18.12.2016

Pilkkikausi avattu

Kerrankin on pilkkikausi päästy aloittamaan jo ennen vuodenvaihdetta. Eipä ole moneen vuoteen tätä tapahtunut. Ainakin niin muistelen. Ja se että pääsee jo merellekin pilkille joulun tienoilla on herkkua! Vuosi sitten ei tainnut paljon riitettä edes olla meressä tähän aikaan. Ja nyt 20cm jäätä. Niin ne on vuodet erilaisia.
No kisamenestyksestä ei kerrottavaa ole. Huonosti on mennyt. En ole kalaa löytänyt kun olen etsinyt sitä uusista paikoista jostain syystä. En osaa sanoa miksi. Jotenkin vaan vanhat tutut paikat eivät ole viime vuosina tuottaneet tulosta niin kai sitä on ajatellut että pitää ottaa riski ja suunnata uusille paikoille. Jos vaikka sieltä......

No ketuilleenhan se on mennyt. Kalat ovat karttaneet onnistuneesti minua. Tai sitten jos on paikalle osunut on siima sanonut naps. Niin kävi tänäänkin. Heti jään alta otti joku kiinni ja ennenkun kerkesin sille löysiä antaa kelalta se katkaisi siiman. Pirun kela kun oli niin kovin ruuvi tiukassa etten saanut nopeasti auki :( Otaksun käytöksen perusteella että oli siika. Käytös oli sen mukaista eli ripeää ja poukkoilevaa ja otti heti jään alta syvän päältä. Voihan se olla tietysti muukin mutta jotenkin laittaisin roponi siian puolelle. Olisi ollut ison muun kalan palkinto kyllä tiukoilla jos olisin tuon ylös saanut. Vaikutti aikamoiselta jötköltä. No mennyt mikä mennyt. Turha sen perään on enää itkeä. Eihän se kisaan olisi vaikuttanut mitenkään paitsi jos se olisi ollut ahven. No..... Joo.......

Mutta tää oli tässä. Ehkä ensi vuonna paremmin. Nyt toivottelen kaikille

Oikein Hyvää Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta 2017!

holiday_fishing_gear_classic_round_stick

29.11.2016

Invapassi - ilon vai surun aihe?

Niin. Tähän on nyt tultu että minä sain invapassin. Tuo minun viheliäinen selkäni on nyt ollut yli vuoden verran jo niin pirun kipeä ja ei ainakaan paranemaan päin, että vihdoin oli vaan luovutettava ja nöyrryttävä anomaan invapassia. Ei ollut helppoa myöntää itselle, että tämä on nyt tilanne. Että seuramme naistensarjan nuorin kilpailija joutuu hakemaan invapassin, kun on niin raato! Jotenkin ei tunnu vaan reilulta.... Mutta koska kävely ja paikallaan seisominen tuottaa niin suurta tuskaa, olisi se tarkoittanut sitä, että pilkkiminen olisi ollut pakko unohtaa kokonaan kilpailumielessä. Olen jo viime talvenakin antanut niin paljon tasoitusta kisoissa, kun olen joutunut melkein aina jäämään lähtörantaan, varsinkin jos kävellessä jää ei ole kantanut, vaan tiputtanut joka askeleella edes sentinkin, että alkoi ihan kismittää :( Nyt kun saan käyttää potkukelkkaa, auttaa se hyvillä jääkeleillä edes vähän ja voin kävellä sen avulla jopa huimat 100 metriä ilman hirveää selkäkipua. Kipu ja vikahan ei siis minneen katoa tämän myötä, mutta kipu ei ole niin lamaannuttavaa, kun saa nojata kelkkaan. Ilman kelkkaa sekin matka jäisi tekemättä. Sitten kun lunta on paljon ja kelkka ei siinä kulje, niin en oikein tiedä mitä sitten teen.... Tulenko ollenkaan kisoihin vai istunko alistettuna lähtörannassa? Sen näkee sitten tapauskohtaisesti, mikä on mieli ja kipujeni taso.
Varmastihan tämä herättää ihmetystä joissakin kanssakilpailijoissa, mutta useimmat tämän minun selkäni tilan ja kivut jo kyllä tietävät, että ei pitäisi tulla yllätyksenä.
Joku seuramme miesjäsenhän minulle tuota passia jo ehdotti viime talvena, mutta minä jaksoin uskoa ihmeparantumiseen enkä hakenut. No ihmettä ei tapahtunut.
Jos joku tulee tätä minulle "päivittelemään" niin sanonpa vain, että paljon mieluummin kirmaisin juoksujalkaa pitkin jäätä ilman kipua, kuin raahaisin tätä perkeleen rotiskoa mukanani! Että ei tämä mikään lottovoitto ja epäreilu etu ole, jos sitä joku luulee. Mieluummin sitä olisi terveselkäinen ja kävelykuntoinen kuin invapassin omistaja. Mutta näillä mennään nyt. Ikävä kyllä.



WP_20161129_17_38_23_Pro_%283%29%5B1%5D.

-----------------------------------------------------------------------------------------


2.11.2016

Talvi tulee!

Siltähän se nyt näyttää kun katsoo ulos ikkunasta pikkuhiljaa lumen alle peittyvää nurmikkoa. Sääennustuskin lupailee tämän sään jatkuvan ainakin viikon verran ja pakkanenkin kiristyy loppuviikosta. Kunhan tuota lunta ei mahdottomasti tulisi että järvet saisivat hyvän jääpeitteen. Mutta kiva kun sitä on jo nyt edes pari senttiä. 

On niin paljon kauniimpaa ja valoisampaa ulkona. Minä ainakin tykkään kovasti. Nyt on alkamassa minun lempiaika vuodesta eli talvi. Sitä aina odottaa vuoden että koska koska se alkaa!!!! Toivottavasti ei nyt enää pois menekkään vaan jatkuu huhtikuulle samanlaisena :D Jipii! Kohta pääsee kairaamaan :D

------------------------------------------------------------------------------------

30.9.2016

Fiilkset kadoksissa

Eipä ole tännekään tullut kirjoiteltua. Kun ei oikein ole ollut mitään kirjoitettavaa.
Jotenkin tämä laituripilkkikausi ei ole lähtenyt nyt ollenkaan käyntiin millään lailla. Parissa kisassa käyty ja huonosti on mennyt sekä sijoituksellisesti että kalallisesti. Toiset saa kaloja, minä en. Vaikka istuisi 50cm päässä siitä kuka saa kalaa niin en vaan saa. Taitaa se viimetalven huono pilkkikarma jatkua edelleen. En osaa...... :( Jotenkin on innostus mennyt koko lajiin. Ei huvita, kun ei saa kalaa. Niin se vaan on. Mulla kun tää on fiilisriippuvaista. Jos en saa kaloja enkä pärjää kisoissa niin menee maku. Sit alkaa tympiä ja ei keskity koko hommaan ja sitten kierre on valmis. Mitenhän sen saisi katki? Vai lopettaa koko laji? En tiedä. Kertokaa!
Sunnuntaina olisi kisat mutta jotenki ei tällä hetkellä ole hinkua lähteä. Menee vain rahat hukkaan kun en kuitenkaan pärjää. Ja tällä hetkellä kymppikin on iso raha minulle. Pitää nyt taas kerran miettiä mitä teen. Pari valintaa on mennyt jo ihan pieleen lähiaikoina. On varmaan paras jäädä siis kotiin.... Tulipa masentava teksti. 
No välillä näin. Ulkonakin myrskyää. Hoh hoijaa....

----------------------------------------------------------------------------------------

30.8.2016

Kesä on ohi

Niin se tämäkin kesäkisakausi mennä vilahti taas ohi. Hyvä että perään edes ehti. Tänäkin vuonna hopeasija Sirpan jälkeen saldona. Olikohan 3s kerta jo? Minkäs sitä kovalle mahtaa :) Onnea Sirpa! Tällä kertaa päätöskisa jäi väliin olkapääkivun takia. No se tuli siitä kun vähän innostuin virvelöimään melkein kuusi tuntia putkeen. Ei ois pitänyt...... Vanha "heittäjän olkapää" joka on jo valmiiksi sökö, ei oikein tykännyt. Näin se käy joka syksy kun aloittaa jigikauden. Toinen kipupiikki tulee sitten kun alkaa pilkkikausi. Se ei tykkää yhtään siitä äkkinäisestä kairaamisvimmasta.
Ei ollenkaan. Sitten joutuu taas huilailemaan ja hoitamaan olkaa. Noh nää on näitä.
Eli jätin kisan väliin ja kävin vaan pokkaamassa palkinnot pois ja juttelemassa niitä näitä kalakamujen kanssa. Kiva päivä silti :)
Tästä sitten aletaan kaivella pilkkikamppeita taas esille laitureita varten. Se on taas ihan uutta ja outoa kun en ole sitä montaa vuotta harrastanut niin jotenkin taas on vaikea alkaa siihen orientoitua. Pitääkin kai lähteä reenaamaan heti kun olka antaa myöten. Nährään!

-------------------------------------------------------------------------------------


9.8.2016

Pieni unelmien täyttymys

Sunnuntaina kisattiin SM-onkimestaruuksista Kimolassa. Viime vuosina Kimola on ollut minulle suopea eli plakkarissa Pm-kulta sekä hopea. Tällä kertaa kisat käytiin ihan eri paikassa, minne meidät kuskattiin bussilla. Paikka oli kapea kanava, maasto savinen ja kantoinen ja joessa vesi oli ihmeen kirkasta. Metriin asti näki oliko kaloja paikalla. Eipä ollut. Eli pitkä vapa ja keskeltä onkimaan. Siinäpä se. Vettä oli melkein 3metriä eli todella jännä oli kanavan muoto. Pystysuorat seinämät lähes... No mutta silti onnistuin jotain kaloja saamaan heti alussa. Jossain vaiheessa vastapäätä tuli sellainen onkija jolla oli iso paino siimassa ja sitä autuaasti heitteli "ylipitkälle" eli karkotti minun sekä omat kalat. Pikkaisen v**utti mutta minkäs teet. Loppu 2h olikin sitten hiljaista. Grammoja kertyi saaliille 459g ja ihmetyksekseni sija 6. Olipa hienoa pokata palkinto ensimmäistä kertaa SM-tasolla. Ja vielä minun lempilajissa eli onginnassa. Olen hyvin onnellinen onnistumisestani. Tästä sitten suunta ylöspäin eli mitaleille. Hui! Jännää!

No maanantaina sitten oli omat viimeiset kisat Tervasaaren isolla alueella. Keli oli tuulinen ja ajoi minut Yrjösenpohjan suuntaan. Mielipaikkani oli varattu eli jouduin etsimään muun paikan itselleni. No eipä siinä ollut kuin pieniä kaloja mutta niitä jämähdin sitten napsimaan kun tuntui ettei oikein missään sielläpäin kala syönyt. Tasainen ihmisvirta kävi rannoilla kun onkijat etsivät kaloja. Olisi pitänyt itsenkin lähteä mutta jotenkin ei jaksanut. Tuloksena sitten taas kuudes sija eli voitto karkasi sen myötä Sirpalle. Tänäkin vuonna. Onnea Sirpa!!!! No hopeatilakin on ihan hyvä saavutus kovien naisten seassa. Silti, hitsi olisin halunnut voittaa :)

​----------------------------------------------------------------------------------

1.8.2016

Leireilyä Lauanniemessä

Vihdoin koitti päivä jota olin odottanut jo kauan eli meidän seuran ensimmäinen kesäleiri. Odotin kovasti millainen päivästä muodostuu, laulamista, kisaa, pelejä ja kaikkea muutakin. Pieni pettymys oli osallistujien määrä. Vaikuttiko asiaan että kyseessä oli leiri eli ei vaan yksi päivä vaiko meripäivät vai nesteralli vai ns. loma-aika vai mikä? Vaikea sanoa. Tosiasiassahan leiri oli vain se päivä eli kukaan ei yötä ollut pe-su Lauanniemessä. Eli ihan hyvin olisi voinut mainostaa HKV kesäpäivää tai leiripäivää tai jotenkin niin että ei olisi tullut "paniikkia" että apua leiri, en halua olla yötä, en mene. Voi olla että olen väärässä, mutta muutakaan syytä en nyt heti keksi, mikä vaikutti, ettei enemmän ollut osallistujia? Kaikki toimi minun mielestä hyvin, päivä oli mukava ja onnistunut eli kiitokset siitä kaikille, niin järjestäjille kuin osallistujille. Meininki oli mukavan leppoisa, joskus hyvinkin rempseä, iloinen, nauru raikasi, piikittelevä "hyvässä hengessä" eli juuri oikeanlainen. 
Aamu alkoi lipunnostolla laulun kera ja onkikisalla jossa puolessa välissä vaihdettiin alueita arvotuille paikoille. Minulle sattui kummallakin kerralla "päärannan" paikat eli ei tarvinut kauemmalle rannalle lähteä kävelemään. Kalat olivat huonolla syönnillä, mutta muutamia sentään onnistuin saamaan. Ruohikon reunoissa selvästi syönti oli parempaa kuin keskellä hiekkarantaa. No sellaista se on onkiminen. Kisat vietiin läpi ja olin kolmas eli ihan hyvin meni. 
Kisan jälkeen soiteltiin pihassa humppamusiikkia ja tanssiakin nähtiin, kierrettiin luontopolku ja kisailtiin kalatietämyksessä. Ihmeekseni minä voitin sen tietokilpailun. OHO!!!??? Hyvä niin. Sitten syötiin maittavaa hernekeittoa, pelattiin mölkkyä, juotiin kahvia, katseltiin raveja ja muita videoita pädiltä , saunottiin&uitiin ja paistettiin makkaraa. Lopuksi oli arpajaiset ja jutustelu jatkui sen jälkeen rannassa pitkälle iltaan. Auringon lasku kuvastui kauniisti tyynen meren pintaan ja ilma oli lämpöisen pehmeä.
Eli ei löydy kyllä valituksen aiheita mistään, vaikka miten miettii.
Tyytyväisiä ihmisiä lähti kotiin
kiitosten kera ja jatkoa toivoivat kaikki ketkä jotain sanoivat päivästä! Jos jotain miinusta pitää etsiä niin se oli että karaoke peruttiin yhteisellä päätöksellä, kun väki väheni liikaa. Se harmitti kyllä ainakin minua, kun olisin niin halunnut laulaa.... Niisk.
Eli sanonpa vaan että kyllä menetitte aika paljon te siellä ruudun äärellä, jotka ette mukana olleet!!!! Kannatti lähteä ja saada monta mukavaa muistoa lisää kivojen kalakavereiden kanssa. Kerrankin ehti kunnolla jutella monestakin aiheesta ja vaan olla yhdessä. Huippujuttu tämä oli! Jessss!!!!! 



WP_20160730_00420160730195833.jpg

Aurinko laskee Lauanniemessä

---------------------------------------------------------------------------------

12.7.2016

Mukava kisailta

Neljäs osakilpailu ongittiin pilvisessä ja sateisessakin kelissä suurella alueella Tervasaaren, Lepikönrannan, Yrjösenpohjan ja Rampsin alueella. Oli kyllä tosi mukavaa, että alue oli suuri ja jokaiselle löytyi rauhallista onkipaikkaa ja tilaa. Vihdoin viimein päästiin laitureillekin onkimaan. Tuntui miellyttävän aika montaa tämä lupa. Niinkuin minuakin. Laiturilla on mukava onkia ja tasaista istua eli kaikinpuolin voisin istua vaikka joka kisat noilla laitureilla. Niinkuin kuulemani mukaan moni muukin. Joitainhan asia ei miellyttänyt ollenkaan, mutta meitähän on joka junaan.
Voisin arvailla että suurinta osaa miellytti. No mutta kuitenkin.
Päätin suunnata Yrjösenpohjaan, kun siellä ei kisoja ole ollut kuin yhdet eli meidän omat kisat 2vkoa aiemmin niin ajattelin, että siellä voisi nyt olla kaloja.
Ensimmäinen tunti oli todella hiljaista. Olisinko yhden kalan löytänyt. Ei niin ei.
Sitten löysin "oikean" laiturin ja aloin saada kaloja silloin tällöin. Kappaleita ei ollut montaa, ehkä 10kpl, eli koko oli tällä kertaa se ratkaiseva tekijä. Lahnoja, särkia, sorva ja ahven. Siinä minun lajit tälle illalle. Niillä sitten irtosi hopeasija ja 1950g painoi kalapussini. Olen tyytyväinen sijaan ja siihen ettei Sirpa päässyt ihan karkuun :) Vielä on mahdollisuuksia. Vain piste eroa. Jännäksi menee mutta menkööt.
Taistelu jatkukoon :)

----------------------------------------------------------------------------------


28.6.2016

Vesisateessa värjöttelyä

Joopa joo. No kolmannet kisat tuli läpi-istuttua vesisateisessa Hietakylässä.
Eipä oikein ollut kala syönnillään, ainakaan minulla. Sain arpapaikaksi nro 4 eli ihan takarajalta. No eipä sitten tullut vaihdettua paikkaa kun näytti että kävelijöitä oli kovasti liikkeellä että eiköhän kaikki paikat olleet jo koluttu. Ja kun kukaan ei ihmeemmin näyttänyt lähelläkään kalaa saavan niin jäinpä sitten yrittämään samaan paikkaan jos se vaikka söisi. Eipä syönyt. Kokeili sitten kaukaa tai läheltä tai väliltä. Pienen pieniä sinttejä tuli se mitä tuli ja ei muuta. Märkänä ja alistuneena raahauduin punnitukseen. 6s sija. Joopa joo. Eipä siinä auta kun ensi kerralla yrittää paremmin pärjätä ja vaihtaa paikkaa eikä odottaa ihmettä. Että näin.

-------------------------------------------------------------------------------

12.6.2016

Hammassärkyhopeaa

Niin. Aamulla oli arvottava että lähteäkö vai ei kisoihin. Minua nääs on piinannut viikonlopun hammassärky. Hampaan pitäisi olla kaikin puolin kunnossa röntgenin mukaan ja hoidon jäljiltä ym. mutta minkäs teet kun vihloo ja juimii. No latasin sellaisen hevosannoksen lääkettä naamaan aamulla että huh ja odottelin että alkaako lääke tehota. No päätin sitten lähteä "pikkupöhnässä" hortoilemaan kisoihin.

Ihan hyvin meni päivä kivun suhteen. Ei paljon tuntunut mutta ei ollut tunnotonkaan. Eli kärsien ja perkeleellisellä sisulla sitä ongittiin ja taisteltiin.

Onkipaikka oli tällä kertaa vastakkaisella puolella viime vuoteen nähden ja minulle ihan uusi puoli. Eipä ole sillä puolen tullut oltua koskaan. No tämä olikin 4s kerta koko paikassa ikinä. Keli oli hyvinkin vaihteleva: paistoi, satoi, oli tyyntä, pilvistä, tuuli sinne tänne, virtasi sinne ja tänne ja kaikkea siltä väliltä. Välillä oli melkein kylmä, välillä hiki. Sellaista on Suomen kesä :) No kuitenkin mulla oli ihan mukava paikka onkia. Heinää ja pientä vesikasvillisuuttakin oli siellätäällä mutta ei lumpeita kuitenkaan tällä kertaa kaloja keräämässä. Kaloja tuli aluksi rannan läheltä matalasta ja sitten oli hiljaisempaa. Lopuksi sitten keskeltä syvältä sain muutamia ihan kivoja haavikaloja. Niillä 984 grammalla sitten irtosi hopeasija. Ihan jees! Olen tyytyväinen kaikkien vaikeuksien keskellä että kykenin edes osallistumaan ja sitten vielä keskittymään asiaan ja onnistumaan saamaan kalaa. Miten tuntuu että ainakun on joku tärkeämpi kisa, olen jotenkin sairas tai muuten on ongelmia? Olenkohan jotenkin huono-onninen vai mitä??? No kuitenkin sisulla on menty ja mennään edelleen niin kauan kun kyetään. Niin se vaan on, prkl! :)

2kk päästä on sitten SM-kisat samalla joella. Paikka vaan on jossain ylempänä meillä naisilla. Noh sinne sitten lähdetään tietenkin mitali mielessä ja taisteluhenki korkealla. Todellisuushan on sitten eri mitä sieltä on kotiintuomisina, mutta minä lähden aina voittamaan. Miksi muuten kisoissa kävisin? Toiset käy huvikseen, minä voittaakseni. Jokainen tavallaan, eikö niin? Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kipaisen taas lääkepurkille. Moi.

--------------------------------------------------------------------------------

24.5.2016

*Super Salmenvirta*

Nyt on toinenkin osakilpailu viety lävitse ja vieläpä hyvin tuloksin. Olen aina tykännyt onkia Salmenvirran rannoilla. Ehkä siksi kun olen sielä aina aika hyvin pärjännyt...
Jotenkin vaan siitä on muotoutunut minun lempipaikka JOS pääsen sinne missä aina olen ongella. Omalle pikku kalliolleni :) No nyt en ihan päässyt mutta melkein.
Paikat nro 1 ja 2 oli menneet kun en pysy muiden kävelyvauhdissa näiden vaivojen takia. No pääsinpä edes siihen 3s paikkaan ja nyt näytti että se olikin onni onnnettomuudessa. Kaloja tuli ihan mukavasti ja niitä bonuslahnojakin, tosin alle kilosia, 2 kpl. Suurimman jännityksen iltaan aiheutti risa onkeni. Siitä hajosi sunnuntaina toiseksi ylin osa ja sain neuvoja miten se korjataan, mutta en ollut varma miten se kestää jos isompi kala iskee. No hyvin kesti onki kasassa kun varovasti uitteli haavikaloja haaviin eikä yrittänytkään nostaa kämmentä isompaa suorilla.
Nyt sitten ootellaan saanko siihen varaosia niinkuin ostaessani luvattiin. Siitä kun on muodostunut mun lempionki että en muulla onkisi kun sillä :) Kevyt ja sopivan pitkä mun käteen. Eli tuloksena n.6kg kalaa ja voitto. Jee! Ei voi kun olla tyytyväinen kaikkien niiden kommelluksien jälkeen mitä su-ma tapahtui :)))

Tästä kohti seuraottelua ja "ämmien" omaa kisaa :)

---------------------------------------------------------------------------------


16.5.2016

Virojoella kisaamassa

Taas kahden vuoden jälkeen oli mukava päästä kilpailemaan Virojoelle seuraottelun merkeissä. Tykkään jotenkin onkia siellä joella. No se onkin ainoa joki missä tykkään yleensä onkia Ihamaanjoen lisäksi. Kun on tarpeeksi syvää, ei virtaa liian kovaa ja on kalaa.  Mikäs siellä on istuskellessa! Tällä kertaa en mennyt perinteiselle paikalleni vaan päätin kokeilla heti kosken alta olevalta penkalta. Siitä tulikin kalaa ihan mukavasti. Tosin tulos taisi olla mun pienin tuolla koskaan eli 5kg, mutta eihän sitä tiedä olisiko mun perinteine paikka ollut yhtään parempi? Ken tietää. 

