjä syviä. Niitä ajatuksia en edes tähän kirjoita :)

Mutta monta kokemusta olen taas rikkaampi ja se kai tässä lajissa on se suola, ne karanneet kalat ja se tunne siitä suuren olemassaolosta. Niin se taitaa olla.



WP_20170319_14_55_54_Pro%20%283%29.jpg

Sinne se jäi jään alle..... Nyyh!

-------------------------------------------------------------------------------

7.3.2017

Kolkkoa Kolkolla

Tämän vuoden SM-pilkki paikkana oli Rantasalmen Kolkonjärvi. Etukäteen oli jo huhua että järvi on vaikea ja oikullinen riippuen niin monesta asiasta. Kirkas vesi ja kohtuullisen syvä, johon yhdistettiin vielä aurinkoinen keli niin vaikeaa kalansaantia oli tiedossa. Näinhän se sitten oli. Minä asettauduin 11-12m paikkeille melkein keskelle järveä odottelemaan niitä isoja. Noh yksi vähän parempi tuli ja keskikokoinen ja pieni ahven ja sitten muutamakymmen kiiskeä. Vaikka kokeili kaikki konstit niin enempää en löytänyt siltä alueelta millä olin. Huonoa se tuntui olevan muillakin ja ärräpäitä kuului monelta suunnalta. Mutta silti kaunis keli ja hienot maisemat korvasi hieman kalan puutetta. Olisihan se kiva ollut vedelllä enempikin mutta näin tällä kertaa. Vaaka heilahti 517g verran ja yllätyksekseni sijoitus oli 16. Tavoitteena oli kuitenkin vain saada edes yksi kala ja sijoittuminen 40 joukkoon. Sekin olisi ollut jo parannus edelliseen sijoitukseen :) Nyt mentiin sitten kerralla vähän paremmille sijoille. Ei haittaa :D Hyviä ostoksiakin tuli tehtyä ja muutenkin järjestelyt oli ok eli en voi oikein mistään valittaa. Kiva reissu kaikkinensa.

Tässä vielä kuva "saaliista".


kalat.jpg

---------------------------------------------------------------------------------------------

5.2.2017

Sa*****n Santaniemi

Varmaan ei kannattaisi nyt kirjoittaa mitään. Ettei tule sanottua liian pahasti. 
On vaan v-käyrä nyt vähän korkealla. Kun olen kadottanu pilkkitaitoni. En vaan ymmärrä miten ihmeessä olen onnistunut sössimään nyt monta vuotta peräjälkeen. 2014 voitin cupin ja kokonaissaalis yli 17kg. Se jälkeen vaan on mennyt huonommin ja huonommin. Nyt 7s sija ja kokonaissaalis reilu 2.7kg. Siis mitä he******ä tässä nyt on tapahtunut!!??? En vaan tajua. Olen kierrellyt ja kaarrellut ja kairannut ja kairannut ja pilkkinyt ja pilkkinyt mut ei. EI NIIN EI!!!!! Jotenkin nyt on niin paha mieli että en kirjoita enempää. Menen saunaan ja heitän löylyä niin että nahka kärvenee. PE****E!!!! Mutta onnea pärjänneille. Tällänen talvi taas kerran täällä :( Ihan pa**a!!! :(

------------------------------------------------------------------------------------------

1.2.2017

Takarajalla

Kerrankin oli sellainen keli jäällä että minäkin pääsin hyvin liikkumaan. Ei upottanut tai humpsinut jalan alla mikään. Oli siis kiva keli liikuskella. Senpä takia päätin että kerrankin kun on mahdollisuus niin minä menen takarajalle kun ei ole hirveän kaukana. No eipä siellä ollut kun särkikalaa. Sitä tulikin sitten ihan kiitettävästi. Ahvenia silloin tällöin vaan. Mutta kun edes joskus niin eipä tullut lähdettyä poiskaan. Olisi kyllä taas pitänyt mutta..... No viimeinen tunti meni sitten paikkaa vaihdellessa ja kalaa etsiessä. Jokunen ahven löytyi mutta kehnoa oli syönti kaikkinensa. Mihin on ahvenet hävinneet??? No sellainen kisa se. Ensi kerralla sitten naapurikuntaan. Siellä en ole käynytkään kisaamassa kuin kerran enkä siis muutenkaan. Outo uusi paikka. Saa nähdä kuin käy vai ei kuinkaan.....

--------------------------------------------------------------------------------------

8.1.2017

Luotettu Luotonen

Toinen osakilpailu vietiin mukavassa talvikelissä läpi Luotosella. Monelle paikka on varmasti mieluisa luottokalapaikka enkä itsekään sitä huonona pidä. Tykkään pilkkiä siellä. Vaikka en ole aina niin pärjännytkään tai saanut kalojakaan kilotolkulla. Jotenkin vaan on kiva ja mielenkiintoinen paikka. Ja kun kalaakin löytyi tänään kaikille ihan hienosti niin moni varmaan yhtyy samaan mielipiteeseen.

Tänään keli oli paljon parempi kuin vuosi sitten eli kykenin liikkumaan jopa toiseen pohjukkaan asti. Sinne parkkeerasi moni muukin toiveikas. Ensiksi kokeilin niemen nokasta kiven luota. Tein siihen kymmenkunta reikää. Ainoastaan kahdesta sain kalaa. Toisesta yhden ja toisesta varmaan kilon verran. Sellaista se oli siitä eteenpäinkin. Siirryin sisemmälle poukamaan niin tein varmaan 15 tyhjää reikää ja muutamasta sitten tuli kaikki kalat. Aika jännää. Mutta kivahan se oli saada edes se mitä sain. Kiitos Ahti :) Sijoitus oli tänään 4s. Parannusta siis puolella edelliseen osakisaan.
Tästä sitten suuntana mitalisijat. Toivottavasti! Niin ja tervetuloa uudet jäsenet seuraamme! Kovia kilpakumppaneita taas tuli pari lisää. Nythän meitä oli 17 naista ja vielä 6 puuttui eli meitä on todella paljon! Eipä taida monestakaan seurasta löytyä 23 naiskilpailijaa? Hyvä myö! Päästäänköhän ensi kisassa jo merelle? Se jää nähtäväksi.