Sijoitus oli kuudes ja jäin ensimmäisenä vaille palkintoa. Dääm!!! Toisaalta jos kisat olisi järjestetty niinkuin muut seuraottelutkin, olisi naisille ollut oma sarja ja olisin palkinnoille päässyt...... Vähän kurjaa että täällä ollaan kaikki sikinsokin, kun aina muualla seuraotteluissa on kaksi sarjaa eli palkinnot miehille ja naisille. No ehkä ensi kerralla täälläkin olisi sama käytäntö kuin meillä ja muilla seuroilla????

Toivossa on hyvä elää.....

Huomenna sitten onkin jännä päivä. Tehdään muutaman "ämmän" kanssa jotain ihan uutta kalajuttua yhdesssä ekaa kertaa.... Kivaa!!!!!! :)

-------------------------------------------------------------------------------

10.5.2016

Matinsaaresta se alkoi

Ensimmäiset omat kisat saatiin vetää läpi mukavissa olosuhteissa. Keli oli kaunis ja sopivan lämmin ainakin minulle. Kalaakin näytti mukavasti nousevan lähes kaikille.

Itse valitsin paikaksi oikeastaan voisi sanoa vakipaikan nro2. Ykköspaikalle ehti toinen onkija. No mikäs siinä, istuskella sai samassa paikassa kun kalaakin ihan kivasti tuli 3,1kg verran. Tuo piinaava selkävaiva jarruttaa nyt onkimistakin eli paikka on löydyttävä läheltä lähtöä ja siihen on päästävä istumaan. Siksi olin mielissäni että kalaakin tuli ettei tarvinut kävellä. Voittoon se ei tällä kertaa riittänyt mutta pronssisija tuli. Ihan ok. Mullehan ei tunnetusti kelpaa kuin voitto eli pieni ketutus sisällä jyllää mutta eiköhän se ohi mene taas niinkuin ennenkin. Seuraavassa sitten taas uusi yritys voittamiseen. 

--------------------------------------------------------------------------------------


5.5.2016

Onkikausi avattu

Nyt se on sitten onkikisakausikin avattu. Oloneuvosten kisoissa oli oikea tungos. Porukkaa oli todella kovasti liikeellä. Keli oli kauniin lempeä ja kala söi niin mikäs oli onkiessa. Kerrankin sain sellaisen arpapaikan ettei tarvinut vaihtaa paikkaa ollenkaan. Tasaisesti tuli kalaa jotenki aika vierähti mukavasti. Tästä on mukava jatkaa, toivottavasti sijoitukset paranee.......

--------------------------------------------------------------------------------------


26.4.2016

Hossa Oi Hossa.....

Miksi viikko kuluu niin nopeaan kun on reissussa mutta kotona se matelee kuin etana?
Tältä minusta ainakin tuntui Hossan reissulla taas kerran. Päivät vaan vilisti ohi ja hups oli kotiinlähdön aika.
Reissu oli ihan onnistunut vaikka kelit ei oikein taivaalla suosineet, jäällä kylläkin loistavasti. Eli yhtenä päivänä paistoi aurinko ja muina oli harmaata, sumuista ja sateista. Joskus pilkahti aurinko hieman mutta se oli vain hieman.
Jäällä lunta ei ollut oikeastaan yhtään eli potkuri oli ahkerassa käytössä ja sen avulla tälläinen selkä/polvivammainenkin pääsi kauemmas pilkille. Jee! Jäätä oli 40-50cm eli sitäkin reilusti vähemmän kuin viime vuonna. Olosuhteet olivat siis loistavat!
Ahvenet tuntuivat olevan hukassa sielläkin samalla tavalla kuin täälläkin ainakin mulla tänä talvena. Suurin minkä sain painoi 450g ja sitten muutamia pienempiä+silppua.

EI hyvä :( Postiivista oli se että sain parannettua harjusennätystä taas sentillä eli 45cm se on nyt. Painoa en mitatannut, kun kala pääsi takaisin kasvamaan niin ei viitsinyt sitä kiusata enempää. Hieno vahva kala se oli <3 

13086838_10154172837502460_1694414483391

Haukienkatkin laitoin uusiksi kun en ole koskaan saanut pilkillä kuin ihan pienen parinsadan gramman pulikan. Hyvin on hauet minut kiertäneet. Nyt sitten iski oikein kaksi kimppuun. 1,5kg kpl. Hauskaahan niitäkin oli jallitella.13095843_10154172847817460_2663263964775

Siellä haeut on minusta hienon värisiä kun vatsakin on ihan pilkullinen. Erilaisia kuin meressä. Ylimmän hauen alla on se suurin ahveneni. Samasta paikasta tulivat nuo kaikki siis. Parin metrin säteeltä 7 metristä.

Kirjolohia tällä kertaa tuli vain 5kpl. Istutuksesta oli aikaa niin eivät olleet syöntipäällä enää. Katsomassa kävivät mutta ei kiinnostanut mikään mitä tarjosi. Kaiusta siis sitä katselin ja jännäsin. Mutta ei niin ei. Mutta hyvä että edes tuon verran saatiin. Makuun pääsi :)  

Ensi vuonna sattuukin sitten pääsiäinen sopivasti samaan aikaan niin suunniteltu reissumme pitkittyy 2lla päivällä. Mikäs se kivempaa :) Sitä odotellessa!!!!!

-----------------------------------------------------------

13.3.2016

Ohi on, ohi on.....

Niin se vaan tämäkin pilkkikausi mennä sujahti ohitse. Tällä kertaa tuntui etten päässyt missään vaiheessa kyytiin mukaan. Tuntui että roikun kynsin hampain jalaksesa kiinni mutta istumaan en pääse. Kisat meni vähän niin ja näin. Enemmin sitä näin. No onneksi sentään päättäjäisissä onnistuin paremmin ja löysin ahvenia kilon edestä jolla heltisi toinen sija. Kiitos nam! Muutenhan reissu noudatti perinteisiä kaavoja. Kelikin suosi upeasti tällä kertaa meitä. Silti jotenkin tuntuu että enää ei nämä päättäjäispippalot ole niinkuin ennen. Ei jotenkin ole sitä juhlafiilistä. Ei ole enää niin paljon osallistujia. Ei tanssijoita. Ei musiikkia ja laulua. Jotenkin vaan tuntuu että tunnelma on hieman lässähtänyt. Saunan jälkeen useat lähtivät kotiin ja se teki osansa siihen ettei ravintolassa oikein tunnelma noussut siihen mihin minä olen tottunut. Paikka oli puolityhjä ja uusien omistajien myötä fiilis ei oikein tainnut kellekään olla sama. EN saanut laulaa kuin pari kappaletta ja biisivalikoima oli niin huono että eipä siitä iloa revitty. Ennen kaikki oli toisin.

No mutta kausi on päätetty kisojen osalta. Omien siis. Muutenhan pilkintä jatkuu vielä kuukauden verran. Jos luoja suo. 

Kiitokset kanssasiskoille hyvästä kaudesta jälleen kerran. Nährääään!!!!

----------------------------------------------------------------------- 

6.3.2016

En osaa........

Oikeastaan olisi voinut kopioida tuon edellisen otsikon. Että yhtä hyvin meni putkeen. En mie enää osaa pilkkiä. Toiset saa kaloja mutta minä en. Olen nyt totaalisesti hukannut tatsin tähän hommaan. Eli Pm-kisoista ei mitään kerrottavaa. Pieleen meni. Onneksi sentään seuran miehet piti lippuja korkealla ja toi mitaleja kotiin. Mie en tuonu kotiin kun v**utuksen. Ei enää ikinä Urajärvelle!!!!!

Tän viikon olen istunut jäällä kaiku apuna. Opetellut alusta alkaen tätä hommaa.
​Eli missä syvyydessä kalat majailee, miten ne reagoi mihinkin vieheeseen ja liikkeeseen yms. En tiedä olenko oppinut yhtään mitään mutta huomioita olen tehnyt omassa pilkkityylissä ja miten kalat siihen reagoi. Ehkä täältä vielä noustaan?

Kovasti jo odotan lauantaita ja päättäjäisiä. Pääsen taas lauleskeleen omaksi iloksi ja muiden kauhuksi. Koittakaaa kestää! Antakaa edes yksi kiva muisto tästä pilkkikaudesta. Peittäkää korvanne ja antakaa miun laulaa.....! Jookos :D

-------------------------------------------------------------------------------

22.2.2016

V*tuiks män, niinku Jeesuksella pääsiäinen!!!!

Niinpä. Minkäs sille mahtaa että hartioiden jatkeena on tyhmä ja sairauteen taipuvainen kuula. Siitä kärsii sit koko akka. Perhana sentäs!

Jos ois ollu viisas ja käyttäny älliään, sitä vähää mitä on, ois kokemuksen syvällä rintaäänellä sanonu että: EN lähde lauantaina kisoihin koska ilma on peestä ja se tietää näille niskoille -> päälle ongelmia eli kahta päivää ei pysty peräkkäin kisailla. 

Mutta kun on blondi ja ei hissi aina nouse ylös asti, kaikki inkkarit ei oo kanootissa eikä ole penaalin terävin kynä, niin tulipahan mentyä lauantaina pilaamaan sunnuntain kisat. On sitä nainen joskus tyhmä! Lauantainkin kisat meni poskelleen, kun en vaan saanut kalaa vaikka vieressä vedettiin kokoajan. En tiedä enkö osaa enää pilkkiä vai mikä on tänä talvena ollut että ei ole jäänyt oikeastaan yhtään hyvää pilkkimuistoa koko kaudesta? Jotenkin tatsi tähän hommaan on ihan kateissa. Tuntuu kun ois ekaa kertaa pilkillä. Mikään ei onnistu :( Oisko aika lyyä hanskat tiskiin? 
No sunnuntai aamuna heräsin mukavaan päänsärkyyn. Olin jo yöllä herännyt sen takia ja ottanut lääkettäkin mutta särky ei hellittänyt. No aamulla sitten konsultoin "kaima-Maria" että aaapuuuuva mitä teen. Hädässä ystävä tunnetaan ja sain hyvät neuvot mutta mokasin tietenkin siinäkin. Otin ns. väärän pillerin joka juuri siihen pääkipuun ei ollut hyväksi, vaan pahensi sitä. Ajattelin kuitenkin että ei auta itku markkinoilla ja se mikä ei tapa, vahvistaa. Taistelemaan lähdetään ja periks ei anneta ennenkun sydänkäyrä on suora. Jospa se raitis ilma, liikunta ja lääke alkavat päivänmittaa auttaa. P*skanmarjat! Olo paheni kokoajan kisoissa enkä kyennyt lähtörantaa pidemmälle. Välillä olin oksennuksen partaalla, kun niin teki pahaa.
Siksipä en jaksanut reikiä kairailla, paikkaa vaihtaa ja kalojakaan en siis saanut, kun ei vaan jaksanut keskittyä koko hommaan. Lopetin kisan kesken ja raahauduin autoon nukkumaan. Olo oli kyllä niin karsea että hohhoijaa! Harmitti niinkun oravaa kun käpy jääty, kun kuitenkin taistelin vielä podium paikasta ennen sunnuntaita. Mut persiilleen meni. Se oli sit tässä, sano ritari Ässä! 

Eli kisakausi loppui ainakin omien kisojen osalta. Sijoitus 7s eli...no.... puihin meni kun Sakkeus aikonaan. Ei mitään hyvää sanottavaa. Eli en sano mitään.

Ens viikonloppuna ois Pm-kisat. Tulipa nyt sinnekin ilmoittauduttua. Kahluukisoihin.
No mentävä se on. Saapa sitten sanoa että: paska reissu mut tulipahan tehtyä.

Positiivisempaa viikkoa lukijoille kun mitä itellä nyt on fiilikset!!


-----------------------------------------------------------------------------------

7.2.2016

Jo vähän sinnepäin

No niin. Taas käytiin kisailemassa ja taaskin tutulla järvellä eli Onkamaan Valkjärvellä. Keli oli sumuisen kostea ja harmaa. Päätin että nyt kyllä mennään riskillä ja sellaiseen paikkaan missä en ole ennen käynyt. Eli vastaranta kutsui. Ensin tosin tein pari reikää saaren luokse ja sain pari ahventa. Mutta kun syönti oli hiljaista päätin toteuttaa suunnitelmani. Aloin lampsia kohti kiviä. Tein välillekin parit reiät mutta eipä saalista kuulunut. Kivien luonakin oli hiljaista joten otin suunnaksi pitkän "takasuoran" missä istui runsaasti porukkaa. Sieltä sitten aloin saamaan yksi ahven sieltä toinen täältä metodilla kaloja. Ei niitä taaskaan montaa ollut mutta riittävän suuria että kakkossija niilllä irtosi. Ihan hyvin siis tälläkertaa! Sijoitus on paras tuolla järvellä, saaliin koko ei. Mutta näin tänään. Seuraavia kisoja kohden :)

--------------------------------------------------------------------------------------

30.1.2016

Melkein MP reissu eli munat pataan

Joo. Eipä ole tästä päivästä muuta sanottavaa kuin että yksi nyky=yksi ahven.
Siinä se. Kaikkea yritin ja sen liikuin mitä tuolla p***ajäällä tälläinen rampa pystyi. 
Se riitti tänään tähän. Ei muuta. Moi. :(

---------------------------------------------------------------------------------

11.1.2016

Avaus suoritettu

No nyt on sitten vihdoin saatu pilkkikisakausikin avattua. Päivästä jäi vähän kaksijakoiset ajatukset. Ensinnäkin keli oli mulle siellä ylärajoilla että selviänkö vai en ettei sormet jäädy ja kroppa krenkkaa. No en selvinny. Siitä myöhemmin.

Toisaalta myös osanottajien vähyys teki oman  fiiliksensä että ei oikein ollut kisahenki päällä. Aina mukavampaa kun on enempi sakkia. Mutta näin tällä kertaa. 

Kaloja oli todella harvassa. Mulla taisi olla 470g, 10kpl eli keskipaino 47g. Että ei ihan sinttejä mutta ei isojakaan. Kehnoa oli. Mutta erot saatiin aikaiseksi ja sehän se tärkeintä kai kisassa on. Sijoitus neljäs eli paras ikinä mulle tuolla järvellä. Mutta jos olisi ollut enempi naisia mukana, olisi se voinut olla taas sielä 10-jotain. Mutta olen tyytyväinen neljänteenkin. Tästä lähdetään parantamaan!
Seuraava päivä kuluikin sitten "usvassa", kivuissa ja pönttöä kauloessa. En tiedä mikä tauti vai tauteja minuun iski mutta olin niin kamalassa kunnossa eilen että en ole koskaan ollut. Jani oli jo minua sairaalaan kärräämässä samoin vanhempani mutta en suostunut lähteä. (Jääräpää?) Kyllä itsestäkin välillä tuntui että olisinpa kala jolle annettaisiin nuijasta päähän ja vedettäisiin kurkku auki. Niin hirveä oli olo. Mutta nyt uskallan ehkä jo sanoa ääneen että taidan selvitä. Onhan jo seuraava iltapäivä menossa. Aamulla en kyllä vielä ollut aivan varma. HUH HUH!
Ihan pieni kammo jäi että tekeekö kylmä ja viima noin pahaa jälkeä? Että voinko enää pilkkiä ollenkaan? Vaikka oli 3kerrosta vaatteita päällä. Ihan alkaa hirvittää.... Mitä jos en voikkaan enää pilkkiä????????? Se olisi aikalailla katastrofin paikka minulle. TOIVON että niin ei todellakaan ole ja tämä rakas harrastus voi jatkua. Joku päivä pitää uskaltaa lähteä kokeilemaan taas kuinka akan käy. Pitäkää peukkuja että käy hyvin!!!! Jookos!

-------------------------------------------------------------------------------------------


20.12.2015

Kinkkupilkillä

Perinteiset kinkkupilkit pilkittiin tänäkin vuonna jään puutteen takia laitureilla.

Tällä kertaa Yrjösenpohjan laiturit olivat kisa-areenamme. Keli oli sateentihkuinen ja hieman tuulikin. Ennuste näytti paljon huonompaa onneksi mitä sää sitten lopulta oli. Huonomminkin olisi voinut siis olla. Kaiholla tuntui moni muistelevan menneitä vuosia, jolloin aina pilkittiin nämäkin kisat jäällä. Mutta minkäs teet. Jäätä kun ei ole, lumesta puhumattakaan. Ja 4 päivää jouluun. Siis mitä häh??? No tähän meidän vaan taitaa olla tulevaisuudessakin tyytyminen. Sää ja maailma muuttuu, vaikkemme haluaisi. Niin se kisa. Valitsin lukollisen laiturin koska en ole niillä pilkkinyt kuin kerran aiemmin joskus vuosia sitten. Eli arvoin mielessäni vaan että mihinkäs menisi, no vaikka tuonne. Pari kolme venepaikkaa tuli kokeiltua ennenkuin löytyi se mistä alkoi kalaa tulla. Ja siinä sitten istuin koko kisan. Oli taukoja ettei syönyt pitkään aikaan mikään ja sitten tuli monta pientä ahventa peräkkäin. Niitä pikkuaffuja sitten napsin ns. yhdestä reiästä. Ei paljon auttanut paikkaa siirtää tai syönti loppui heti. En tiedä mikä kohta siinä oli mutta onneksi oli. Kilolla ahvenia ja 2lla särjellä irtosi koko kisan paras tulos. Olin aika ihmeissäni siitä! Luulin että muilla laitureilla varmasti tulee kalaa kun näin monia isoja kaloja saatavan ja kuulin että kalaa on tullut. Mutta hyvä näin. Ja vielä kun ensimmäisen kerran ikinä voitin meidän arpajaisissa yhtään mitään, oli palkintona viiniä. Eihän tämä nyt oikein huonosti siis mennyt. Nyt sitten vaan miettimään mitä sillä voittorahalla ostan. Kinkku kun on jo hankittuna. Ehkä jotain kivaa muistoksi itselle tästä päivästä ja voitosta.


Minä toivottelen kaikille lukijoille Oikein Hyvää Joulua ja Kalaisaa Uutta Vuotta 2016! Eiköhän se talvi sieltä vielä tule! Toivotaan ainakin niin.


holiday_fishing_gear_classic_round_stick

-----------------------------------------------------------------

11.10.2015

Tulipas lähettyä

Niin. Eihän mun siis pitäny enää tänä syksynä kilpailla mutta tää paripilkki on aina ollut jotenkin niin erilainen ja mukava kilpailumuoto että tulipa sitten lähdettyä. 
Arvonnassa sain B-laiturin ja siinä sitten alkupäässä laituria sen pakollisen 15 min istuskelin ja ihmettelin kun ei mitään elämää ollut veden alla. Kun paikkoja sai vaihtaa steppailin jo vähän että lähtisikö laiturin päähän vai vaihdanko laituria. No vaihdoinpa sitten laituria. Se oli virhe. Siltä reissulta saaliina kaksi kalaa. Jes! Hyvinpä taas menee. Ei muuta kun takaisin mistä lähdinkin "jonottamaan" jos paikkoja päästä vapautuisi. Jonotus palkittiin ja pääsin puolessa välissä kisaa laiturin päähän huippumestoille pilkkimään. Sieltä sitten nousi särkikalaa, lähinna sorvaa, 5kg verran. Jos olisin saanut olla kokoajan siellä olisi lopputulos varmasti ollut vielä puolta parempi. No oma moka kun en sinne heti mennyt vaan lähdin haahuilemaan ties minne. Hitsin hitsi. Mutta näin tällä kertaa. Toivottavasti ensi kerralla vahingosta viisastuneena paremmin.

-------------------------------------------------------------------------------------

28.9.2015

Nykyjä ja ei nykyjä

SM-laituripilkki kisailtiin tänä vuonna Vääksyn satamassa. Sinne siis suuntasimme viikko sitten sunnuntaina. Eipä olisi ennen kisaa tullut mieleenkään että en saa yhtään ainoaa kalaa. EI edes nykyä!?? Hoh hoijaa sanon vaan. Taisi olla elämäni pisimmät neljä tuntia. Kun ei millään pystynyt tajuamaan että tälläinen iso järvi ja hieno paikka että miten ihmeessä täällä ei ole kalaa. Yksi paikallinen veneilijä valaisi että vesi oli alhaalla ja kalat olivat paenneet kanavan toiselle puolelle. Tiedä sitten oliko totta vai tarua mutta siltä se kyllä vahvasti vaikutti. Eli neljä tuntia nykyttelyä ja tulos nolla. Eipä siitä taida olla enempää kerrottavaa. 

Pm-laituripilkit pilkittiin sitten eilen Loviisan satamassa. Monella tuntui olevan mieli vähän maissa ja kortit pelattu jo etukäteen kun edellinen kisa kummitteli mielessä. Että joko taas istutaan vailla kalaa 4 tuntia. Sama se itselläkin ahdisti takaraivossa. Mutta onneksi tällä kertaa kalaa oli liikkeellä. Ainakin meidän laiturilla oli kerrankin vedenalaista elämää eli taisimme saada parhaan laiturin kun tuloksia katseli.
Minulla alkoi heti arpapaikalla napsahdella kaikenlaista pikkukalaa morriin. Sitä sitten riitti jonkinaikaa vedellä mutta sitten syönti hiljeni pikkuhiljaa kunnes loppui kokonaan. Jonkinaikaa vielä yritin saada kalaa mutta sitten oli luovutettava.
Aloin etsiskellä sitten uutta paikkaa vähän sieltä ja täältä missä nappaisi.
Löysinkin mukavan paikan missä pyöri salakkaa ja loppuajan sitten nostelin sitä kun en pohjasta enää mitään löytänyt. Jälkeenpäin voi vain jossitella ja harmitella että enpä lähtenyt aiemmin salakan perään. Sijoitus olisi voinut nousta ainakin pykälän jos ei kaksi. Mutta pronssi on hyvä sekin. Eipä minulla sen väristä mitalia vielä ollutkaan Pm-kisoista. Palkintojen jakaja totesi: "on tämä kyllä kova nainen. On kesä tai talvi niin aina palkinnoilla." No aloin sitten itsekin laskeskelemaan että tottahan se taitaa olla. Viime vuonna kulta ja kaksi hopeaa, tänä vuonna jokaista väriä yksi. Eli jokaisessa 6ssa Pm-kisassa peräkkäin on tullut mitali. No kaipa sitä sitten on jotenkin onnistunut. Hyvä hyvä!
Tämä laituripilkkikisa kausi taitaa olla nyt tässä jos ei tule jonnekin mentyä lokakuun lopulla. Parit kisat jää pakolla lähiaikoina väliin niin katsotaan nyt sitten pilkitäänkö seuraavan kerran jäällä?

WP_20150927_001%5B1%5D.jpg

Loviisan sataman hieno aamusumu ennen kisaa

------------------------------------------------------------------------------------

31.8.2015

Päätetty on

Onkikisakausi on nyt virallisesti ohi, kun vietimme perinteisiä päättäjäisiä lauantaina Matinsaaressa. Keli suosi suurimmaksi osaksi meitä oikein mainiosti. Lopussa ripsaisi aika kunnolla vettä mutta onneksi vain hetken.

Aamu alkoi kiireellä. Tajusin ennen tuulimyllyjä että pers... taisi jäädä kalarätit kotiin. No ei muuta kun auton keula ympäri ja takaisin. Jäihän siinä sitten 8 min aikaa kun tulin takaisin muiden luokse. Jes! Olisi siinä vaiheessa pitänyt tajuta että ei ole minun päivä tänään. Mutta lähdin onneani silti kokeilemaan. Ensin ruoppaajan luokse. Ei nykyäkään. Sitten kallion reunan luokse. Ei paljon paremmin sielläkään. Vieressä kyllä saivat kalaa minkä ehtivät vetää. Jostain syystä en saanut vaikka yritin kaukaa ja läheltä. Ja kun oli kaikki "vehkeet levällään" ja mukavaa seuraa niin ei jaksanut edes alkaa etsiä uutta paikkaa. Tyydyin siis kohtalooni ja jäin kököttämään kelistä nauttien paikalleni. Kävi minulla siiman päässä ilmeisesti lahna jytkyttämässä vähän aikaa mutta irtihän se pääsi. Sitten iski hauki ja vei koukun mennessään. Että ei ollut onni myöden tällä kertaa. Onneksi kisan jälkeen fiilis kuitenkin oli hyvä mukavasta ilmapiiristä ja hauskoista tyypeistä johtuen ja juttuseuraa löytyi monesta suunnasta ja jutut..... noh..... aika hauskaa ja vallatonta välillä :) Mut sellasestahan mie tykkään.
Kun olen miesten kanssa siis töissä tehtaassa ollessa tottunut että juttu ei ole mitään hienoa ja siveellistä. Ja kun nyt en ole aikoihin ollut sellaisessa paikassa töissä missä pääsee miesten kanssa juttua heittämään kunnolla niin olipa hauskaa heittää kunnolla läppää. Jes! Kiitokset asianosaisille :)

Nyt aletaan odottamaan laituripilkkikauden alkua. Siihen onkin kaksi viikkoa enää. Ensin omat mestaruudet, sitten SM-kisat ja Pm-kisat. Sitä odotellessa!


---------------------------------------------------------------------------------------------

11.8.2015

Ohi on ohi on ohi on......

Niin se sitten tämäkin onkikausi saatiin päätökseen kilpailujen suhteen. Onhan toki vielä päättäjäiset tulossa mutta itse cup-kilpailut on nyt ohi.

Paikkana tälläkertaa Tervis, Rampsi ja iso alue kalaympyrää kohti. Eli lääniä riitti.

Minä olin ihan pihalla että minne ihmeen sitä menisi. No läksin ison poppoon perässä tallustelemaan Terviksen suuntaan ja kun näytti että kumoveneiden luona oli vain muutama onkija, parkkeerasin siihen. Alku läksi "tosi hyvin" liikeelle. Toukat ei olleet rasiassaan vaan seilasivat pöntön pohjalla, tapsi katkesi ja koukku jäi onkipussiin kiinni mistä sitä pihdeillä irrottelin. Ajattelin että josko lähtis pois ku on niin tuo onni vastaan. Aloin kuitenkin onkia enkä luovuttanut. Sain heti aluksi sorvia ihan mukavasti ja pari ahventakin, mutta tahti alkoi harveta ja sitten kun ne loppui ne loppui. Siinä vaiheessa Viksu Virtanen ois vaihtanu paikkaa mut Tyhmä Tyttö jäi könöttämään että JOS se vielä söisi. No osaksi liian paahtava kelikin vaikutti asiaan että oli hyvä olla varjossa. En edelleenkään ole tuollaisen kelin ystävä jos pitää auringossa olla. Ei oo mun juttu :(
Noh yhden kuvunmenetyksen jälkeen onneksi tajusin sitten kerätä kamat ja siirtyä hieman oikeallepäin. Siitä tuli muutamia pikkukaloja mutta ei niin hyvin kuin aluksi. Jossain vaiheessa huomasin että lumpeikossa joku isompi kala liikahteli. No eikun kasimetrinen madolla kehiin ja heitto niin kauas kun yletti lumpeiden luo. Ei mitään. Hiljaista. No katselin sitten aikani kuluksi naapurin touhuja eli kalansaantia ja kun käänsin päätä kupua ei näy missään? HÄH! Kuka vei kuvun? Apuva! No hei kala!
Aloin nostamaan ja heti tuntui että nyt on iso kala kiinni. Se jumpsutteli ja hitaasti vei siimaa sivulle. No se olikin sitten siinä. Jotenkin vaan se pääsi irti vaikka en sille löysiä antanut tai mitään. Koukku oli iso eli ei siinäkään pitänyt olla syy. En sitten tiedä mitä tapahtui mutta meni mikä meni. Oliko lahna vai hauki, ken tietää. Harmittihan se pirusti koska sen myötä olisi voitto ollut lähellä niin osakisassa kuin cupissa. Perk...! Mutta ei mahda mitään. Tätä on kalastus.

Tyhmä Tyttö 2 osa sai jatkoa ja jäin könöttämään paikoilleni ja odottamaan että JOS se vielä ottaisi. No eihän se ottanut. Siinä vaiheessa oli sitten peli jo pelattu kun tyhjää pyydin viimeisen puoli tuntia. Mutta riski oli otettava kun tiesin että Sirpalla oli enempi kalaa kuin minulla niin yritettävä oli ja ainoa mahdollinen keino oli saada se iso. Tällä kertaa onni ei ollut minun puolella.
Onnea siis Sirpalle jälleen kerran kesäcupin voitosta! Minulle hopeaa ja Merjalle pronssia! Kai tähänkin on ihan tyytyväinen oltava. Vaik kyllähän se voittaminen vaan niin kivaa olisi..... Sitä kohti!


-------------------------------------------------------------------------

3.8.2015

SM-kisasta selvitty, ihan kunnialla

Nyt on sitten Sm-kisatkin takanapäin. Keli oli paljon lempeämpi kuin viime vuonna. Silloin oli vitsit vähissä siinä helteessä. Nyt aurinko paisteli sopivan lämpöiseti ja tuuli vilvoitti oloa. Kisa-alueemme oli sama kuin viime vuonna. Sain arvonnassa paikan 47. Vuosi sitten olin paikassa 2. Eli aika kauaksi joutui nyt kävellä. Vieressäni ja muutaman paikan päässä minusta oli sitten ne "hotspot" paikat. Siinä onkivat kaikki mitalistit ja varmaankin 10 joukkoon sijoittuneetkin koska kaloja he saivat. Minun paikalla ei kovasti kaloja näkynyt. Yritin läheltä ja kaukaa, pohjasta pinnasta ja välivedestä. Mutta ei. En tiedä eikö kaloja  yksinkertaisesti vaan ollut vai eikö ne syöneet? 166g edestä niitä löytyi. Hoh hoijaa.
Sen kuitenkin huomasin että näillä mitalisteilla oli kaikilla poikkeuksetta 10m onget. Niillä pystyi kauempaa ja syvemmästä onkia, missä ne harvalukuiset kalat näyttivät olevan. Itse en 8m ongella ihan niin kauas ja syvälle ylettänyt ja siksi kai kalansaaliskin jäi pienemmäksi? Mene ja tiedä...

No eipä se näyttänyt iso saalis olevan kellään naisella eli jokainen kala ratkaisi.
Jos itsekin olisin saanut 4g enemmän olisi sija noussut kahdella pykälällä jne.
Eli grammoista oli kaikki kiinni. Jotenkin älyttömän tuntuista!
Sijoitus oli tällä kertaa 20. Viime vuonna 33s, edellisellä 63s, joten parannusta tuli. Tavoite oli tottakai mitali niinkuin aina, mutta realistinen tavoite kuitenkin oli parantaa viime vuotista sijoitusta 2lla alkavaksi vaikkapa. No se toteutui. Ensi vuonna sitten 1:llä alkava sija ja ei tarvi välttämättä sen ykkösen perään mitään numeroa...
Se kelpaa kyllä mainiosti :)


WP_20150802_001.jpg

Kansolan sillan maisemia

-----------------------------------------------------------------------------------------


27.7.2015

Kisoja ja ei kisoja

Juu enpä ole tänne ehtinyt kirjoittelmaan syystä ja toisesta. Tässä on ehtinyt hupikalastaa sekä kilpaillakin pari kertaa. Noh omat kisat Matinsaaressa meni vähän huonosti. Ei löytynyt kalaa oikein ja sadekin vähän haittasi kun sadepuku unohtui mökille. Vieressä vedettiin voittokalat. Sellast se on.

Kaupungin kisoissa meni yhtä huonosti. Jouduin huonoon paikkaan niin kalallisesti kuin maastollisesti. Pitkät kaislat haittasi onkimista ja uutta paikkaa ei enää viitsinyt lähteä etsimään. Ei ollut mun päivä sekään. Prkl....

Onneksi hupikalassa on ollu kivaa. Mökillä on nyt pari kertaa käyty kuhaa yrittämässä eri tavoin. No pilkkiin nasahti kesän eka kuha kun jigi ei kelvannut. No oli hieman liian pieni eli pääsi takaisin kasvamaan mutta kivaa oli kausi avata.  Toisen karkuutin heti perään. Hitto! Toisena päivänä sitten ahvenilla oli joku ihme pömis. Ne melkein hyppi veneeseen! Siis heittelin lippaa ja mikään väri ei kelvannut. Sitten vaihdoin samaan papukaijaväriin millä Jani oli saanut jo 5 haukea. No sillä tuli eka ahven ja perässä sakea puuro ahvenia. Ne oli ihan villinä kun uitteli lippaa veneen vieressä! Ja sitten älynväläyksenä heitin samantien samanvärisen tasurin pyyntiin ja sen että se veteen osui ampaisi eka ahven kiinni. Siimaa oli n 50cm ulkona eli ei tarvinnut kuin kättä vähän ojentaa ja nostaa veneeseen kalaa sen minkä ehti. Se oli ihan hurjaa meininkiä! Ahven joka toinen sekunti! Ihan kuin pirajalauma lihapalan kimpussa. Nostelin niitä parisen kiloa varmaan 10 minuutissa veneeseen. Seassa komeita vonkaleita jotka vei tasuria että räikkä soi! Ja sitten melkein 2kg haukikin tuli saatua. Oli samanlainen fiilis kun kaksi vuotta sitten Hossassa kun 8 metristä nostettiin 5kg kalaa vartissa. Se oli just sama tunne! Mahtavaa kalastuksen riemua!!!!! HUH! Ja sitten se loppui. Ihan yhtäkkiä. Hiljaisuus. Yritettiin etsiä parvea  lähipaikoilta mutta ei sitä enää löytynyt. Meni menojaan. Mutta kokemus oli hieno ja saa vieläkin hymyn huulilleni. Jes! Nää on näitä miksi minä ainakin kalastan! Se tunne..... Nam!
Sunnuntaina sitte olis eessä SM-kisa. Voittamaan lähdetään mutta todennäköisesti tullaan kotiin häntä koipien välissä. Noh yritetään kuitenkin! Jos vaikka 20 joukkoon?
Viime vuonna 33 niin sitä lähdetään parantamaan. Eihän se tarvisi kuin sen yhden bonuskalan.....

-------------------------------------------------------------------------------------------

30.6.2015

Sehän meni ihan jees!

Kovin ruusuisin odotuksin ja positiivisin miettein en auton keulaa illansuussa Ihamaata kohtaan suunnannut. Kun paikka ei ole mikään minun lempipaikka niin maaston kuin kalansaaliiden suhteen koskaan ollut, niin eipä sitä ihmeitä odottanut illalta. Viime vuonna leijui ilmassa päätös, että tänne ei enää tultaisi vaikeiden olosuhteiden yms vuoksi kisaamaan. Onhan seuramme jäsenistö ikääntyvää väkeä ja jalka ei enää sähköpaimenten yli niin kepeästi nouse. Mutta kerta vielä poijjaat vai kerta kiellon päälle, vai miten se oli? Kisailimme siis Ihamaanjoella. Jälleen kerran.
Saimme aluksi varoituksen kulman takana olevasta joutsenparista poikasineen.
Noh juuri sinne kulmille olin ajatellut ongelle mennä, kun se ainoa minun "lempipaikka" mistä edes vähän olen kalaa saanut, on nyt kalastuskiellossa. Eli toispuoljokkee, puskan juureen en taaskaan päässyt. Siksi aioin mennä sinne missä viime vuonnakin olin. No onneksi joutsenia ei näkynyt, niin uskaltauduin kaivamaan polkua pitkän heinän sekaan kohti jokea. Heti alkoi mukavia särkiä ja pikkulahnoja nousta melko nopeassa tahdissakin vielä. Olin tosi yllättynyt niistä, kun en ole koskaan sieltä oikein mitään saanut, paitsi vuosi sitten sen ison lahnan joka sitten oli "mitätön", kun kisa jouduttiin keskeyttämään ukkosen takia. No nyt ei ukkosta kuulunut. Aurinko paistoi vähän liiankin lämpimästi minun makuun. Onneksi edes vähän tuuli viilensi niin pystyin olla siinä paikassa, ettei tarvinut etsiä varjopaikkaa. Niin eli kalaa siis tuli aluksi ihan mukavasti mutta loppua kohden kalat hiipuivat ja viimeinen tunti oli mulle aika turha. Pari pientä sinttiä taisi tulla. Siimasotkuja ja rikkoja tuli lumpeiden ja heinien takia mutta sehän kuuluu tähän lajiin. Kurjin juttu oli se, että hukkasin minun hyvät kalapihdit sinne heinikkoon. En ymmärrä miten voi hukkua pihdit metrin alueelle kun seisoin kokoajan paikallaan ja ne ovat kirkkaan keltaiset että varmasti näkyy jos tippuu. No ei näkyneet vaikka miten pengottiin porukalla sitä rinnettä. Pöh ja kele sanon vaan! Sinne män hyvät pihit. Mutta pääsenpä sit taas vaikka Motonettiin ostamaan pihtejä. Ja mukaan tarttuu kyllä varmasti kaikkea muutakin kalastustavaraa. Kun vielä muistaisin sitten ne pihditkin ostaa :) heh.

Juu sijoitus olikin mukava eli voitto tulla tupsahti. Kivaltahan se tuntui. Saas nähdä miten seuraavaksi käy ja minne suuntaamme. Sitä odotellessa! Moi!

ihamaa.jpg

(Jokea kuvasi Sirpa)

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

15.6.2015

Kolmas kerta toden sanoi

Vanha sanonta kävi nyt toteen. Kimola näytti minulle parhaan puolensa.
Olen siis ollut aiemmin kahdesti kanavalla onkikisoissa ja molemmat kerrat ovat olleet pettymyksiä. Kalasaaliit eivät olleet kuin parisataa grammaa. Vaikka yritti ja yritti kuinka niin ei. Kalaa ei vaan ollut missään. Paikasta jäi aika kökkö maku suuhun. Jätin tässä männävuosina muutamia pm-onkia väliinkin sen takia että paikka tökki totaalisesti. Nyt kun näytti että kisa olisi Loviisassa, ilmoittauduin mukaan. Noh toisin kävi. Kun paikka selvisi mietin pari kertaa että lähdenkö taas sinne eväitä syömään ja lintuja kuvailemaan kun paikka ei kiinnostanut ollenkaan. Päätin kuitenkin sitten lähteä koska maksu oli maksettu ja kyytikin omasta pihasta sinne lähdössä. 

Onneksi lähdin kun tulos oli näin hieno. Kultamitali kaulassa sitä kotiapäin suunnattiin. Jes! Sain arpapaikaksi viimeisen paikan eli mukavan pajupusikon sisuksen. Paikan nähtyäni ajattelin että eiiiii hyvä. Mutta alueen leveyden havaittuani (ehkä juuri pajukon takia sain omasta mielestäni leveämmän alueen) ja veteen katsahdettuani ajattelin että ehkä ei niin paha kuitenkaan. Vedessä oli lumpeita ja pikkukasvustoa eli paikka näytti siltä että jos hyvin käy siellä oikeasti voi olla kalaa. Aiempina kertoina meidän alue on ollut muualla eli vedessä ei ole ollut ainakaan minun kohdalla kuin vettä. Ei heinän heinää eikä mitään lumpeita mistä kalat tykkää. Eli eihän siellä kalojakaan ole siis ollut.
Nyt tässä paikassa oli ihan toisin. Syvyyttä oli reilusti yli metrin lumpeiden luona ja kauempana kaksikin metriä. Jostain kumman syystä kala tuntui ottavan pinnan läheltä. Aina kun heitti siiman veteen kala otti melkein heti kiinni. Siksi päädyin onkimaan alle puolen metrin syvyydestä läheltä rantaa, vaikka vettä oli yli metri.
Se tuotti tulosta. Mitään isompaa kalaa en koko kisassa saanut, vaan alle kämmenen kokoista särkeä pasuria lahnaa sorvaa ahventa yms. vetelin sen minkä kerkisin.
Yksi hauki kävi katkomassa siiman ja n. puolen kilon ahvenen karkuutin haavia hapuillessani. Oma moka! No hyvin tässä kävin ilman niitäkin "bonuskalojakin".
Vielä tärkeämmäksi tämän kaiken tekee se, että suurimman osan ajasta ongin edesmenneen enoni minulle "perintönä" tulleella ongella. Eli semmoinen "kauniin" pronssinen 4m lasikuituvapa varmaan jostain 80-luvulta. Ihan niitä ensimmäisiä varmasti mitä on tehty/olen koskaan nähnyt. Jotenkin se sykähdytti ja liikutti minun mieltäni kovasti, että ensinnäkin otin sen mukaan koska se ei ole onkipussissani ollut vielä kertaakaan ja että aloin sillä onkimaan. Kenties eno olikin siinä ihan lähellä ja "opasti" minua heittämään oikeaan kohtaan. Koska olihan hän tosi kova kalamies. Ikävää että maallinen vaellus tällä kalastajalla katkesi aivan liian varhain.....

Punnitukseen mennessä kuuntelin jo kauas kalapussien sisältöjen painoja ja ajattelin että eipä taida palkintosijoille olla asiaa. Kun kalan koko oli niin pientä en jotenkin tajunnut että olihan sinne repun pohjalle kertynyt sitä ihan mukava kasa. Ihmetys oli suuri kun sitä oli yli kolmen kilon. Koko siis hämäsi. Mutta hyvä näin.
Nyt sitä on enää laituripilkkimestaruus saamatta. Sitä ennen on kuitenkin vielä monta onkikisaa edessä. Eikä vähimpänä SM-onki Lappeenrannan kanavalla. Toisella minun "inhokkipaikalla" Kimolan jälkeen. No jos Kimola näytti minulle mitä se voi parhaimmillaan olla, toivon sitä samaa Kansolalta. Toivon totisesti! :)


WP_20150614_004.jpg

Seuran mitalisti-flikat onnellisina palkintojensa kanssa :)

---------------------------------------------------------------------------------------

26.5.2015

Haavi ei auta auton paksissa

Niin. Siellähän se siis kökötti. Per... että harmitti kun sen tajusin. Mutta asiaan.

Kauniissa säässä saimme toisen osakisan viedä läpi Salmenvirran rannoilla. Välillä tuntui tuulen tyyntyessä että oli vähän liiankin lämmin. Piti avata takkia ja jalastakin olisi tehnyt mieli ottaa yksi kerros housuja pois. HUH! Aurinko siis kivasti paisteli ja kalakin oli mukavalla syönnillä. Minä valitsin melkein saman onkipaikan kuin aina.
Minne sitä muualle sitten osaa mennä kun siitä on kaloja ennenkin löytynyt. Kalapaikalle päästyäni hokasin että voi pe....e se haavi jäi auton paksiin. Ilmankos oli outo olo kun kävelin että nyt joku puuttuu kädestä. Noh onneksi sain suht lähelle seuraa ja haavia luvattiin lainata jos tarve tulee. No tulihan se, kolme kertaa. Sain isohkot lahnat jotka mukavasti toi extrakiloja kalapussiin. Neljäs ja tietysti se suurin oli myös tuloillaan, mutta irtihän se pääsi. Kokoa en tiedä kun en sitä saanut edes pinnan lähelle, mutta tähän 1100g verrattuna se tuntui tosi isolle. Eli..... noh, ei aleta jossittelemaan sen kokoa eikä muutakaan. Meni mikä meni. Dääm.
Kalasaalis oli sekalaista särkikalaa, lahnoja (onko sekin särkikala???), ahvenia ja muutama salakkakin eksyi minun koukkuun. Yhteensä kalaa tuli 6200g. En voi valittaa. Hyvä saalis vaikka ihan voittoon se ei riittänyt mut hopeakin on hyvä. Lopuksi sitten vielä onnistuin (kiitos sätkivän kalan ja vapaa lyhyemmän siiman) saamaan koukun sormeeni. Jumaleisson että teki nannaa. Meni nimittäin sen verta syvälle että jäi luuhun kiinni. Yritin ensin ilman pihtejä sitä ottaa mutta eihän se lähtenyt, ei millään. Sitten oli pakko ottaa pihdit esiin ja järkyttävää kipua tuntien revin sen irti väkisin. Samalla se väkänen leikkasi ison aukon sormeen ja veri alkoi pulputa. No sehän aiheutti mulle huonon olon ja kylmän hien otsaan. Silmissä alkoi hämärtää ja pakko oli käydä istumaan kun niin heikotti. Puristin sitä kalarätillä (tosi desinfioitu varmaan...) ja hiljalleen se vuoto alkoi hellittää. Onneksi tuo ukkeli tuli auttamaan ja antoi vähän ensiapua niin että kykenin kävellä maaliin käsi veressä ja jalat letkuina. Mutta maaliin pääsin omin voimin. Että sellainen kalareissu tällä kertaa. Ehkä ensi kerralla vähemmän draamaa.....

------------------------------------------------------------------------------------------

12.5.2015

Ongella, jee!

Nyt on sitten onkikisakausi avattu omilla kisoilla. Johan tätä oli odotettukin kun kuuta nousevaa! Tää kun on mulle se rakkain laji ja jota ees omasta mielestä jotenkin hallitsen, kun kuitenkin olen 35 vuotta aktiivisesti onkinut. Pilkkinyt en ole edes 10ntä vuotta eli siksi tässä pärjääminen on mulle tärkeä juttu.
Kisailupaikkana oli tällä kertaa Tervis sekä Hietakylän ja Lepikönrannan rantaalueet. Eli lääniä piisasi. Minä valitsin paikkani karvaanarialueen reunalta. Olen siinä onkinut kerran aiemmin kaupunginkisoissa ja ihan hyvin siitä silloin kalaa tuli eli miksei nytkin. Vettä oli puolisen metriä eikä kasvillisuus vielä häirinnyt onkimista. Kesällähän se onkin sitten jo haastavampaa. Veden pinta oli melkein tyyni, hieman värettä kävi välillä ja ihan lopussa alkoi sitten sivutuuli hieman häiritä. Olihan siinä ihan mukavasti kaikenlaista särkikalaa paikalla, 4 kilon verran. Mitään isompaa en saanut (lahnaa tms.) vaan sitä samaa kokoa olevaa särkeä pukkasi kokoajan mitä sitä nyt tuli.
Seassa vain muutama salakka ja pienempi muu kala. Jos tahti olisi ollut kiivaampi, olisin laittanut meidän kärkipään naiset koville. Mutta tämä suoritus riitti tällä kertaa tähän eli neljänteen sijaan. Noh ei se huono ole mutta en ole ihan tyytyväinenkään. Koska ainahan sitä lähdetään voittamaan tai vähintään olemaan mitalisijoilla. Noh tästä on vain suunta ylöspäin kohti mitalisijoja. Näin se on nähtävä!


-----------------------------------------------------------------------------------------

20.4.2015

Oi Hossa, oi Hossa

Jälleen kerran on meidän jokavuotinen Hossan reissu heitetty. Lähdimme matkaan 9.4. ja palasimme nyt lauantaina. Eli pilkille pääsimme 8na päivänä. Silti tuntui ettei mihinkään ehditty ja keretty oikein mitään. Tällä kertaa olivat keliolosuhteet tosi haastavat esim. viime vuoteen verraten. Silloinhan jäällä ei ollut lunta ja potkurilla pääsi viilettämään minne vain hetkessä. Metsässäkään ei silloin hirveästi ollut lunta.

Noh nyt oli tilanne tämä:

WP_20150411_006.jpg

Eli lunta oli metsässä ja rannoilla yli polven ja jäälläkin saappaan verran. Lumen alla oli märkää sohjoa ja joskus vettä. Eli potkurit pysyivät tiiviisti suksiboxissa eikä niitä sieltä kertaakaan esiin otettu. Tämähän tiesi sitä että aamuisin oli lähdettävä kukonlaulun aikaan jäälle jos oli ollut yöpakkasta, että edes vähän pääsi kävelemään hangen päällä kalapaikoille. Silti ei kovin kauaksi menty koska takaisintulo oli ihan kamalaa kun joka askeleella upposi saapasta myöten lumeen. Tälläiselle "rammalle" se on ihan tuskaa sellainen "humpsiminen". Jouduimme siis tyytymään lähitienoisiin ja siksi suurimmat ahvenet jäivät nyt saamatta muutamaa isompaa lukuunottamatta ja sitä jättiä joka tietysti katkoi siimat ja ja...... Noh mutta näin tälläkertaa kun niiden takia olisi joutunut mennä kilometrien päähän niin jätimme ne nyt suosiolla väliin. Jäätä oli niin paljon kuin kairassa oli vartta. Eli näin sitä kairattiin. Tsiisus!

WP_20150412_004.jpg

Tänä vuonna keskityimme lähinnä kirjolohien pilkintään. Niitä emme olleet 3een vuoteen saaneet yrityksistä huolimatta yhtään. Nyt saimme hyviä vinkkejä eräältä paikalliselta kalastajalta ja tänä vuonna napsimmekin toisten nenän edestä 9 kirjolohta. Muille ei oikein tuntunut napsaavan kalat joten olipa se kiva niitä vedellä kun toiset pyyti tyhjää. Ja ainoana naisena taas miesten seassa pisti hymyilyttämään niiden "turhautuneet ilmeet ja teot" kun etelän-akka tulee ja vetää kalat nenän edestä. Heh! Hauskaa! Voin sanoa että se on sitten hiton mukavaa ja mahottoman jännää touhua. Kun semmoinen 2kg möntti iskee kiinni ja vetää siimaa metritolkulla ulos ja poukkoilee kun mikäkin spurttailija siellä jään alla niin kyllä siinä on sitä kalastamisen makua ja jännitystä jos missä! Onneksi mennessä ostimme Rialinnasta semmoiset jarrulliset pilkkivavat tätä varten. Voin vaikka vannoa että ilman niitä ei montaakaan olisi ylös tullut. On ne sen verta vahvoja otuksia. Itsellä suurin oli tämä 1850g kirjo ja pienin 1100g. Janilla suurin 2100g. Se se oli jo aikamoinen väsytettävä mörkö! HUI! Nostokoukusta katkesi koukkukin kun se tempoi niin kovasti kun vetäisin sitä jäälle.

WP_20150417_00620150420103936.jpg

Tämän väsyttelyyn meni lähes 10min aikaa kun se ei millään halunnut tulla avantoon vaan otti isoja spurtteja että räikkä vaan virvelissä soi. Lopulta sen kuitenkin sain ylös ja olo oli onnellinen! Jes! Karkuutuksia oli muutamia mutta ei ne niin harmita kun ylös tuli kuitenkin 9kpl. Hienoja kaloja, upeita muistoja!

Sain myös elämäni suurimman harjuksen. Eihän se mikään iso ole monellekaan mutta minulle melkein kiloinen harjus oli mahtava saavutus. Tässäpä se komistus:

WP_20150411_02620150411173917.jpg

On se vaan kaunis kala, selkäpurje on aina niin upean värikäs ja onpa vielä mukava rimpuilija sekin siiman päässä. Ja tämä tuli ihan normivavalla, pikku tasurilla ja käsin siimasta väsytellen. Sain muitakin pienempiä harjuksia ja yhden taimenen/järvilohen. Itse en ainakaan pysty sanomaan kumpi tuo on kun ovat pienenä aika samannäköisiä. Että jos joku tietää kumpi tämä on nii heitäppä mailia tulemaan :)

WP_20150414_001.jpg

Reissun hauskin tapaus taisi olla kalallisesti se kun olimme virittäneet ootto-onget kirjolammelle ja saimme saaliiksi matikan :) Meillä jo sydän väpätti kun lippu oli pystyssä kalan merkiksi että jes kirjo niin yllätys oli aika suuri kun syötissä roikkui made :) Heh! Kaikkea sitä sattuu.

Jännää oli myös olla pilkillä kun alle sadan metrin päähän tuli yli 20 poron tokka etsimään syötävää puun juurilta. Ihan alkoi pelottaa kun ne yhtäkkiä alkoivat tuijottaa meitä että hitto eikai ne hyökkää päälle tms. Mutta ne lähtivät sitten jolkottelemaan yli tien kohti toista lampea minne ne hauskasti menivät rappuja pitkin ales autojen välistä. Onkohan ne ihan opetettu kulkemaan ihmisten menoreittejä pitkin? Kivojahan ne porot on, mutta hieman pelottavia kun en ole niiden kanssa pahemmin ollut näin läheisissä kontakteissa. Kun ei tiedä mitä niiden päässä liikkuu. Ilmeisesti vaan jäkälä :)

Nähtiin myös viikon aikana paljon teeriä jotka aamuisin mökkirannassa pitivät konserttiaan ja joskus olivat laumoina keskellä tietä nokkimassa ilmeisesti hiekkaa kupuunsa. Ensimmäistä kertaa törmäsin myös kuukkeliin. Se tuli nuotipaikalle ihan parin metrin päähän oksalle katselemaan että olisiko jotain syötävää. No meillä oli just eväät syöty eli ei ollut sille mitään antaa. Voihan hitsi kun harmitti..... No ehkä vielä kohtaamme ja silloin mulla on leipää mukana. Varmasti!

Tässäpä meidän reissu lyhykäisyydessään. Kivaa oli, aurinko paistoi, välillä myös sateli mutta ei se haitannut. Kalaa tuli mukavasti, ennätyksiä rikottiin ja hampaan koloonkin jäi sopivasti karkuutukset kalvamaan. Ikävä takaisin pilkille noille ihanille lammille ja järville on ihan hirveän kova. Nyyh. Ensi vuonna sitten taas. Enää 358 päivää.....

------------------------------------------------------------------------------------------------------

1.4.2015

Neljän päivän putki

Niin nythän ei ole kyse viinasta vaan tietenkin pilkkimisestä. Eli on saanut pilkkiä kellonsiirroon myötä 4 päivää putkeen, kun illallakin vielä näkee ihan hyvin.
Lauantaina suuntasimme Salmennolle. Siellä oli hyvä keli niin liikkua kuin jään paksuuskin oli vielä kelvollista. Menimme pohjoispuolen "poukamaan" missä kiertelimme viitisen tuntia siellä täällä. Pientä kalaa, ahventa ja särkeä vaan löytyi. Päivän kohokohta oli 10 joutsenen ylilento matalalla ja kahden uiskentelu sulassa ojanuomassa. Kauniita ne ovat!


Sunnuntaina suunnaksi otettiin jälleen mökkiseutu eli se sama naapurijärvi. Pakkohan sinne oli päästä kokeilemaan uudelleen löytykö niitä isoja taas. Keli oli nyt sumuinen ja tuulinen mikä selvästi vaikutti kalan syöntiin. Ei ollut sellaista vimmaa kuin viikko aiemmin auringon paistaessa. Mutta silti saimme ihan kivan kasan kalaa ja sekaan mahtui yksi minun saama n.200g ahven ja pari hieman pienempää. Loput useampi sata sitten sitä "kisakalakokoa". Tässä todisteena n. 8kg kalaa.

11008513_10153221661852460_5951155263724


Meitä jäällä viihdytti kaksi joutsenta jotka tarkkaavaisena katselivat meidän puuhia. Välillä ne torkkuivat pää siiven alla mutta sitten taas alkoivat kummastelemaan että mitä ihmeen oliota nuo tuolla toisella rannalla ovat. Kun päästiin n. 100m päähän ne alkoivat kovan mekastuksen ja pian ne lähtivätkin lentoon etsimään kenties sulaa vettä. Hienoja ne on isot kauniit valkoiset joutsenet. Jotenkin jylhän uljaita.
Samalla reissulla nähtiin myös hirvi, kettu ja useita urosteeriä. Nekin pulputtivat iloisesti pitkälle iltapäivään hakkuuaukion reunalla. Alkaa olla taas se aika, että sitä ääntää kuulee varsinkin mökkiseudulla joka paikassa.


Maanantai-iltana heti töiden jälkeen suuntasimme Saaramaan seutuville. Siellä oli näiden perinteinen "tiimikamppailu". Minä olin ns. ulkopuolisena mukana hupipilkillä. Eipä voi sanoa että kaloilla voi retostella. Hyvin hankalaa tuntui olevan kalantulo. Monen monta tyhjää reikää tuli tehtyä. Höh! Yhdessä reiässä minulla oli joku iso kala kiinni muutaman sekunnin kahteen kertaan. Toukat se vei mennessään molemmilla kerroilla mutta ylös ei tahtonut nousta. Epäilen että olisi ollut lahna. Kun on sellaisen jätin kanssa tullut temmottua, niinkun joku saattaa tuolta aiemmista kertomuksista muistaa..... Hyvin samantapaisesti varovaisesti otti ihan pohjasta ja aikamoinen junttameininki siellä jään alla oli. Painoi eikä liikkunut oikein mihinkään. Noh oli mikä oli, ylös ei tullut. Jotenkin jäi fiilis että sinne suunnin ei tarvi toiste enää mennä.
Jos nyt sitten ei niin paljon ala häiritsemään se paikan kalattomuus, että joutuu lähteä ikään kuin varmistamaan että p***a paikka se todella on :) Heh.


Tiistai-iltana paikkana oli Vähäski. Olen siellä kerran ollut aiemmin pilkillä ja silloin tuli mukavasti kaikkea sekakalaa, tosin ihan pientä vaan. Nyt kiertelimme samoja alueita mutta ei oikein syönyt mikään. Kelihän oli aika kurja, vettä satoi kokoajan. 
Sieltä täältä pientä särkeä ja ahventa tuli eli tallin kissat saavat herkkuja tänään.
Jani onnistui kuitenkin ennen poislähtöä nappaamaan "takarajalta" pari komeaa ahventa. Oli aikamoiset möllit sen paikan kaloiksi. En olisi uskonut että siellä noin isoja on!? Muita otettavia ei sitten löytynyt vaikka porasimme tahkojuustoksi koko alueen. Ei niitä näköjään "joka puussa kasva" :) Tässäpä hienot vonkaleet 490g&290g:


11081163_863639440359904_516842007734680


Nyt huilitaan muutama päivä ja sitten jos kelejä riittää sunnuntaina suunnataan viimeisiin kisoihin Lemille. Hyvää Pääsiäistä kaikille!

---------------------------------------------------------------------------------------------

24.3.2015

Uusi tuttavuus ja kisailemassa

Kävästiin lauantaina mökillä pitkästä aikaa. Tarkoituksena oli jo aamusta olla jäällä siikajahdissa. Noh saavuttuamme mökille 8 jälkeen ja muutamat reiät tyhjäksi todenneena (entiseen malliin), mökkinaapuri tuli kertomaan ettei tänään ole kala syönnillä. Ehdotti naapurijärvelle siirtymistä. Oli jo muutaman tunnin istunut ja poraillut reikiä useampia kymmeniä ja ei niin ei. No me otettiin vielä suunnaksi keskijärven matala ja kaiulla katseltiin niin tyhjää sielläkin näytti olevan. Yhdet pienet ahvenet saatiin molemmat ja päätettiin että nyt riitti että suunnaksi naapurijärvi. Jännä juttu sekin että olen koko ikäni mökillä ja muilla sen ympärysjärvillä käynyt kalassa, mutta en koskaa siellä minne nyt mentiin. Ja olen tiennyt että siellä asuu sellaisia mörköjä mitkä ei mahdu 4" reiästä ylös? Miten sitä ihminen on tyhmä ja ei mene vaikka tietää mitä on tarjolla???? Noh nyt kuitenkin mentiin. Järvi tai oikeasti varmaan lampi on n 800m pitkä ja leveimmästä kohtaa 400m leveä. Syvin kohta 4m. Ei tarvinnut kun eka reikä porata ja morri pudottaa lähelle pohjaa niin heti ampaisi ahven kiinni. Eihän se iso ollut, mutta niin ärhäkkä ja nälkäinen, että enpä ole aikoihin tuollaiseen törmännyt. Ja sama rata jatkui reiältä toiselle. Kokoajan pientä ahven iski kiinni kuin sikä limppuun ja sitä tuli sen minkä olisi viitsinyt vaan nostaa. Laskin 120kpl:een asti saalista ja sitten meni laskut sekaisin. Olisipa tuo paikka lähempänä Haminaa, niin mikä olisi kisoja pidellessä kun saalista varmasti tulisi mukavasti kaikille. Siellä ei ollut kukaan käynyt pilkillä aikoihin, niin tuntui että ne olivat ihan hurjana. Välillä ei morri ehtinyt kun vähän matkaa upota niin taas sitä vietiin. Kokeiltiin kaikki variaatiot mitä pakista löytyi niin kaikki kelpasi: pystypilkit, värikoukut, morrit, tasurit, roikot.... Ihan millä vaan sai kalaa. HUH! Jossain vaiheessa päätettiin siirtyä järven syvimpään kohtaan niemen kärkeen.
Ensin tuntui että onko tässä eka tyhjä reikä mutta sitten vavan pää taipui varovasti ja ylös nousi ihan kiva 150g ahven. Morri takaisin ja taas varovainen taivutus ja nyt tuntui että onkin jo vähän isompi. No se olikin 250g. Ja heti perään tuli toinen samankokoinen. Sitten tuli vielä muutamia hieman pienempiä n 100g kaloja ja sitten alkoi taas se sinttiosasto iskemään. Kiva oli vetää ihan "meriahvenen" kokoiset kalat tuollaiselta lammelta. Ja siellä kun on vielä siikojakin tarjolla mutta ne eivät tällä kertaa napanneet. Varmaa on että sinne joutuu mennä uudelleen. Ihan taatusti!


Tässä vielä muutamasta kalasta kuva.

WP_20150321_005.jpg


Sunnuntaina otimme suunnaksi Savitaipaleen ja kisat. Paikka oli tuttu ennestään ja valitsin saman pilkkipaikan kuin aiemminkin. Saaliiksi nousi pientä särkikalaa ja ahventa. Sitä sitten yhdestä samasta reiästä vetelin 2,6kg verran. Mukava oli saada kalaa vaikka ei se voittoon riittänyt. Harmittihan se vähän mutta ensi kerralla ehkä sitten on minun vuoro. Toivossa on hyvä elää!
Viikonloppuna taidetaan (jos keli sallii) lähteä vielä jonnekin päin etsimään jäitä. Luulisi niitä löytyvän jostain lammelta vielä..... Katsellaan!

----------------------------------------------------------------------------

17.3.2015

Ei menny ihan niinku Strömssöössä

Niin. Se tarkoittaa että ei onnistu suunnitelmat ihan niinku on ajatellut. Tämä ehkä kuvaa parhaiten minun tuntemuksia viime lauantain suhteen. Ehkä monen muun mielestä näin ei ole ollenkaan, mutta tämä onkin taas MINUN mielipide asioista.

Eli talvikauden päättäjäisiä mentiin viettämään jälleen minulle uuteen paikkaan eli Onkamaan erämiesten erämajalle Salmentojärven rannalla. Sää suosi kilpailua loistavasti. Aurinko paistoi, jäällä oli hyvä kävellä ja muutenkin ei olisi parempaa keliä voinut toivoa. Kaloja löysin sieltä täältä pienenpienestä ahvenesta aina lahnaan asti. Se riitti tälläkertaa pronssisijaan. Ihan jees! Mutta nyt tärkeintä ei ollut se kalan tulo (ainakaan minulle), vaan yhdessäolo ja hauskanpito. Noh jäällä meillä olikin mukava tunnelma kun Kalakuiskaajan ja Anjan touhuja seurattiin ja päiviteltiin. Naurua ja huulenheittoa riitti ja ajattelin siinä vaiheessa että tästähän saattaa tulla hyvä ilta. Mutta eihän se niin sitten ihan mennytkään.

Olin varannut mukaani stereot, "värivalot", musiikkia laidasta laitaan, panostanut hiukan pukeutumiseenikin DJ:nä. Tarjolla oli reilusti juotavaakin että ei sen siitäkään olisi pitänyt johtua, mutta jostain syystä joku mätti. Tuntui että suurimmalla  osalla oli kova kiire kotiin ja kaikki "toiminnat" piti vetää vauhdilla läpi jo etuajassa, että pääsee sieltä pois. Niin ja osa lähti pois heti kisan jälkeenkin jo?
Ja kun minun ajatuksissa taas kaikki piti mennä päinvastoin. Ajattelin että nyt kun on maja vuokrattu ihan vaan meille, niin siellähän voi olla pitkään, kun ei ole bussia lähtemässä klo 19 että bileet jatkuu iltamyöhään. Olin suunnitellut sytyttäväni roihuja jne kun ilta pimenee. Ajattelin että porukka tanssii ja pitää hauskaa Palvaan tyyliin. Mutta joku nyt meni pieleen. En tiedä mikä. Oliko vika musassa, minussa, paikassa vai missä. Ei tullut ilmeisesti kellekään sitä päättäjäisfiilistä,  eikä porukka innostunut entiseen malliin juhlimaan. Istuttiin vaan ja odotettiin, että palkinnot jaetaan ja arvonta suoritetaan ja pääsee lähtemään kotiin. Ja nopeasti. Jotenkin jäi pettynyt olo että tässäkö tämä oli. Mitä vuoden odotin ja suunnittelinkin ideani iskiessä muutaman viikon. Tein levyistä soittolistat ja mietin mitä milloinkin soitan. Suunnittelin ketä haen tanssimaan mitäkin kappaletta. Miten vedetään letkajenkat ja humpat naisten kanssa jne jne... Että tässäkö se sitten oli. Muutama tanssija parketilla parin kipaleen verran ja se oli siinä. Että eikun kotia kohti jo ennen klo 17 jolloin Palvaalla vasta alettiin jakamaan palkintoja. Nyt ei Mary oikein ymmärrä. Vaikka kuinka yrittää. Niet bonimaju......
Mutta se siitä. Ehkä ensi vuonna sitten ollaan taas Palvaalla tai sitten ei. Jospa silloin olisi meininki entisenlainen. Ken tietää sen......

------------------------------------------------------------------------------------

8.3.2015

Tulipahan käytyä

Se kuvaa tämän viikonlopun kisa-antia varsin hyvin. Eipä jäänyt käteen oikein mitään. Ei edes kalaa.....?? Lauantaina suuntasimme kukonlaulun aikaan SM-kisoihin Hauholle. Keli oli tuulinen ja pilvinen. Onneksi ei sentään satanut mitään. Olin miettinyt etukäteen minne suuntaan pilkkimään ja vielä lähtöhetkellä olin epävarma sen suhteen. Noh päätös varmistui jäälle kävellessä, koska se oli kova ja hyvä kävellä: kohti Neitsytsaarta. Siinä melkein sitten kokopäivän vietinkin kierrellen ja kaarrellen saaren edessä sivulla ja takana. Kalat vaan eivät osuneet kohdalle vaikka yritti miten niitä sieltä ylös saada. Saldo 264g ja sija 53. Hiphurraa :(  Noh ehkä sitten ensi kerralla....?

Sunnuntaina oli vuorossa Haminan kaupungin mestaruuspilkit Haminanlahdella. Tänään ei sitten keli suosinut ei miltään osin. Tuuli oli kovaa, satoi lähes kokoajan ja jään päällä oli inhottava hyllyvä kansi joka petti lähes joka askeleen alle. Totesin sen melkein heti ensi askelten aikana ja samalla tajusin että Marin kisa oli sitten tässä. Minä en näillä kipeillä polvilla ja selkävikaisena pysty lähtörantaa kauemmas kävelemään, jos jalan alla ei ole tukeva pohja. Eli se oli sitten tämä kisa hävitty jo ennen kuin se edes alkoi. Majoittauduin sen takia Rampsin päähän pilkkimään. Saaliiksi sain vain sellaisia hengettömiä ahvenia yms sinttejä. Kateellisena katselin potkurilla kaukana horisontissa potkuttelevia kilpailijoita. Kyllähän minäkin, jos olisi lupa sellaiseen. Sinnehän minäkin olisin mennyt, Kiilapankkien taakse särkiapajille, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Melkein siinä silmäkulmassa kimmelsi pettymyksen kyynel. Niin kovasti se v***tti ja kaiversi mieltä. Että mieli haluaa ja tietää minne mennä, mutta kroppa ei anna myöten. Epäreilua sanon minä! Hemmetin epäreilua! Noh onneksi sentään Summa korjasi voiton vaikken siihenkään joukkueeseen mukaan päässyt. Mutta hyvä silti "me"! Nyt taitaa olla paras lopettaa, kun ei synny kuin negatiivisiä ajatuksia ja lauseita. Seuraavaksi toivon mukaan iloisempaa kirjoitettavaa...... Moi!

----------------------------------------------------------------------------------

2.3.2015

Hoppee ei o häppee, varsinkaan migreenissä pilkkien

Enpä olisi aamulla uskonut että kotiin tuomisiksi on pm-hopeaa. HUH! Noh aloitetaanpa alusta. Säätiedotuksessa oli luvattu räntäsadetta Iittiin ja siksi hölmö uskoin sitä ja jätin aurinkolasit kotiin. Mitäpä niillä tekisi. Noh aurinko kuitenkin paistoi kirkkaasti aamulla lumeen ja jäähän ja jotenkin se taas kerran vaan laukaisi mulla migreenin jo siinä kisapaikalle kävellessä kun se välkytti silmäkulmaan. Ajattelin että tää oli nyt tässä. Noh lääkekin oli tietysti autossa, auto lukossa ja ukko toisella puolen järveä. Hip hurraa! Että ei auttanut kun toivoa että särky ei ylly aivan hirveäksi ja ruoka pysyy sisällä jne. Noh onneksi pysyi vaikka kyökkäilin avannolla pariin otteeseen kun särky oli pahimmillaan. Jos tämä olisi ollut näköhäiriöllinen kohtaus olisi kisa ollut siinä koska multa menee puoliksi näkö silmistä etten nää joko ylä- tai alaosaa. Eihän siitä silloin olisi mitään tullut kun ei nää pilkin kärkeä tai vaihtoehtoisesti kalaa ja koukkua. Noh vaikkei sellaisesta ollut nyt ihan kyse, niin enpä siltikään jaksanut kävellä sinne minne olin suunnitellut ja reikiäkään en tehnyt varmaan 10 enempää kun ei vaan pystynyt. Onneksi Ahti oli minulle armollinen ja antoi kahdesta reiästä kalaa 1460g verran millä ihmeekseni pokkasin hopean. Kiitos Ahti! Mietinpä vaan että jos olisin ollut kunnossa ja kyennyt vaihtamaan paikkaa, tekemään avantoja jne että kuin olisi sitten käynyt.... Mutta olen tyytyväinen. Tämä oli taisteltu hopea! Jes!

Lopuksi vielä onnittelut myös muille seuramme mitalistirautarouville eli Peggylle pronssista ja joukkuepronssista Pirjolle, Sailalle ja Sirpalle!!! ONNEA!!!!
Ensi viikon loppuna ainakin yhdet kisat eli SM-kisat Hauholla. Voi kunpa silloinkin onnistuisin ja pystyisin terveenä kisamaan. Tavoitteena on 50 parhaan joukkoon pääsy. Viimeksi olin 63. Että sitä sijaa lähdetään parantamaan.

---------------------------------------------------------------------------------------

23.2.2015

"Se on pienestä kii, niin pirun pienestä kii......"

Harvoin voin rauhallisena ihmisenä sanoa että v***ttaa ja tekisi mieli polttaa vavat takassa, mutta nyt sanon että: V***TTAA. 15 grammaa.....Siis vaivaiset pirun 15 grammaaa......... Aargh!!! Ei ole totta!!!!!!!!!!!!!
Talvikauden lopulliset sijoitukset ratkottiin Matinsaaren vesillä. Kalaa ei meinannut alussa löytyä ei sitten mistään. Edellisen vuoden 12kg paikka ammotti tyhjyyttään.

Aikani kierreltyäni oli päätettävä lähteäkö merelle vai sisälahteen. Noh valitisin sisälahden. Valinta taisi olla oikea mutta kalapaikka löytyi liian myöhään.  Kun eipä siihen tyydyttävään sijaan eli pronssiin olisi tarvittu kuin yksi normiahven enemmän. Siitä se jäi nyt kiinni. Yhdestä vaivaisesta kalasta, yhdestä sijasta, yhdestä pisteestä. Se yksi kala olisi suonut yhden pisteen enemmän ja tasatilanteessa saalispainolla olisin ottanut pronssin. Kyllä ottaa pattiin etten paremmin sano. Eipä oikein ole muuta lisättävää tähän. Neljäs on p***a sija :(

Sunnuntaina käytiin Ylimmäisen järvellä Salo-Miehikkälässä. Kaloja tuntui olevan ihan kivasti tarjolla niille ketkä niitä löysivät. Itse en oikein onnistunut tänäänkään. Muutamia isohkoja tuli mutta määrä oli vähäinen. Mutta kyllä siellä todistetusti niitä isojakin on. 200-400 grammaisia näin. Itsellä oli iso -luultavasti ahven- kiinni mutta kun tössin sen niin tössin. Otti varovasti morriin ja luulin että on särki, kun oli edellinenkin ollut sellainen, niin perhana että olikin juntta siellä siiman päässä.
No irtihän se pääsi kun liian äkisti sitä aloin nostamaan kun en ollut varautunut sellaiseen painoon. Noh paikasta jäi ihan hyvä maku suuhun että voisi joskus mennä hupipilkillekin sinne? Kisasta ei hyvä maku oikwin jäänyt. Minkäs sille tekee kun on niin kilpailuhenkinen että aina pitäisi voittaa tai ainakin olla 3n joukossa. Ja jos niin ei käy, alkaa ketuttaa ja rankasti. Tiedän että ei pitäisi ottaa tätä kilpailemista niin tosissaan mutta minkäs teet. Tälläiseksi kun on syntynyt niin on. Tappiot harmittaa ihan pirusti. Noh uutta matoa koukkuun sunnuntaina. Paikka tosin ei kiinnosta kyllä yhtään edellisen ja sen ainoan pilkkikokemuksen perusteella. Saalis oli silloin muutamasatagrammaa, ahvenet tulitikkuaskin kokoisia ja sitten se perkeleellinen lahna joka ei mahtunut avantoon ei sitten mitenkään. Ainoastaan pää vähän matkaa sopi reikään, eikä se tullut sieltä yhtään ylöspäin, vaikka koukulla veti. Se oli iso se. Hemmetti! Siimat poikki vaan ja moi. Että siltä pohjalta valmiiksi hanskat tiskissä, eväät syötynä, häntä koipien välissä onkin hyvä lähteä mitaleista taistelemaan :) Noh kassellaan kui käy.


------------------------------------------------------------------------------------

31.1.2015

Sillisalaattia

Tänään pääsimme pilkkimään kolmatta osakilpailua Hietalahden vesille. Koskaan en ole niillä vesillä kilpaa pilkkinyt. Eipä varmaan kovin moni muukaan? Hupipilkillä on tullut käytyä joitakin kertoja mutta lähinnä "ylävirrassa" eikä venelaitureiden kupeessa kököttäen, minne se tie tänään vei kaloja saalistamaan. Eli taas uusi tuttavuus ja kiva sellainen kun kalaakin löytyi niinkin läheltä eikä jostain 3km päästä. Jee!.
Aluksi kokeilin tutusta paikasta ison laiturin kohdalta. Ei mitään. Noh hiukan Salmenvirralle päin uusia reikiä. Ei mitään. Mitäs ihmettä tämä nyt on, tuumin...? Huomasin että porukka valui kohti Tervasaarta ja venelaitureita ja ajattelin että miksen minäkin sitten. Vielä parit reiät väylälle mutta ei edelleenkään mitään.
Lopulta parkkeerasin itseni lähelle muuta porukkaa venelaitureiden eteen. Ja heti alkoi kalaa tulla. Siinä ekalla reiällä viivähdinkin pitkän tovin kun kerta sitä pientä silppua tuli. Kalastamisen riemua siinä taas tuli koettua vaikkei se koko ollutkaan mitään pannukarkeaa. Mutta hauskaa oli silti sitä "sillisalaattia" vetää sieltä ylös.
Jossain vaiheessa kuitenkin kalan tuleminen hiljeni ja tuli tehtyä uusia reikiä vieläkin hieman lähemmäs laitureita. Ja olihan siellä ahven kotona monessakin paikassa samoin särjet ja kiisket. Kaikkiaan kalaa tuli 4400g eli tämän talven paras saalis. Sijoituskin mukavasti neljäs. Eli kaikkinensa olen ihan tyytyväinen päivään. Ensi kerrallahan se kalakuningattaren titteli sitten ratkeaa. Siitä taistellaan edelleen vaikka mahdollisuudet ovatkin heikommat kuin viime vuonna. Mutta toivotaan että onnistuisin!

-----------------------------------------------------------------------------------


27.1.2015

Sitä ja tätä

Onpas taas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. Eihän tässä enää edes muista mitä kaikkea on tapahtunut. Noh aloitetaan muistelemaan.
Toinen osakilpailu pilkittiin Merkjärvellä. Enpä ollut koskaan ennen kisapäivää edes käynyt kyseisessä paikassa. Tuttavuus oli siis uusi ja outo. Olin kuullut että järvi on kirkasvetinen ja syvä mutta siltikin en arvannut että niin syvä. Etsin kaloja ensin rannasta mutta en onnistunut saamaan mitään. Siirryin yhä syvemmälle ja syvemmälle ja lopulta 10 metristä alkoi kalaa löytyä. Ihan käsittämättömän syvää siellä siis oli.
En ole ikinä kisoissa pilkkinyt noin syvältä joten ONNEKSI olin varautunut haarukkavavalla jota käytinkin lähes kokoajan. Olihan se aikamoista räpeltämistä kun en sitä jostain syystä ole opetellut käyttämään vaikka se olisi kaikin puolin kätevä vehje varsinkin noin syvissä vesissä. Noh jotenkin sitä kalaa sain ylös vängättyä vaikka välillä siima sekaantui käsiiinkin kun sai 25 kertaa ainakin sitä kieputtaa vavan ympäri. Yllätyksekseni olin toinen! Mitä ihmettä? Noh sellasta sattuu näemmä :)

Tulihan sitä käväistyä Iitissäkin seuraottelussa. Paikka oli laakean aakean keskellä oleva "peltojärvi", pakkasta -12 ja hemmettillinen tuuli ja lumipölly. Kädet olivat välillä niin jäässä että tuntui tai oikeastaan ei tuntunut ranteen jälkeen enää mitään.
Että laitappa sellaisilla sormilla mitään sitten morrin koukkuun! Ei yhtään kivaa! Muutamia kisan keskeytyksiäkin tuli kun ei enää kroppa sitä keliä kestänyt.
Minä urhoollisesti ainoana HKV naisena päätin kestää loppuun asti ettei sitten tarvitse kuulla että sie keskeytit ja plaa plaa plaa, kun yksi nainen joukkueessa piti mukana olla :) Noh kalaa tarttui jonkin verran ja olen ihan tyytyväinen siihen. Vaikka vaakamies alkoikin epäilemään että olen kaloja lumessa pyöritellyt lisäpainon saamiseksi????? Anteeksi mitä!? Jos ne kalat suoraan pakkiin koukusta laittaa ja sellaisessa pöllyssä siis lumipöllyssä istuu 4 tuntia ettei voinut välillä edes pitää silmiä auki, niin saattaa ne jännästi hiukan olla lumisia. Melkein meinasi alkaa v****amaan kun edes kehtaa tuollaista sanoa. Vieraan seuran jäsenelle ja vieläpä naiselle. Huh! Taisi olla viimeinen Iitin reissu minulle kun jäi niin paha maku suuhun siitä ukosta :(
Prkl!

Ollaanhan me keretty hupipilkilläkin hieman käydä. Tervasaaressa pari kertaa sekä Matinsaaressa kerran tai no kaksi mutta toinen kerta oli vaan pyrähdys koska kalatkin oli pyrähtäneet jonnekin. Välillä on tullut kalaa sitten taas ei. Nyt lauantaina Matinsaaresta tuli syömäkalaa ihan kivasti eli makuun on päästy ja kyllä se vaan niin hyvää on. Maiskis! Nämä työt vaan haittaa harrastuksia ikävästi niin ei pääse jokapäivä jäälle ja se on yhtä tuskaa etten sano!!! Noh lauantaina jatkuu taas kisailut ja sunnuntaina pääsekin sitten pilkille minne nenä sattuu näyttämään tai no paremminkin auton keula :)



ps. Ainii mie ostin auton. Yllättäen punasen :)



10915174_10153059480722460_4030491578164

-------------------------------------------------------------------------------------

9.1.2015

Kuhako?

Kävästiinpä tuossa tekemässä pikareissu mökkimme lähilammilla/järvillä, koska se oli ollut jo vuosia suunnitelmissa mutta aina toteuttamatta milloin mistäkin syystä. Aloitettiin eräästä pienestä lammesta josta oltiin saatu vinkki että isoa ahventa olisi tarjolla. Noh lammessa oli max 2m vettä ja kalat pysyttelivät hyvin piilossa. Muutamia pieniä sinttejä tuli mutta hyvin onnetonta oli syönti. Mietittiin siinä että ollaankohan me varmasti nyt siellä oikealla lammella mutta sitähän emme tiedä ennenkun päästään vinkinantajan puheille.

Toinen lampi oli sitten se "kuuluisa" ison ahvenen ja hauen lampi missä koko kesä hurahti kalastellen. Toiveet siis olivat korkealla. Jäätä oli 20cm ja vettä sen alla n 1-1,5m. Eli matala lutakkohan sekin on. Yritettiin kaikenlaista viehettä tarjota mutta ei oikein niitäkään kaloja innostanut. Muutamia pikkusinttejä taas saaliina. Oltiin ihan varmoja että ekasta reiästä heti tulee hauki mutta ei nykyn nykyä siihen suuntaan kummallakaan? Miksi ne kesällä iskevät kun sika limppuun mutta talvella oli nyt ihan kuollutta??? Ja niinkun oltiin ootettu jättihaukikamppailuja. Plaah........

No kolmas paikka oli sitten iso 10km järvi. Siellä aina kesäisin kuhaa kalastellaan.
Menimme samalle paikalle syvänteen reunaan mistä saatiin veneestäkin syksyllä pilkillä kuhaa. Noh tiputin värikoukkupilkin pohjaan n. 3metriin, nykäsy ja tumps. Joku jysähti kiinni. Apuva! En ehtinyt varautua ollenkaan sellaiseen tärppiin. Noh ei muuta kun siimasta kiinni ja taistoon. Aikani siinä kalaa väsyttelin ja painavakin se oli ihan riittävästi, mutta just ennen avantoa se kiepaisi jotenkin äkisti ja soromnoo sinne män. Perkuleen perkule!!! Kyllä otti pattiin sanonko! Jos olis taas kerran ees nähnyt mikä kala se oli, mutta kun keli oli pimeä ja siellä on vesi kun kotikaljaa niin ei nää ei mitään. Aika iso se oli ja käänsi koukunkin suoraksi lähtiessään. Veikkaus tietysti on iso kuha tai hauki tai jättiahven. Vieläkin alkaa ihan sapettaa kun kirjottaa asiasta. Mutta ehkä se nyt sitten kasvaa siellä vaan isommaksi ensi kertaa varten :)

Jatkoin pilkintää mutta ei nykyn nykyä siltä reiältä enää. Seuraavilta tuli pientä ahventa hieman, mutta ei mitään mainittavaa. Että sellainen reissu se sitten oli.

Kaikkinensa jännä ja kiva kalapäivä, vaikkei saalista kotiin viemisiksi ollutkaan.
Käytiin vielä mökin kautta makkaranpaistossa mutta kalastus siellä jätettiin seuraavaan kertaan. Jos silloin olis vaikka jo se meidän uusi kaiku apuna kalojen metsästyksessä. Kun muuten sieltä ei saa mitään muuta kun
kokemusta. Katsellaan  mitä tuleman pitää :)


m%C3%B6kkij%C3%A4rvi.jpg

Mökkiranta talviasussaan

--------------------------------------------------------------------------------------------

7.1.2015

Osakilpailut avattu

Nyt on sitten päästy taas jääpilkinnän makuun. Ensimmäiset kisat käytiin Valkjärvellä aikamoisessa kelissä. Itsellä ainakin keli teki tepposet eli kasteli. Siinä ei sitten paljon naurattanut kun selkä oli märkä jo ekan tunnin jälkeen. Ja senhän sitten tietää että palelemaanhan se alkaa ja sitten on peli menetetty. No olihan se muutenkin, kun kalaa ei löytynyt kuin alussa muutamista reiistä. Sitten vaan kairailin tyhjää loppuajan ja odotin että kello tulee 13. Ei oikein jäänyt jälkipolville kerrottavaa koko päivästä.

Oli ja meni. Toivottavasti seuraavassa kisassa onnistuisi edes vähän paremmin ja kelikin olisi inhimillisempi. Minua ei haittaa pakkanen niinkään mutta sade kaikissa muodoissa on vihoviimeinen. Tai sitten pitäisi löytää uusi puku mikä pitää veden ja rännän ulkopuolella. No näillä mennään toistaiseksi. Lauantaina nähdään!

------------------------------------------------------------------------

22.12.2014
Kinkkupilkillä kykitty

Perinteiset kinkkupilkit jouduttiin jälleen järjestämään laituripilkkinä kun tuo Luoja ei meille jäätä ole suonut. Noh pääasia että saatiin "kinkut" jaettua ja sijoitukset ratkottua. Keli oli tuulisen kirpeä. Aurinko onneksi pilkahteli pilven raosta kauniisti eli ei ilmassa sinällään mitään pahempaa vikaa ollut kuin se kylmä tuuli. Kalaa en oikein onnistunut löytämään tai sanotaanko en edes jaksanut etsiä. Tyydyin istumaan tuulen suojassa Hyökyn kupeella kun tuntui että muualla puhalsi niin kylmä tuuli että sormet jäätyi. Ja kun kirjolohi oli jo plakkarissa niin enpä tullut lähteneeksi minnekään.

Ja remonttikin painoi jaloissa ja kipuili polvissa että oli ihan kiva vain istua paikallaan moneen viikkoon noin kauan. Hermolepoa tai sanotaanko roppalepoa samalla. 

Toivottavasti pian päästään jäälle taas kairailemaan :)


Hyvää Joulua kaikille lukijoille ja parempaa ensi vuotta 2015!

10534063_10152963260397460_6316105230553

----------------------------------------------------------------------------------

17.12.2014
Remonttia

Se on ollut juu päivän teema. Joka päivä, joka ilta. Mutta hyvällä mallilla ollaan jo.

Tapettia on kulunut ja maalia ties kuinka. On ollut pieniä takaiskuja niinkun remontissa aina, kompromissejäkin on jouduttu tekemään mutta paljon on ollut myös onnistumisen hetkiä. Toiveissa on että jouluna nukutaan uudessa kodissa, joka tosin ei ole silloinkaan valmis vaan puuhaa riittää ensi vuodelle pitkälle mutta että sielä voisi asua jo jouluna, olisi se tärkein asia. Tässä vielä pieni makupala makuuhuoneen takaseinän rantamaisemasta.

kivet.jpg


---------------------------------------------------------------------------------------

1.12.2014

Joulukuu jo
Eipä uskoisi kun ulos katsoo, että on joulukuu. Ei lunta eikä jäätä missään. No ehkä pieni härmä on maassa mutta siltikin aika ankeaa on kelit olleet. Se pieni ihana hetki oli lunta ja jäätäkin jo, mutta poishan ne sulivat. Noh toisaalta ihan hyvä, että ei vielä ole jäitä, kun se sotkisi aika lailla tätä remonttitouhua, muuttojen järjestelyjä yms mitä tässä nyt on meneillään. Tai ainakin mieli tekisi niin jäälle että ei aika riittäisi kaikkeen kun pitäisi olla jokapaikassa yhtaikaa ja sitten voisi iskeä ketutus. Eli olen toisaalta ihan tyytyväinen tähän keliin. Kerrankin. Muuttoa päästään aloittamaan viikon päästä ja toiveissa on että jouluksi päästäisiin jo asumaankin jos vaan remontit menee aikataulussa ja niinku Strömssöössä eli ei tule takapakkeja pahasti. Mut päivä kerrallaan ja huone kerrallaan. Onneksi ei tarvitse kun pientä pintaremonttia tehdä ettei seiniä kaadella tai lattioita revitä tms. isompaa hommaa. Mutta viehän se silti aikaa. Jos huolella tekee. Onhan se aikamoinen muutos että on omaa pihaa ja oma sauna ja takka ja ja ja.... Ei sitä vielä edes tajua todeksi. Kun on kerrostalossa 7v asunut 4ssä kerroksessa niin varmaan meinataan liitoksista revetä onnesta, kun ei tarvi raahata kalastuskamoja rappukäytävässä vaan on ihan maantasalla varasto minne ne voi viedä. Ja pääsee saunaan ihan silloin kun huvittaa ja siis OMAAN saunaan.
Ja voi takkaan tehdä tulet kun siltä tuntuu tai mennä pihalle kuoputtamaan kukkapenkkiä tai viemään linnuille jyviä lintulaudalle. Tai laittaa lyhtyjä ja roihuja palamaan tai....... Huh huh! Etten sanois pehmeet touhuu :D Niisk <3

------------------------------------------------------------------------------------

14.11.2014

Hallituksessa ollaan

Niinhän siinä sitten pääsi käymään että minusta tuli hallituksen jäsen. En oikein itse olisi sinne halunnut, mutta kun niin pyydettiin ja pyydettiin niin lopulta sitten suostuin. Kun mulle olisi riittänyt ihan tämä nettisivujen pitäminenkin mutta jotenkin sitten vaan lipsahti se "no okei sitten" -suusta ja tässä ollaan.... Noh ehkä tässä nyt ei niin koville joudu mutta olisihan se vähempikin riittänyt. Mutta kokeillaan nyt vuosi. Katsotaan sitten uudestaan mikä on mieli.
Sivuistakin sain palautetta ja nyt muutin niitä hieman. Itse kun tykkään säilyttää kaikenlaista "muistoina", niin olen halunnut sivuillakin pitää onnistumisia, onnitteluja ja kiitoksia, koska niitä niin harvoin kuitenkaan saa tuta itse kukin. Siirsin ne nyt "häiritsemästä" omaksi sivukseen mistä voi sitten halutessaan käydä lukemassa meidän seuralaisten onnistumisen hetkiä viime vuosilta.

Kalastusrintamalle ei kuulu nyt mitään. Ei olla ainakaan pariin viikkoon ehditty enää kalaan, kun on ollut aikamoista hässäkkää tuon tulevan muuton takia. En vielä siitä sen enempää kerro, ettei kaikki mene mönkään. Taikauskoa???? Eli palaamme aiheeseen myöhemmin - ehkä.

Jäitähän sitä odotellaan kovasti jo, mutta sää näyttää vielä hieman leudolta sen suhteen. Yöksi on kuitenkin luvattu tästä päivästä alkaen pakkasia mutta eivät ne oikein vesiä vielä jäädytä. Mutta odotellaan. Eipä muutakaan voi.

------------------------------------------------------------------------------------------

13.10.2014

Paripilkintää

Pitkästä aikaa tuli käytyä laituriparipilkissä. En muista koska olisin viimeksi ollut.
Siitä on pari vuotta ainakin aikaa jos ei enemmän. Olipa mukavaa! Paikka oli kaikinpuolin hyvä, vaikka aluksi olikin hieman hankaluuksia pilkille pääsyssä, mutta onneksi päästiin kuitenkin tosi toimiin. Laiturit olivat mukavan matalia ja raotkin taas oikeinpäin jakkaran putkijalkoihin nähden. Kalaa oli aivan tolkuttomasti liikkeellä ja sitä riitti kaikille. Sanoinkin jo jossain vaiheessa ihan ääneen, että vaikka olisin viimeinen ei se haittaa, kun tulee näin hyvin kalaa. Itse sain varmaankin "kaikkia" mahdollisia lajeja  mitä voi laiturilta yleensäkin saada. Useita siiman katkeamisia ja morrin menetyksiä tuli taas koettua. Osa omaa hölmöyttä, osasyynä isot sinkoilevat kalat. Onneksi osuin loppupuolella kisaa sorvaparveen josta vetelin sitten sellaisia 300-400g sorvia varmaankin 5kg edestä. Haavia joutui käyttämään joka kerta koska ne olivat mahdottoman nopeita ja vahvan tuntuisia. Ensimmäinen iso sorva pääsi karkuun siitä huolimatta että olin sitä haaviin ottamassa, siima ei vaan kestänyt sitä poukkoilua. Harmitti vähän koska se olisi ollut vielä isompi kuin se 415g sorva jolla voitin suurimman kalan palkinnon. Samoin se alussa kiinni ollut lahna mutta.....No en valita, koska oli niin kivaa! Yhteistulos 9425g oli mulle tosi iso saalis. En oikein ole vielä tähän laituripilkintään päässy sisälle, kun sitä tulee niin vähän harrastettua. Mutta harjootellaan lissää. Eiköhän se siitä!

--------------------------------------------------------------------------------------

3.10.2014
Kuhastelua

Kaikkee sitä oppii kun vanhaks elää vai miten se meni? Olen nyt siis opetellut kuhan pilkintää. Jotenkin sitä ei vaan ole koskaan tullut kokeiltua mutta nyt mökillä ollessa päätin että nyt kokeilen. Otin vähän selvää perusjutuista ja eikun naapurijärvelle onneaan kokeilemaan. Siellä on hyvin kuhaa jota uistellen on saatu joka kesä. Heittämällä ei olla ikinä saatu vaikka on jigiä uiteltu muutamia kertoja kuhapaikoilla. Nyt suunnattiin ihan toiseen paikkaan kun aiemmin ja kas kummaa sain kaksi kuhaa jigillä melko nopeasti. Siitä innostuneena päätin alkaa pilkkimään. Vähän jännitti että mitähän jos nappaa, miltä se tuntuu ja miten saan kalan ylös. Siksi "turvauduin" minun kirjopilkkivapaan eli missä on pieni avokela että saa sitten jarrun kanssa pelailla jos tarve vaatii. Aikani nypyteltyäni tunsin kädessä pienen nyppäisyn. Pelästyin ihan. Sitten tuntui kun hampaat raapaisivat tasuria ihan kunnolla. Silloin olin varma että kohta nasahtaa. Ja ei mennyt kun pari sekuntia niin kuha oli kiinni! Minun eka pilkkikuha!!!! Eihän se ollut kuin 38cm mutta minulle hyvin tärkeä kala ja uuden lajin valloitus. Olipa kivaa! Eikun pilkki takaisin veteen ja vähän ajan päästä oli kaksi lisää ylhäällä. Päästettiin ne kaikki takaisin kasvamaan isommiksi kun ne kaksikin olivat siinä kiikunkaakun mitantäyttäviä. Ja mökillä odotti siikoja savupönttöön menoa varten niin ei ollut tarvetta niitä ottaa.... Lopuksi vielä kävi joku isompi junttaamassa mutta irtihän se pääsi lähellä pintaa. Paikassa oli siis 8m vettä niin jonkin aikaa sai kelailla niitä ylös. Harmittihan se kun melko varmasti oli kuha ja aika iso sellainen. Sen verta tuntui siiman päässä painoa.....

Noh kuhahommathan sitten jatkuivat täällä merellä kun meilläkin on nyt vihdoin oma vene! Eihän se mikään loistoristeilijä ole mutta kelluu, moottori vie eteenpäin tasaista kyytiä ja kahdelle on sopivasti tilaa kalastella. Eli Tepa405 kelpaa meille ihan hyvin. Sillä ollaan käyty, aina kun on vaan keretty, merellä kalassa. Töiden jälkeenkin kun kiirettä pitää ehtii vielä kolmeksi tunniksi kalaan ennen pimeää. Eilen lähdimme taas jigailemaan vähän sinne ja tänne. Muitakin veneitä oli lähettyvillä mutta saalista ei näkynyt kellään. Meidän veneessä kävi pari haukea kääntymässä ja pieniä ahvenia mitä minä pilkin kun jigiin ei ottanut sitten ei mikään. Oltiin jo pois lähdössä kun sanoin että hei kokeillaan vielä tuosta purjeveneiden luota. Eli ankkurit veteen ja heittelemään. Taaskin sai kelailla rauhassa ilman häiriöitä. Eli ei nykyn nykyä. Siksipä ajattelin että nyt vaihdan kyllä pilkkimiseen ja kokeillaampas tuota pikku-Sepeä ihan kurillaan. Suhtaudun aika kriittisesti noihin pystypilkkeihin kun en ole pahemmin niillä koskaan mitään saanut. Varmaan kahden käden sormissa ne pienet sintit mitä olen sellaisilla onnistunut nappamaan. En siis tiedä mikä älynväläys oli nyt valita Sepe ja viskata se lampeen, niin siis siiman päässä, ei sellaisenaan.
Jonkin aikaa olin siinä haastellut ja nyviskellyt samalla vapaa kun tunsin pienen tökkäyksen pilkissä. Ajattelin että ne on taas ne salakat mitkä aiemminkin olivat kiusanneet. Jatkoin pilkkimistä ja yhtäkkiä pilkki ei liikkunut mihinkään. Olin ihan että mitä hemmettiä? Mihin se jäi kiinni? Pohjaan? Kiveen? Tukkiin? äääh!!! Aloin käsin nyhtää siimaa ylöspäin pikkuhiljaa ja sitten huomasin että ei perkules täähän liikkuu. Siinä vaiheessa ajatukset alkoivat risteillä päässä että mikä ihme siellä on. Siima on raskas kun hitto, joku siellä on, ei potki pahemmin eikä temmo mihinkään suuntaan, mutta joku elävä siellä on. Päässä kävi jo vaikka mitä ajatuksia. Muutaman metrin olin saanut siimaa ylöspäin kun ensi kerran se lähti sivulle. Silloin jo huokaisin että huh kala se on eikä mikään "hirviö" tai lintu tai ruumis tai majava tai sukeltaja tai tai........ No kuiteskin. Sitten alkoi päässä risteillä uudestaan että mikä ihmeen kala. Hauki??? Ei, kun ei temmo. Lahna? Ei kai se nyt sepeen.... Ahven? Jättisellainen, jes!!!! Edes silloin en ajatellut sitä yhtä vaihtoehtoa mikä se voisi olla. Sitten kala alkoi lähestyä pintaa ja juuri kun olin näkemässä sitä ensi kerran, se otti spurtin ja sukelsi veneen alle. Siima vinkui kädessä ja olin ihan varma että sinne menee enkä edes nää mikä se oli. Jotenkin kuitenkin onnistuin väsytellä sitä ja pikkuhiljaa saada sitä lähemmäs pintaa. Ja kun se viimein tuli pintaan tajusin mikä se on: KUHA! Ja ei ihan mikään pieni kuha! Sydän hakkasi ja huusin Janille että haavi haavi haavi ja sehän oli jo tietysti pakattu istuinpenkkiin kun oltiin siis kotiin lähdössä. Kauhealla kiireellä haavin penkomiseen ja kuha tempoili sukellellen eestaas. Mutta haavitseminen onnistui ja kuha oli ylhäällä! Minun isoin ikinä saamani kuha ja vielä pilkillä! Aivan huikea fiilis! Tätä se on kalastaminen parhaimmillaan. Yllättäviä saaliita yllättävillä vieheillä yllättävistä paikoista. Siksi mie tästä niin tykkään!!!!!
Kala ikuistettiin kameraan ja otettiin kotiin vietäväksi. Lisää kuhaa ei tullut vaikka yritettiin vielä hetken. Aikamoinen onnenkauppa siis että tämä yksi 60cm uroskuha osui kohdalle. Kiitos Ahdille joka soi antejaan ja antoi minulle tämän hienon hetken. Kiitos!


10421322_10152777018807460_1325840769500


--------------------------------------------------------------------------------------------

21.9.2104

Pm-koitos

Enpä olisi aamulla herätessäni ja selkää oikoessa uskonut että päivä päättyy mitalisijaan. En millään. HUH! Mutta aletaanpa alusta. Pm-laituripilkit järjestettiin Kotkan Sapokan venelaitureilla. Keli oli hieman tuulinen ja pilvinen mutta aurinko välillä pilkahteli pilvien lomasta kirkastaen maisemaa. Oikein mukava ilma, kun ei satanut eikä ollut kuuma. Minulla ainakin oli sopiva vaatetus keliin nähden. Olen ollut kaksi kertaa aiemmin pilkillä Sapokassa ja molemmat kerrat ovat olleet kalan suhteen tosi vaatimattomia. Niin oli nytkin. Vaikka paikka oli aivan eri puolella kuin missä aiemmin olen ollut niin silti kala oli pirun tiukassa. Vaikka koitti mitä pilkkiä ja mistä syvyydestä ja paikasta niin ei mitään. Oli luojan lykky että salakkaparvi osui lähellä loppua kohdalle mistä sitten vetelin ne 400g kalaa. No oli siinä saaliissa mukana pari pientä ahventakin mutta silti. Ilman sitä parvea olisi sjoitus ollut siellä ynnämuut -osasto. Tälläkertaa tulos riitti hopealle. Mutta tälläistä tämä on. Välillä onnistaa sitten taas ei. Mutta tämä oli ylivoimaisesti paras sijoitus ikinä missään laituripilkissä. En ole koskaan ollut edes palkinnoilla. Kivahan se oli että onnistuminen osui nyt näihin kisoihin. Jee! Ja onneksi selkä kesti ihan ok. Viikon lääkekuuri ja vahvat kipulääkkeet auttoivat pitämään kivut lähes poissa. Hyvä niin! Tämä vuosi olikin aivan mahtavan hieno pm-kisojen osalta: pilkistä kultaa ja ongesta ja laituripilkistä hopeaa. Ei parane kyllä valittaa yhtään vaan olla tyytyväinen. Hyvin meni! Vaikeuksien kautta voittoon!

---------------------------------------------------------------------------------------------

13.9.2014

Laituripilkkimestaruudet

Kauniissa auringonpaisteessa saimme kisailla laituripilkkimestaruuksista Lepikönrannan laitureilla. Keli oli kaunis ja kuumakin tai no ehkä se oli pukeutumiskysymys. Minulla ainakin oli ihan tarpeeksi lämmin! Laiturit tuntuivat olevan uusi tuttavuus melkein kaikille ja monia paikka tuntui miellyttävän, kuten minuakin. Laiturin raot olivat "oikeinpäin" reppujakkaran jalkoihin nähden eli vaaraa jalkojen joutumisesta rakoihin ei ollut ja siten kaatumisvaarakin oli pienempi. Muutenkin matalat ja suht tukevat=heilumattomat laiturit olivat mukavat pilkkiä kun ei tarvinnut syvältä alhaalta kaloja nostella. Kalaa oli välillä kuhisemalla eli oikein mainio paikka senkin suhteen. Itse olen vaan niin surkea tässä lajissa etten osaa niitä salakoita tarpeeksi nopeasti nostella vedestä ja irtipäässeitä on vieläkin aivan liikaa..... Mutta kokoajan tässä opitaan lisää. Ehkä minäkin joskus onnistun vielä. Talvitapaan tuli sitten pilkittyä pohjasta mistä löysinkin kaikenlaista pikkukalaa. Toiset veteli isoja lahnoja jne mutta minun kohdalle ei tällä kertaa sellaista sattunut vaan vierestä sain katsella toisten haavistelua. Noo joskus ehkä sitten minäkin saan niitä lotkoja.
Päivää varjosti ja kisaa haittasi suuresti kova selkäkipu johon eilen aamuna heräsin. Olin pitkään kahden vaiheilla lähdenkö koko kisaan mukaan. Ehkä olisi ollut viisasta jäädä kotiin ja jättää eiliset veneilytkin väliin. Istuessa oli ihan suht ok olla mutta heti jos olisi pitänyt kurotella sivulle tai vaihtaa paikkaa niin selkä muistutti itsestään kivulla. Punnitukseen kävely oli tuskien taival koska joka askel vinossa kävellen oli vaikea. No tämä ei ole mitään uutta vaan lapsesta asti olen kärsinyt tästä syntymäviasta mikä välillä sitten ärtyy ja muistuttaa itsestään kun selkä joutuu koville ja nitkahtaa edes vähänkin syystä tai toisesta. Sitten kärsitään taas jonkin aikaa kivusta ja liikkumisvaikeudesta. Mutta ehkä tämä taas tästä. Viikko aikaa parannella PM- kisoihin. Jospa siellä sitten osuisi kohdilleen joko isoja kaloja tai paljon muuta kalaa. Sen lajin mitaliahan minulla ei vielä olekkaan :) 

--------------------------------------------------------------------------------------

11.9.2014

Kausi päätökseen!

Onkikisakauden päättäjäisiä vietettiin perinteiseen tapaan Matinsaaressa. Keli suosi meitä mukavasti, aurinko paistoi eikä tuulikaan pahemmin haitannut. Ongin samalla tutulla paikalla missä olen jo useasti onkinut, koska se on mukava paikka onkia monella tapaa. Kalojakin tuli ihan mukavasti vaikkei voittoon asti riittänytkään tällä kertaa. Kivaa oli silti vielä kerran onkia tänä kesänä kilpailun merkeissä. Muutenhan onkiminen jatkuu vielä tovin, ainakin mökkilaiturilla ja veneestä jos ei muuten.
Eilen kaivoin pilkkikamat esiin ja katselin vähän niitä että mitähän sitä laittaisi kalalle houkutukseksi lauantaita varten. Vähän sitä ja tätä päätyi siiman päähän killumaan. Mitenhän se lajin vaihto taas sujuu ihan kylmiltään noinvaan pitkästä vavasta pikkuiseen? HUI! Noh ehkä siitä selvitään..... Nyt pääsenkin taas ihan uusille paikoille kisailemaan. Enpä ole koko laitureilla edes käynyt ikinä,
saati kalastanut. Jännää!!!!!
Eli lauantaita odotellessa.

--------------------------------------------------------------------------------------

12.8.2014

Se on ohi nyt!

Viimeinen eli viides osakilpailu ongittiin eilen isolla uudella alueella Tervasaaren ja Rampsin rannoilla. Minä tuumailin että kun nyt kerta on uutta aluetta käytössä, menen sinne missä en ole koskaan onkinut. Niinpä otin suunnaksi Kujansuun rannan. Ajattelin ettei sinne ketään muita varmaankaan viitsi lähteä mutta olihan siellä seuraakin vähän aikaa. Muutama mies kävi kokeilemassa pikkukalojen syönti-innokkuutta mutta suurimman osan aikaa olin ihan yksin. Kalat olivat tosi pieniä mutta niitä oli paljon.
Jos kisassa olisi laskettu kappaleita olisin varmasti ollut kärkipäässä. Kaloja oli nimittäin satoja mutta koko oli tosi minimaalista n. 5cm luokkaa. Mutta kun kerta kalaa oli ja se söi ja paikkakin oli mukava niin mikäs siinä oli onkiessa eli eipä tullut lähdettyä muille maille. Mukavasti tuulikin vilvoitti oloa ja sain olla varjopaikassa silloin harvoin kun se nyt kuumensi oloa. Yhtään isompaa kalaa en saanut enkä edes nähnyt. Joku (hauki?) pari kertaa pyörähti lumpeikossa ja pikkukalat hyppeli ilmaan sitä pakoon. Onki tai siis mato ei sille kelvannut vaikka heti aloin sitä houkutella kun tämän tapauksen näin. Eli pientä kalaa tuli vedeltyä sen 1,3kg verran. Sijoitus viides ja kokonaiskisan hopeasija sen myötä. Kivaa siis oli!

Varmaankin tämä uusi erilainen iso alue jakoi mielipiteitä puolesta ja vastaan koska koskaan tai sanonko minun 7v. kilpaurani aikana, ei ole tuollaista aluetta omissa kisoissamme ollut että pääsi melkein minne vaan. Minusta tämä oli tosi hieno juttu, koska valinnan varaa oli runsaasti ja porukka hajaantui kuka minnekin. Ei ollut sillit suolassa -tunnelmaa niinkuin jossain kisoissa. Nyt sai valita perinteisten kisapaikkojen lisäksi erityyppisiä rantoja, kaislikon reunoja, "pusikoita", lummerantoja, venelaitureita, maalaitureita, kivirantaa, betonipihaa jne. Eli valinnanvaraa oli runsaasti joka makuun.

Minua tälläiset uudistukset miellyttävät, että on jotain uutta eikä "aina sitä samaa".
Toiset taas tykkäävät että kaikki pysyisi ennallaan ja tehtäisiin niinkuin aina on tehty samoilla säännöillä ja samoilla alueilla vuodesta toiseen: ensin Reitkalli sitten Savilahti sitten Ihamaa jne jne. Jokaisella on kuitenkin oikeus omaan mielipiteeseen, koska niitähän on yhtä montaa laatua kuin sitä erästä reikää tuolla takalistossa :) Joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä vai miten se menikään? Ja mikään mielipide ei ole toista huonompi vaikka onkin erilainen. Minä taas olen sellainen että aina kaikki uusi kiinnostaa ja tuo väriä arjen harmauteen. Tämäkin oli tosi kiva piristys ja uudistus siis minun mielestäni. Mitähän seuraavaksi keksiivätten, hullu kuiten?
Ja kun minulla noita ideoita aina päähän pukkaa niin jos minä saisin päättää niin olisi varmasti aika erikoisia onkikisoja, joihin ei varmasti tunkua olisi jos ei tykkää hyvinkin erikoisemmasta meiningistä :D Esim. lasketaan joka lajista kappaleet ja keskiarvon/ suhdeluvun mukaan selvitään voittaja kellä eniten lajeja ja kappaleita :) Tai arvotut paikat että jokainen vaihtaa 10min jälkeen paikkaa yhden oikealle :) Tai ainoastaan yksi kala punnitaan eli suurin ja siitä muodostuu sijoitukset. Tai kisataan arvotun parin kanssa koko kisa samassa arvotussa 15m ruudussa. Tai tai tai..........  No mutta minähän en päätä mitään enkä järjestä kisoja. Minä menen sinne missä kisat on ja pääasia on että pääsee onkimaan ja kisaamaan olkoon kisa sitten missä vaan ja minkälaisilla säännöillä ja alueilla milloinkin.  Minä vaan tykkään onkia, se on se pääasia!

---------------------------------------------------------------------------------------------  


8.8.2014

Minä ja helle=mahdoton yhtälö.
Niinpä niin. Eipä olisi pitänyt taas luulla itsestään liikoja kun lähdin kuumuutta uhmaten keskiviikkokisoihin. Aurinko porotti niin kovasti saamalleni arpapaikalle että ei onkimisesta tullut mitään. Kaloja olisi ollut ihan kivasti, mutta kun olo huononi kokoajan oli pakko luovuttaa ja lähteä etsimään uutta paikkaa. Ensin tein hutireissun takarajalle asti ja palasin omalle paikalle takaisin mutta taas pian oli lähdettävä kun kuumuus oli aivan liikaa minulle. Menin vastakkaiselle rannalle varjoon istumaan kivelle ja onkimaan mitä nyt sattui sieltä tulla eli eipä oikein mitään.
Silti otsalle nousi kylmä hiki ja alkoi heikottaa ja palella eli aurinko oli tehnyt jo tehtävänsä minulle. EI kivaa :( Onneksi juominen ja suklaapatukka auttoivat että "kohtaus" meni ohi ja jaksoin kävellä takaisin punnituspaikalle. Jotenkin vaan tuli suru puseroon kun huomaa että tosiaan en pysty tuollaisissa keleissä ulkona ainakaan auringossa olla edes tuntia. Se vie jotenki fiiliksen alas kun joutuu antamaan periksi terveyden takia. Ihan tässä jo pelottaa ensi maanantai kun melkein samanlaista keliä on luvattu. Että minne sitä silloin suunnistaisi ettei kävisi samoin ja kuitenkin haluaisi sitä kalaakin saada...............
Hitsin hitsi. Ei voi kun toivoa parasta ja pelätä pahinta. Maanantainhan sen näkee menikö syteen vai saveen. Siihen asti moi!

----------------------------------------------------------------------------------------------

5.8.2014

No nyt on sitten ongittu ensimmäistä kertaa Sapokassa.
Lauantaina oli avoimet Kotkan mestaruusonget ja kun ei muuta menoa sille aamulle ollut niin päätettiin lähteä katsomaan millainen kalapaikka Sapokka on. Paikka osoittautui oikein mukavaksi paikaksi monessakin mielessä. Kalaa tuli aikas kivasti kaikille ja maasto oli tasainen istuskella jakkaralla. Ainut ongelma omalle kohdalle syntyi kun onkeen tarttui haavia tarviva lahna ja minun haavi ei sieltä korkealta ylettänyt kunnolla veteen. Noh tietäähän sen miten siinä käy. Karkuun pääsi :( Onneksi sain toisen lahnan ja naapuri lainasi haavia niin sain sen ylös. Pitääkin suunnata kalakauppaan ostamaan pitkävartinen haavi tälläisiä tilanteita varten. Kun yleensä kisat ovat "vedentasalla" ei ole tälläistä ongelmaa tullut eteen.
Aina oppii uutta! Maanantain olisi sitten viimeinen seuran osakisa edessä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niisk!

-----------------------------------------------------------------------------------------------

28.7.2014

HUH HELLETTÄ!
Kyllä on kelit olleet kamalia viime viikot. Minä kun en ollenkaan tykkää tälläisistä yli 20 asteen keleistä. Joka paikassa yhtä tuskaa oleminen paitsi autossa kun siellä on ilmastointi. Ei nää ole "valkosen ihmisen" kelejä tälläset :( Mutta joo. Oli keli mikä vaan silti lähdettiin SM-onkeen Lappeenrantaan, vaikka pari kertaa tuli mietittyä että onko tässä mitään järkeä kun mittari heilui jo aamusta kamalissa lukemissa. Ja vielä kun oli dramaattinen lauantai päivä ja oikeastaan yökin takana niin olo oli jo valmiiksi väsynyt ja tuskainen. Niin siis ukkonen sytytytti mökkinaapurin metsässä tulipalon n. 400m päässä meidän mökistä. Mökki kun on tuolla Venäjän rajalla ja palopaikka  syvällä metsässä niin olipa palokunnilla vaikeuksia päästä paloon käsiksi. Joutuivat paria eri kautta yrittämään mistä letkut sinne saisi vedettyä. Noh onneksi palo saatiin hallintaan ja 3 paloautoa pumppasi meidän järvestä vettä pitkälle yöhön. Mutta ei siinä meinannut uni tulla kun koko päivä oli sellaista jännittynyttä ja stressaavaa että tuleeko evakkoon lähtö vai mitä käy.
No mutta kisoihin päästiin ja kuumaa oli kun saunassa. Ei ollenkaan kiva onkikeli. Kokoajan piti juoda (join 3 litraa kisan aikana ja vessassa en käynyt kertaakaan eli nesteen kulutus oli valtavaa....) että pysyy tolkuissaan. Välillä oli pakko luovuttaa ja mennä varjoon huilaamaan ja viilentämään itseään kylmäkalleilla, kaatamaan kylmää vettä päähän yms. Muuten olisi taju lähtenyt. HUH HUH! Kala oli paremmalla syönnillä kun viime Sm-kisassa. Silloin sain 25g ja nyt 247g eli huima parannus :)  Noh sijoitus oli 33 eli kaukana oltiin kärjestä. Mutta kun ei syönyt niin ei syönyt. Ja paikkaakaan ei siinä kelissä jaksanut alkaa vaihtaa koska kamaa oli niin pirusti mukana kun oli nuo kaikenlaiset viilennysvempeleet, juomat yms ja keli paahtava niin ei voinut ajatella lähteä satojen metrien vaellukselle. Eli paikallaan oli oltava. Mutta kiva oli kisailla ja nähdä niin paljon onkijoita silmänkantamattomiin. Hienoa!

Parhaiten seurastamme pärjäsi anoppi joka oli hienosti mitalin syrjässä kiinni 4s. Eikä se kultakaan jäänyt kuin 46g päähän! Voihan hitsin hitsi. Mutta hieno sijoitus silti. Ja ex-puheenjohtaja Tapsu oli 5s. Hienosti siis meni joillakin!!!!! Onnea!

Vielä olisi yhdet omat kisat jäljellä ja keskiviikkokisojakin mutta katsotaan nyt millaisia kelejä se pitelee. En meinaan kovin helteiseen keliin enää lähde ongelle. Oli eilinen sen verta kamala kokemus. Mutta katsellaan miten akan käy :)

Tässä vielä linkki tuloksiin:

http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=136

-------------------------------------------------------------------------------------

21.7.2014
Täällä ollaan takaisin sivistyksen parissa.
Tuli lomailtua 3 vkoa eli lähes kokoaika meni mökkeillessä meidän mökillä. Siksi on nettisivujen pitokin ollut vähemmällä kun siellä ei tietokonetta mukana ollut kun ei ole tuota sähköä tarjolla :)
Kalastettua tuli lähes jokapäivä jollain tapaa. Milloin onkien, virvelöiden ja uistellen. Käytiin kalassa pääasiassa siellä samalla pikkulammella mistä sen ison hauen sain sekä isolla Venäjälle ulottuvalla järvellä. Tietysti omalla järvelläkin kalastettiin lähinnä onkien isoja ahvenia savustettavaksi. Saalista tuli  kaikkialta ihan kivasti eli kalaa on syöty ahvenesta kuhaan yms..... Pikkulampi antoi meille isoja ahvenia virvelillä. Kuinkahan isoja siellä oikein onkaan? Ootan jo talven pilkkikokeilua sinne. Voipi olla melkoista showta, kun siellä ei ketään käy, varsinkaan pilkillä. Tulispa jo talvi :)
Nyt pitäisi alkaa tajuta taas olla täällä sivistyksen kehdossa ja saada tämä "moodi" päälle. Hmmm...... Ehkä tää tästä taas....????

10542002_10152589251652460_2525039694599

----------------------------------------------------------------------------------------------

24.6.2014

Että sellainen reissu se.
Kolmas kisamme pidettiin nyt paremmalla onnella Ihamaan joella. Tällä kertaa ukkonen pysyi poissa ja sadekin, tosin otin sadetakin mukaan kun näytti siltä että saattaisi se ripsauttaa jossain vaiheessa. Mutta ei ripsauttanut.
Ja tuultakaan ei ollut niin mikäs siellä oli onkiessa. Noh jos kalaa olisi hieman enemmän tullut, olisi voinut olla kivempaa...... Viikkojen sateet olivat kastelleet pellot ja rannat aikamoiseksi vellimereksi joten lähelle rantaa ja entisiä paikkoja ei oikein päässyt. Jostain kohtaa sentään yletti veteen asti onkia mutta aikamoista taiteilua se heinäkumpareiden päällä oli ettei mulahtanut polvea myöten mutaan. HUH!
Jossain vaiheessa huomasin myös että saapas alkoi vuotaa. Sepäs kivaa!!! Vielä kun se "vesi" oli savensekaista haisevaa ruskeaa nestettä johon "lievästi" oli sekoittunut laitumella kirmaavien vasikoiden "eritettä" niin ai että sitä tuoksuelämystä kotona kun saappaan veti jalasta. Onneksi oli tyhjä vatsa ettei tarvinnut alkaa kuuraamaan lattiaa. Senverta alkoi kurkussa myllertää..... Yöks!

Sain salakoita sieltä täältä ja pari pientä särkeä. Siinäpä ne sitten oli. Ei kyllä napannut vaikka yritti syvästä ja matalasta ja toukalla ja madolla ja ja...... Ei niin ei. Kaloja kyllä kävi pinnassa mutta mikään ei kelvannut vaikka kuinka yritti. Tyytyminen oli siis 385g tulokseen. Noh sellasta sattuu että ei satu kalat kohilleen. Tuloksen silti kolmas sija!?? Olipa ihme juttu. Luulin että olen viimeinen...... No mutta tästä sitten taas eteenpäin ja kohti seuraavaa kisaa. Siellä sitten alkavat sijoitukset jo ratketa vaikka Sirpaa ei taida pysäyttää enää mikään tai kukaan???? On se kone !!!!! :) Mahotonta meininkiä!!!! :)

-----------------------------------------------------------------------------------------


23.6.2014

Olipa eilen aikamoinen päivä.
Päästiin yli 10 vuoden jälkeen mökkimme lähellä sijaitsevalle pienen pienelle lammelle kalaan kun veimme sinne nyt oman veneen millä pääsee kalastelemaan. Olin odottanut tuota päivää kuin kuuta nousevaa, kun muistaa millainen kalakuhina siellä kävi silloin 2000-luvun alussa. Niinpä sitten pääsimme eilen kalaan ja olin jo valmiiksi ihan täpinöissäni! Noh paikka oli tietenkin tuona aikana muuttunut hieman eli rannat kasvaneet umpeen höttösammalta ja ruokoa eli lampi oli n. 10m pienentynyt jokapaikasta. Mutta silti heittelämään pääsi ihan hyvin. Otin mukaani ainoastaan pari pientä lippaa kun olin ostanut uuden virvelin jota halusin kokeilla. Kyseessä siis kevyt, ohut, lyhyt, tosi notkea vapa joka tarkoitettu max 7g vieheille. Eli ahvenia silmällä pitäen vavan ostin ja 0,12mm siimaa että lipat lentää ja ahven nappaa. Noh eipä napannut ahven. Nappasi 5 haukea. 4 oli ihan sellaista 500g-1000g luokkaa eli mukavia siellä ohuen siiman päässä. Noh viides oli sitten ihan jotain muuta. Ensin se nappasi veljelleni 3 kertaa ja aina pääsi irti. Minä sitten heitin lipan kohti tuota paikkaa ja PAM valtava mörkö ampui kiinni että pyörteet vain jäi pinnalle ja jarru huusi kun siimaa vietiin kuin viimeistä päivää. Onneksi oli jarru suht löysällä kun hauki otti parinkymmenen metrin spurtin kohti lumpeikkoa. Siinä vaiheessa alkoi puntti tutista että ei p***kele se katkoo nyt vavan ja siiman ja ja........ Sain n. 5 min väsyttelyn jälkeen ensinäkymän kalasta ja se oli aikamoinen mötkö tuolle lammelle!!!! Ja sitten taas mentiin että siimat soi. Oli oltava kieli keskellä suuta että vehkeet kesti, kun tosiaan ne eivät ole tuollaisille ihan tarkoitettu. Veli jo sanoikin että "et sitten ihan hel***in lujaa huuda jos vehkeet pettää...." :)  Noh ei tarvinnut huutaa. Jani sai haavistettua hauen ylös n. 10 min taistelun jälkeen vaikka eihän se haaviin mahtunut kuin puoleksi. Naama ja suu sillä oli täynnä sammalta ja kaikenmaan heinää kun se poukkoili ees taas siellä heinien seassa. Tietenkään ei ollut vaakaa mukana tai kännykkää että olisi kuvan saanut mutta pituutta oli 85cm ja painoksi arvioimme n. 5kg. Käsi tärisi niin kovin sen jälkeen etten kyennyt pihdeillä edes uistinta sen kidasta kaivamaan. HUH HUH HUH!!!!
Kala pääsi sitten takaisin kasvamaan vielä isommaksi ja pärskäytti pyrstöllään vedet päälleni kun lähti veneen vierestä lammen uumeniiin. Hei hei!
Oli kyllä yksi elämäni parhaista kalakokemuksista, kun onnistuin saamaan sellaisilla vehkeillä tuollaisen hirmun ja niin pienestä lammesta, ettei siinä uskoisi tuollaisia edes olevan. Kun niitä ahveniahan minä menin sinne heittämään.............

Hieno päivä, hieno hetki, hieno paikka. Ihanaa!!!!

--------------------------------------------------------------------------------------------

13.6.2014

Eilen olin sitten Sydänyhdistyksen kisoissa Rampsinkarilla. S
ään takia (luultavasti) osanottajajoukko jäi aika pieneksi. Pitkin iltaa sateli aina välillä ja viileääkin hieman oli. Mutta kyllä sitä silti kisat saatiin aikaiseksi. Menin samalle tutulle paikalle vierasvenelaiturin viereiselle sivulle, missä olen ennenkin onkinut ja saanut kalaakin. Kiva oli päästä ongelle Rampsin puolelle ekaa kertaa tänä kesänä. No kalan syönti ei ollut parasta mahdollista mutta kyllä siitä kaloja tuli. Aika pientä sekalaista seurakuntaa mutta mahtui joukkoon pari suurempaakin yksilöä. Rodusta en ole ihan varma, mutta olikos se pasuri tai joku sinnepäin, ainakin Hannun ja Jyrkin mielestä? Kalaa tuli n.~1200g verran ja tuloksena kakkossija Sirpan jälkeen. Ihan kivasti siis meni. Palkinnoksi lahjakortti paikalliseen liikkeeseen. Hyvä palkinto, minusta ainakin!
Nyt taitaa kisailemiseen tulla ainakin viikon tauko eli seuraavan kerran omissa kisoissa varmaankin taas sijoista mitellään......

---------------------------------------------------------------------------------------------

10.6.2014

Lyhyestä virsi kaunis.
Noh nyt se ei ollut kovin kaunis. Tarkoitus oli siis onkia kolmas osakisa Ihamaanjoella. Uhkaavan tummat pilvet alkoivat varjostaa hiljaa hiipien iltaamme ja niinhän siinä sitten kävi että puolen tunnin kisaamisen jälkeen peli vihellettiin poikki ja kisa lopetettiin. Ukkonen jyrähteli sen verran lähellä että viisainta oli lopettaa. Toiveissa monella tuntui olevan, että kisaa päästäisiin jatkamaan pienen tauon jälkeen ukkosen väistyttyä. Mutta sade ja jyrinä vain yltyivät eli pakko oli siirtää kisa toiseen kertaan. Minua se erityisesti otti TODELLA paljon päähän, koska onnistuin heti aluksi saamaan mukavan möhkäleen eli vajaan kilon painoisen lahnan!!!
Per**** että harmitti kun tuon kokoisia kaloja en sieltä ole koskaan saanut ja kisa on muutenkin tiukka meidän naisten välillä, niin tuo kala olisi ollut kultaakin kalliimpi sijoituksista kamppaillessa ja sitten koko kisa perutaan. Voihan voihan vee......Noh ehkä tästä pettymyksestä selvitään ajan kanssa. Mutta ensi kerralla ei varmasti niin hyvä onni potkaise että sellaisen möhkäleen uudestaan saisin. Kun en ole 6 edelliseenkään vuoteen saanut minkäänlaista suurta kalaa, mitä siellä olen onkinut. Ja kuin kohtalon ivaa, aurinko alkoi paistaa jo Myllykylän jälkeen, kun kotiapäin kurvailtiin. Pään sisällä sensijaan ei paistanut, vaan oli aika synkkä keli. 
Noh elämä välillä on....... 

------------------------------------------------------------------------------------------

9.6.2014

Nyt sitä sitten ollaan Pm-mitalisti myös onginnassa! Jipii :)
Eli kisat menivät hyvin.
Sain arvonnassa paikan keskeltä pitkää kivikkorantaa. Vettä oli n. 3-4 metriä melkein heti rannassa eli todella syvää. En muista koska olisin onkinut, jos ikinä, ihan noin syvästä vedestä kisassa? Eli uusia kokemuksia taas tuli plakkariin. Kala ei kummemmin syönyt kellään naisten sarjassa. Tasainen oli siis kisa kaikkinensa tulosten suhteen. Onnistuin saamaan isoja särkiä, joilla sitten se hopeamitali herui. Niin ja todella suuria salakoita muutaman. En ole ikinä nähnyt noin isoja! Ihan mahdottomia möllejä! HUI! Keli vaihteli sateesta aurinkoon ja tyynestä tuuleen. Oman lisänsä toivat veneet jotka saivat aikaan isoja aaltoja. Niitä näyttikin risteilevän paljon eestaas pitkin järveä. Eipä tässä muuta kuin totean että kiva päivä ja hyvin meni eli hopeaa tuli ja tästä on kiva jatkaa odottavin tunnelmin kohti SM-kisaa :) 

---------------------------------------------------------------------------------------------


3.6.2014

Eilen illalla olimme onkimassa Hovinsaarella Kotkassa.
En ollut koskaan käynyt kyseisessä paikassa ongella, niin oli tosi kiva päästä taas uusille onkipaikoille onneaan koittamaan. Kyseessä oli siis seuraottelu Kotkan Kalamiehiä vastaan.
Sain arpapaikaksi ihan mukavan oloisen kohdan venelaiturin kupeesta. Vähän aikaa meni ennen kuin hokasin että siinä onkin aika syvää ja kalatkin löytyivät lähes jalkojen juuren kivikkorinteestä eikä kaukaa, niinkuin kuvittelin. Siitä rannasta sitten niitä silloin tällöin nostelin ihan kiiskestä lähtien kaikkea mahdollista kalaa. Sekaan sattui pari kivaa lahnaakin ja yhden tiputin jalkojen juureen ihan lopussa. Jos olisi selkäkipu antanut myöten kyykistyä, olisi kala ollut kassissa ja kisojen suurin tulos tosiasia. Nyt sain tyytyä kolmossijaan ja lievään harmitukseen. Mutta yllätyksekseni voitin silti naisten sarjan ja olin Haminan paras niin se lämmitti mieltä kovasti!!!! Niin ja Hamina voitti kokonaiskisan! Aika hyvin tehty meiltä, Kotkalaisten omilla vesillä. Hyvä me! Huomenna olisi taas kisat, jos vaikka tulisi pitkästä aikaa lähdettyä. Katsellaan mitä huominen tuo tullessaan.

----------------------------------------------------------------------------------

27.5.2014

Toinen osakilpailu onnistuneesti viety läpi.
Tällä kertaa olimme ottamassa mittaa toisistamme Savilahden rannoilla. Eli perinteisellä hyvällä kalapaikalla, ainakin kun edellisten vuosien kilomääriä katsoo. Nyt jäätiin hieman pienempii tuloksiin mutta kyllä siellä niitä hienoja tuloksiakin nähtiin: Sirpalla melkein neljä kiloa kalaa! Hyvä Sirpa!
Itse tallailin tuttuun ja turvalliseen kalapaikkaani missä olen monena vuotena onnistunut ihan kelvollisesti saamaan kalaa. Noh tällä kertaa ei syöntiä alkanut vartin sisällä kuulua niin vaihdoin paikkaa hieman hankalampaan maastoon. Eli puiden katveeseen ja matalaan veteen. Sieltä alkoi pikkukalaa noustakin mutta puut hankaloittivat niiden ylössaantia eli taas vaihdettiin paikkaa. Nyt pääsin kallion reunalle istuksimaan ja siinä sitten olinkin loppuajan kun kalaakin tuli ihan mukavasti. Huippuna tietenkin ne kaksi isohkoa lahnaa joiden ylössaamiseksi Mari-kaima onneksi lainasi haaviaan, kun siinä lähellä oli onkimassa. Muuten olisivat jääneet ylös nostamatta, varsinkin tämä kiloinen. Olipa pitkästä aikaa kiva saada ihan kunnon kokoisia kaloja ja varsinkin lahnoja. Jes!
Ilma oli leppoisan lämmin, välillä aurinko paistoi ja välillä oli pilvessä. Tuuli vaihteli milloin tyyneksi milloin mihinkin suuntaan tuulevaksi. Se teki vielä jännemmän ja kivemman kisasta kun olosuhteet muuttuivat kokoajan jotenkin, niin kalatkin uiskentelivat uusiin paikkoihin. Sai aina hieman etsiä, että löysi parven ja sitten vaan ongittiin ja nostettiin ;) Haastetta ja vaihtelua pitää olla!

Sijoitus oli yllätyksekseni toinen, luulin että olisin jossain keskivaiheilla sillä saaliilla. Mielessä tietysti pyörivät edellisten vuosien saaliit, niin vertasin omaani siihen ja ajattelin, että nyt ei kolmen joukkoon ole asiaa. Mutta kiva oli ylläri että pärjäsin.
Palkinnoksi suuresta lahnasta sain hienon lasikalan. Kiitos Sevenon Glass Art!
Tästä sitten kohti  Lahtea ja Pm-kisoja. Mitenhän siellä tärppää? Sitä ootellessa kireitä siimoja kaikille!

----------------------------------------------------------------------------------------------


19.5.2014

Perjantaina otimme mittaa Virolahden kalastajista Virojoella.
Paikka oli sama perinteinen kunnantalon ranta ja mikäs siinä, kiva paikkahan se onkin kisailla (vaikka edelleenkään en ole jokionkija mutta tuolla on ihan mukava onkia kun tulee sitä kalaakin...). Vesi oli edellisvuosiin verrattuna korkeammalla niin nyt joutui ihan taiteilla sellaisella pienellä kannaksella ettei luiskahtanut jokeen kalojen sekaan. Ennen siinä oli vielä metrin verran maata missä voi reilusti seisokella ja steppailla eestaas, mutta nyt oli olosuhteet haastavemmat. Niin tästä varmasti jo tajusi että olen  siis joka kerta ollut samassa paikassa kun olen siitä aina kalaa saanut eli miksikäs en sinne taaskin olisi mennyt onneani koettamaan. Aluksi oli vähän etsimistä että missä ne kalat ovat ja missä syvyydessä koho lipuu eteenpäin eikä töksähtele jatkuvasti pohjassa oleviin "mihin lie" -juttuihin. Kyllä sieltä sitten ne paikat alkoivat löytyä mihin ei kannattanut heittää kohoaan (niin eli menetin 6 tapsia kun välillä virta vei kohoa hieman eri reittiä ja sitten se olikin jo pohjapuussa tms kiinni eikä lähtenyt enää irti) ja mistä taas kalaa tuli. Nyt sitä tuli vajaan 6 ja puolen kilon verran eli vähemmän kuin edelliskerralla. Mutta olen ihan tyytyväinen saldoon, koska pääsin kuitenkin joukkueeseen ja me voitettiin joukkuekisa. Jes hyvä myö! Kisan jälkeen olikin kiva suunnata suoraan mökille jossa odotti lämmin sauna ja hämärtyvä kaunis kesäilta.

178059_10151653306652460_1749551658_o-no


13.5.2014

Nyt on sitten oman seuran kisakausi avattu.
Tällä kertaa avaus olikin perinteisen Reitkallinjoen sijaan meren rannalla ja onkipaikat arvottiin. Minusta tämä oli mukavaa vaihtelua ja ainakin minä tykkään paljon mieluummin onkia "seisovassa" vedessä kuin joella. En ole koskaan oikein päässyt sinuiksi joella onkimiseen kun niitä onkikertojakaan ei ole kuin muutamia kertynyt. Ehkä pitäisi joskus harjoitella? sitäkin lajia??

Minulle osui ihan mukava arpapaikka Vainioiden väliin venelaitureiden kupeeseen.
Aluksi tuli ihan kivasti pientä kalaa mutta sitten tuli pitkiä välejä, mutta eipä tullut paikkaakaan vaihdettua. Olisi kyllä pitänyt. Lopussa alkoi tulla salakkaa niin ongin sitten niitä "pienellä" 5m vavalla melkein varpaiden juurestä. Fiksua....? Jee!
Sain kuitenkin yhden haavilla otettavan lahnan ja kaksi suurempaa päästin karkuun. Syynä ehkä liian pieni koukku joka ei tarttunut kunnolla tai sitten oma hölmöys tai vaan huono tuuri. En tiedä mikä näistä vai kaikki? Mukavasti ne olisivat painoa pussin pohjalla kartuttaneet jos ne olisin ylös saanut. Mutta ei niin ei. Jympsyttelivät ja veivät vaan siimaa mutta pintaan en saanut että olisin edes nähnyt kokoa kun jo siima räpsähti irti... Kyllä siinä ärräpäitä pääsi suusta kun harmitti niin.

Sijoitus tällä kertaa viides. Noh ihan ok mutta eihän se voitto ole ja sitä aina tavoitellaan..... Ehkä ensi kerralla sitten paremmin?


ilta-normal.jpg


Hieno auringonlasku Savilahdella kisan jälkeen


------------------------------------------------------------------------------------------

22.4.2014

Voi Hossa!
Sydämeni jäi sinne. Jälleen kerran..... Ei meinaa millään päästä takaisin tähän päivään ja rytmiin. Sielu ja sydän ovat edelleen tuolla korpien kätköissä. Ehkä tästä voi jo päätellä että meillä oli hieno reissu. 
Säät suosivat meitä upeasti, kelit olivat aurinkoiset lähes kokoajan ja jäällä tosi hyvä liikkua, kun ei ollut ollenkaan lunta. Potkurilla huiskaisi nopeasti yli aavojen kauaksi uusille paikoille missä en ollut koskaan ennen käynyt, juuri jään päällisestä lumimäärästä johtuen. Nyt mentiin että korvissa tuuli suhisi. IHANAA!
Luonto tarjosi hienoja kokemuksia niin lintujen kuin eläintenkin osalta. Kaikenlaista liikkujaa ja vipeltäjää tuli kohdattua: teeriä, metsoja, joutsenia, kurkia, korppeja, haukkoja, pulmusia, poroja......  Ja sitten ne tärkeimmät eli kalat. Niitä tuli hyvin. Eipä ollut montaa päivää ettei olisi jonkilainen harjus tai ahven pannulla käristynyt voissa. Slurpsis! Reissun kohokohta oli se kun tuntien tyhjän pyytämisen jälkeen osuttiin 8m syvänteelle ja yhtäkkiä alkoi sellainen syönti ettei toista tolkkua. Vedettiin Janin kanssa jäälle 10 minuutissa 5kg ahventa!!! En ole ennen tuollaista kokenut. Syönti alkoi naps ja loppui ihan yhtäkkiä molemmilta samaan aikaan naps. Sitten vaan istuttiin hölmöinä vavat käsissä ihmetellen kalakasaa jäällä että mitä ihmettä tapahtui? Äsken söi ihan hullunaan ja nyt on taas täysin hiljaista. Mutta hienoa se oli vetää isoa könttiä ihan niin nopeasti kun vaan siiman veteen sai. Upeaa!
Toiseksi hienoin juttu oli saamani 13 harjusta. Eihän ne nyt mitään jättejä olleet mutta reilusti täysimittaisia eli syömäkelpoisia. Ne ovat aika mukavia säheltäjiä siiman päässä. Sai oikein keskittyä ohuen siiman kanssa että saa saaliin jäälle asti. Olipa hauskaa! Jee!
Kolmanneksi hienoimmaksi muistoksi nimeän ensimmäisen pilkillä saamani taimenen.
Ei sekään mikään jätti ollut vaan alamittainen mutta eka on aina eka. Voimaa tuntuu tuossa lajissa olevan myös pilkkivavan päässä ollessa. HUH! Olipa tempoja....

Muitakin hienoja juttuja tietysti oli esim. karkuuttamani "joku hiton iso" kala.
Sen ainoan kerran kun en putsaa avantoa kunnolla vaan pinnalle oli jäänyt pientä hilettä niin eikös se silloin nasahda joku jätti siimaan ja kun ei jään alle kunnolla nää mitä siellä tapahtuu niin...... Varovaisesti se otti ja ainoastaa vaan tuntui painavalta eli ei temponut minnekkään vaan nätisti hiljalleen tuli ylöspäin. Sitten se ilmeisesti kopsahti jään alareunaan ja päätti tehdä rauhallisen käännöksen ja siinä vaiheessa siima antoi periksi. Hitto että v***tti!
Ja vielä kun ei tiedä mikä kala se oli ja kuinka iso, mutta iso oli. Sen verran vilahduksen näin hileiden seasta, että ei ainakaan mikään hauki ollut ja hiukan oli sellainen kellertävänpronssihtavanvihertävä. Eli periaatteessa mikä vaan kala, veden ruskeudesta johtuen kaikki näyttää samalle??? Perskutti että harmittaa vieläkin. Koska jos se oli ahven se oli aikamoinen mörkö ja jos se oli joku muu esim. siika (mitä siinä lahdessa kuulemma kovasti pyörii) oli se siltikin iso. Mutta koskaan emme sitä saa tietää. Arvailemme vain..... Nyyh.

Kaikkinensa siis reissu oli onnistunut ja upea ja siitä palautumiseen täällä kotipuolen lähes trooppisessa ilmanalassa menee jokunen viikko. Edelleen oikea käsi "tuntee" vavan kädessään ja kalojen terhakkaat iskut. Ja silmissä siintää kirkkaassa auringonpaisteessa kimalteleva jää ja lumiset metsät......Ikävöin niin kovasti sinua Hossa <3


10250072_10152359272182460_2622043374210

Hieno on harjuksen "purje".

---------------------------------------------------------------------------------

1.4.2014

Kevät tulee hiljaa mutta varmasti.
Lumet ovat jo lähes kokonaan kaikonneet ja merikin liplattelee jo vapaana jäästä monin paikoin. Silti tuolla pikkuisilla järvillä on vielä päässyt viikonloppuisin pilkkimään kivasti. Ollaankin jätetty nyt kisailemiset väliin ja käyty vaan hupipilkillä milloin missäkin, mistä on hyvää jäätä löytynyt. Onpa ollut mukava mennä jäälle kun lunta ei ole ollut missään ja jäällä liikkuminen on ollut helppoa. Reikiä on ollut hyvä kairata kun jää on ollut jo pehmeähköä ja paksuuttakaan ei enää liiemmin ole ollut. Aurinkokin on paistanut noina päivinä kivasti ja sormet ja poskipäät alkavatkin muistuttaa väriltään ihan jonkin muun maan kansalaista :)
Vielä 9 aamua ja sitten auton keula suuntaa 10 päiväksi "Lapin" kalavesille eli Hossan jokavuotinen reissu odottaa meitä taas. Malttamattomana odotan jo pääseväni sinne harjusten, siikojen, taimenten, kirjolohien ja tietysti isojen ahvenien paratiisiin!!! Ai ai että se on hieno paikka kalastaa ja ihan vaan olla. Maisemat ovat upean jylhät ja kauniit, ihmisiä (ainakaan ennen tätä) ei ole riesaksi asti vaan pystyy nauttimaan erämaan hiljaisuudesta ihan täysin siemauksin omassa rauhassaan. Välillä vain korppi liitelee yli järven keväistä huutoaan raakkuen, toisinaan porotokka eksyy jäälle päiväkävelylle ja koskipaikoissa joutsenet kaakattavat iloisesti. Siellä se sielu lepää vaikkei kalaakaan saisi kuin sillointällöin. Mutta tieto siitä millaisia körmyjä siellä jään alla oikein uiskentelee, riittää ainakin minulle pitämään adrenaliinitasot kohdillaan ja jännityksen perhoset vatsassa sen kokoajan kun jäällä olen. Koskaan kun ei tiedä milloin "se iso" iskee :) Jännää, hyvin hyvin jännää!!!!
Sitä odotellessa toivottelen oikein hauskaa aprillipäivää kaikille!
(Ja tämä kirjoitus ei sitten ollut aprillia vaan ihan totta)!



WP_20140329_001-normal.jpg

Siika se on pienikin siika. Ja kun se on ensimmäinen pilkillä on se tärkeä koosta huolimatta :)
-------------------------------------------------------------------------------------------------

18.3.2014
Kaupunginmestaruus kisat pilkittiin Saarekkeella eli siellä mistä kisakautemme alkoi. Jäälle oli satanut paksu kerros lunta mikä teki liikkumisesta haasteellista. Alla oli liukas jää ja päällä lumi joka lähti jalan alta lipettiin ja ikävästi muljautti jalkoja ja selkää. Siksi päätin pysyä lähtörannan tuntumassa edeten hitaasti hiipien etten vaan liukastuisi ja kaatuisi katkoen vaikka käteni tms. Muutamia pyllähdyksiä nähtiinkin mutta mitään pahempaa ei ilmeisesti sattunut? Kaloja en tälläkertaa oikein saanut. Kiersin ja kaarsin siellä ja täällä mutta en onnistunut löytämään sitä kunnon ahvenparvea. Sijoitus oli silti kolmas mistä olin yllättynyt. Saas nähdä oliko nämä viimeiset kisat tänä talvena kun jäätilanteen takia on monia jo peruttu? Toivoa vielä on että tuonne pohjoisemmaksi vielä pääsisi kisailemaan mutta katsellaan miten tämä kevät tässä etenee.
On tää kilpaileminen vaan niin kivaa että ei malttais vielä millään sitä lopettaa.....

-------------------------------------------------------------------------------------

10.3.2014

Pilkit pussiin
Nyt on sitten pilkkikausi "virallisesti" päätetty vaikka kilpailujahan toki on vielä jäljellä aika montakin. Mutta perinteinen Palvaan reissu tehtiin nyt lauantaina. Sää oli juuri niin kehno kisan aikana kuin osattiin pelätä. Ensin tuli vettä sitten räntää ja välillä kai niitä molempia yhtäaikaa. Tuulikin riepotti meitä oikein kunnolla. Ensimmäisen tunnin jälkeen olin jo ihan läpimärkä vyötäröstä alaspäin. Istumaan ei voinut enää reiän kairaamisen jälkeen käydä kun se tuntui tosi kamalalle. Niinpä harrastin "pystypilkintää" eli seisoen pilkkimistä. Eihän siitä oikein mitään tullut kun en ole siihen tottunut. Siitä huolimatta sain ihan kivasti ahvenia, noita mustia pikkuraitapaitoja, melkein kilon. Puoli yhden aikaan päätin että nyt tämä palelu saa riittää ja lähdin kuivattelemaan itseäni saunan lauteille: haalari päällä. Eipä sitä ennen ole tullutkaan "saunottua" haalarissa. Hieman se pinnasta kuiveni mutta silti olo oli vaatteiden vaihtoon asti inhottavan nihkeä. Hrrrr...... Kun makkarat oli saatu tulille alkoi sääkin muuttua. Aurinko pilkahteli kuin virnuillen pilvien rakosista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eiksni? Kahvien ja viinereiden jälkeen olikin jo aika vaihtaa vaatteet ja suunnata ravintelin puolelle. Siellä meno oli perinteistä. Palkintojen jakoa, arpajaisia, tanssia ja lauluakin. Allekirjoittanut piti siitä suurimmaksi osaksi huolen. Toivottavasti kenenkään ilta ei mennyt sen takia piloille tai korvat kuuroutuneet. Pyydän anteeksi jos niin kävi! Mutta kun minä nyt vaan tykkään laulamisesta niin paljon. Varsinkin tangot ja valssit ovat ykkösjuttuja. Niitä tulikin hoilattua yksi toisensa perään. Kivaa oli laulaa ja huomata että tanssijoitakin ilmaantui lattialle eivätkä kaikki karanneet ovista ja ikkunoista pihalle :) Reissu onnistui siis kaikinpuolin hyvin ja kotiinviemisinä oli komeat palkinnot talven saavutuksista. Kiitos kaikille mukanaolleille että teitte päivästä mukavan!!!


-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

2.3.2014

Piirinmestari
Jos talvicupin voiton jälkeen oli sanaton olo niin nyt olen täysi mykkä. Minä. Piirinmestari.....? Mitä mitä mitä???? En nyt oikein ymmärrä miten ihmeessä tämänkin onnistuin tekemään? No pilkkimällä tietysti ahkerasti ahvenia, mutta silti. "Kovia naamoja" jäi taakse ja otettiin vielä kaksoisvoitto Marin kanssa.
Eipä olisi enempää voinut toivoa tältä päivältä. Olen sanattoman onnellinen ja tyytyväinen tähän päivään ja saavutukseeni. Olenhan nyt piirinmestari!!!!


1623749_10152267582777460_868521118_n-no

-------------------------------------------------------------------------------------

14.2.2014

Oikein Ihanaa ja Hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoille ja kalakavereille HKV:ssä !!!!!


sydan-normal.jpg

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

8.2.2014
Huh huh.....
Nyt on niin tyhjä olo etten oikein löydä mitään järkeviä sanoja. Olen niin puulla päähän lyöty että tänäänkin onnistuin näin hyvin kisassa ollen kakkonen vaikka sää oli kurja ja olo läpimärkä. Ja että kaiken huipuksi voitin koko cupin. EN olisi kauden alussa IKINÄ uskonut että pääsen edes kolmen joukkoon saati että voittaisin??? Meidän naiset on niin kovia kalastajia että olisin ollut tyytyväinen mitalisijaankin mutta että voitto??? Olen siis hyvin onnellinen tästä saavutuksesta. Ensin kesäcupin voitto ja nyt talvikin tuli voitettua. Mitä ihmettä!!!! En nyt saa tämän enempää tekstiä aikaan. Kiitos kaikille naiskilpasisarille kovasta ja hyvästä vastuksesta! Ilman teitä tämä ei tuntuisi tältä <3   Jippii! Mie voitin :)


164654_10151564968122460_1335179860_n-no

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

2.2.2014

Olipahan päivä!
Olen vieläkin ihan ihmeissäni ja samalla hyvin tyytyväinen kaikkeen. Olin aamulla kahden vaiheilla että lähdenkö koko kilpailuun, kun mietin sää/jää/lumiolosuhteita yms. Mutta läksin kuitenkin. Ja onneksi läksin koska tästä tuli mieleenpainuva ja onnistunut päivä.
Heti kisan aluksi olin mietteissäni että mitenköhän tässä käy kun pitäisi kävellä aika kauas merelle että saa kalaa. Ilokseni huomasin että lähtörantaan jäikin kovia kalanaisia ja miehiäkin niin ajattelin että tähän minäkin itseni parkkeeraan. Ensimmäinen reikä ei antanut nykyäkään. Uusi reikä melkein viereen ja avot alkoi nousta kivan kokoista körmyä. Mietin siinä parinkymmenen jälkeen että "mitä ihmettä eikö nää lopu ikinä kun aina vaan tulee ja tulee eikä pieniä ahvenia ollenkaan"!??? Mutta ei ne loppuneet. Vietin koko kisan n.5m alueella kun kalaa tuntui olevan vaikka muille jakaa. Loppupuolella kisaa avantoon ilmestyi varsinainen körmyjen körmy. Noh ohut siima ei sitten nostoa kestänyt (niin olisi pitänyt auttaa kädellä loppuvaiheessa kalaa ylös mutta eipä tässä  voi jossitella enää....) ja kala jäi avantoon peruuttelemaan takaisin alaspäin morri suupielessään. Minä sitten hätäpäissäni aattelin että perhana et karkaa ja eikun käsi perään avantoon ja kiinni. Niin. Sitäpä ei olisi pitänyt tehdä. Kala pääsi karkuun kun en saanut siitä millään kunnon otetta kun oli niin iso ja muistona siitä on sormenpää nyt kokonaan halki. Hitsi että kismitti!!!  No eikun laastaria anopilta hakemaan kun oma emergencybag oli tietenkin kotona juuri tänään. Verta tuli kokoajan laastarista huolimatta niin piti laittaa käteen rukkanen että sormi lämpenisi ja verenvuoto loppuisi. Kalaa ei tämän karkuutuksen jälkeen tullut enää kuin muutama vaikka tein uusia reikiä ja kokelin vanhatkin läpi. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen saaliin määrään ja varsinkin kokoon. Kyllä oli kiva vedellä isoja ahvenia 13kg. Ihqua!
Rantaan tuntui olevan ihan liian pitkä matka vaikka olin vain sadan metrin päässä, kun reppu painoi kuin tiiliskivikasa selässä! Mutta rantaan päästiin kunnialla ja alkoi kalojen jako kahteen muovikassiin kun vaaka ei suostunut yli 10kg saalistani punnitsemaan. Uusi kokemus minulle sekin! Olisin ollut tyytyväinen yhteenkin 6,5kg säkkiin. Mutta että kaksi! Huh! 
Tämä päivä kyllä jää kisamuistojen ihan kärkikaartiin jollei jopa siksi parhaimmaksi muistoksi. Oma uusi ennätys saaliin painossa, isoja ahvenia "iha hitoksee", oman sarjan voitto ja koko kisan toiseksi suurin tulos. En voi olla muuta kuin tyytyväinen ja onnellinen ;) Kerrankii miekii onnistuin!!!!!!!!!!!! Hyvä mie!



Maaliin%20tuuletus-normal.jpg

----------------------------------------------------------------------------------------------------

29.1.2014


Avoimet kisat

Viikonlopun avoimet kisat oli kävijämääräisesti ainakin menestys. Lähes parisataa pilkkijää on hieno saavutus. Kalojakin nousi kiitettävästi ja isojakin joukossa kuulemma oli!? Itse keskityin sen päivän hupipilkkimiseen ja kiva päivä olikin. Kiertelin jäällä siellä ja täällä, näin tuttuja siinä sivussa ja sain ihan mukavasti fileahvenia repun pohjalle. Ensimmäiset tänä talvena jotka kelpuutin kotiin vietäväksi. Toivottavasti eivät kuitenkaan viimeiset....
Aurinko paistaa ja jäälle tekisi mieli. Mutta istuttava se vaan on täällä toimistossa ja suljettava nuo sälekaihtimet ettei liikaa ala huokailuttamaan kun olen täällä paperipinojen "vankina" :)
No mutta sunnuntaina sitten viimeistään taas pääsee jäälle. Toivotaan ahdin suovan silloinkin antejaan. Meille kaikille!


1544411_10152172982542460_930347599_n-no

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

20.1.2014


Toiset kisat on nyt sitten kisailtu.
Sää oli talvisen kirpeä ja aurinkoinen. Jos pakkasta ei olisi ollut sen verran kuin sitä nyt oli, olisi voinut luulla olevansa kevätjäillä pilkillä; aurinko porotti (ja jopa lämmittikin hiukan), lunta oli jäällä juuri että huomasi ja kairaaminenkin oli helppoa kun ei ollut metriä porattavaa. Kaikinpuolin siis ihana pilkkikeli. Tosin välillä sormia palelsi jonkinverran kun kynsikäs kastui niin alkoi hieman sormet tuntua jäykiltä ja tuntokaan ei ollut paras mahdollinen surviaisen laittoa varten. Kalaa tuli 1,5kg verran ja sijoitus jossain siellä keskivaiheilla. Kivaa oli siltikin saada kaloja edes tuonkin verran, kun en ole koskaan Valkjärvestä kaloja oikein löytänyt tai osannut vaan niitä saada koukkuun. Olisihan se ollut mukavaa jos olisi pärjännyt paremmin mutta siitä ei voi syyttää kun itseä. Mitäs jumitin samalla alueella koko päivän! Heti toinen reikä alkoi antaa ahventa niin hyvin että istuin siinä pari tuntia ja kun sitten nousin seisomaan vaihtaakseni paikkaa, oli saappaat jäätyneet jäähän kiinni :)  Hih! Ihan pelästyin kun meinasin mennä nenilleni kun jalat ei liikkuneet minnekkään. Olisi pitänyt kuitenkin lähteä siinä vaiheessa etsimään isompia kaloja tai vilkkaampaa syöntiä mutta en lähtenyt, kun tuntui että kala söi kuitenkin jonkinverran melkein kokoajan..... Olisi ja olisi. Niinpä niin. Turhaahan se nyt on enää jälkikäteen jossitella. Niinkuin sanotaan: turha enää rypistää kun on p***at jo housussa :) Näillä mennään. Ensi kerralla sitten paremmin. Toivottavasti!



WP_20140119_00320140120141403-normal.jpg

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

10.1.2014


Tulipa kivoja uutisia!
Osallistuin viime vuonna Metsähallituksen järjestämään valokuvakilpailuun tuolla meidän kotisivulla olleella otsikkokuvalla missä on Janin saama 700g ahven Hossan Iso-Valkeaisen jäällä. Tänään tuli tieto että voitin sen kilpailun ja postissa on tulossa kalastusaiheisia tuotteita palkinnoksi! Jes! Kerrankin minäkin voitan jotain :)  
Jos jotain kiinnostaa lukea pikku-uutinen niin tässä linkki:


https://www.facebook.com/eraluvat 


------------------------------------------------------------------------------------------------------

9.1.2014


Talvi tekee tuloaan, vai tekeekö?
Sääennustukset on luvanneet että tänään alkaisi pakastamaan ihan tosissaan ja sama meno jatkuisi ainakin viikon. Toivon todella että niin on ja talvi tulisi vihdoin tänne meidänkin nurkille. Onhan sitä jo saatu odottaa niin pitkään että olisi nyt jo vihdoin aika tulla lunta ja jäätä. Ei tämä vesisateessa tallailu ole mistään kotoisin!!! Haluan lunta töppösten alle ja jääpeiton vesiemme suojaksi. Lumihiutaleita leijumaan hiljalleen ja sulamaan nenänpäähän pieneksi pisaraksi. Poskiin pakkasen punaa ja ripsiin huurretta. Kirkkaita tähtitaivaita ja lumisia puita. Niitä minä haluan. Onko se liikaa pyydetty? Odotan Sinua Talvi!




396392_10150651676797460_1233603873_n-no

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

29.12.2013


Ekat osakisat on nyt sitten pilkitty kaikinpuolin onnistuneesti.
Sääherra oli kuin olikin armollinen meille. Ei sittenkään satanut, vaikka aamulla hiukan vettä tihkuttikin, mutta kisan alkaessa se loppui kokonaan. Myös tuuli pysyi metsän puiden latvuksissa ja saimme istua kivassa kelissä jäällä ahvenia narraamassa. Muutama pikkuhyttynen sentään erehtyi meitä kiusaamaan korvan juuren ininällään. Vähän tuntui että onkos nyt kesä vai talvi???? Aamulla oli aluksi niin hämärää, että tuotti ihan vaikeuksia laittaa toukkaa koukkuun, kun hämärännäköni on kehnonlainen. Siitä se päivä sitten kuitenkin pikkuhiljaa valkeni ja kalojakin alkoi tulla mukavaan tahtiin. Loppua kohden syönti hiipui ja aloinkin odottamaan, että jokohan pääsee makkaranpaistoon. Makkara maistui hyvälle niinkuin aina kisojen jälkeen. Sitten luettiin tulokset. Hämmästykseni oli suuri, kun tajusin voittaneeni kisan. En olisi millään uskonut että tälläisellä saaliilla voitettaisiin? Voitto oli minun "Kalaveikkokilpaurani" ensimmäinen. Tätä ennen paras pilkkisijoitus omissa kisoissa oli 3s. Tässäkin lajissa pääsin nyt voittojen tielle. Voi kun tällä tiellä pysyttäisiin.... Mutta tuntien omat rajoitukseni ja vajavaisuuteni, tiedän niiden tulevan esteeksi ja hidasteeksi pärjäämiselle, kun jäälle tulee upottavaa lunta ja kalapaikat ovat kaukana lähtörannasta. Mutta silti yritän parhaani ja katsotaan mihin se riittää :) Tästä on hyvä jatkaa talvikautta!




Hyvää, Onnekasta ja kalarikasta Uutta Vuotta kaikille!!!!!

images-normal.jpg


------------------------------------------------------------------------------------------------------


27.12.2013

Joulu tuli ja meni.
Lunta emme sitten saaneet tällä kertaa luomaan jouluista tunnelmaa. Ehkä sitten ensi jouluna...? Minulla joulunaika olikin tälläkertaa hieman haastava. Juuri edellisen kirjoituksen jälkeen oikean käden etusormeen (eli pilkkisormeen niinkuin minä sitä kutsun...) iski jokin bakteeritulehdus. Sormi oli kaikkea muuta kuin normaali ja käyttökuntoinen. Maanantain sormi avattiin auki ja poistettiin sieltä jos jonkinlaista "töhnää". Yök! Eli joulunajat meni käsi siteessä ja vasemmalla kädellä toimiessa.
Olipa vaikeaa yrittää suoriutua päivän puuhista ja joulutouhuista, kun ei ole tottunut tuollaiseen yksikätisyyteen! Mutta tehtyä ne tuli, edes jotenkin :) Nyt side on pois mutta sormi on edelleen puolitehoinen. Jännään nyt ehtiikö se parantua sunnuntaiksi että pääsisin mukaan kisoihin. Että päivä kerrallaan tässä mennään ja toivotaan sormen paranemista! 

--------------------------------------------------------------------------------------------


16.12.2013

Nyt on sitten kinkkupilkit kisattu.
Lihaa tuli pikku köntti, vaikka kalaa ei tullutkaan kuin kolme pientä ahventa. Mutta jäihän moni kalastaja ihan ilman saalistakin joten olen ihan tyytyväinen päivän antiin. Kukaan ei hukkunut eikä tiettävästi edes kastunut kun oltiin "turvallisilla vesillä" tälläkertaa :) Ilma oli aika kolea ja kylmä viima puhalsi kokoajan. Välillä piti lämpimikseen jumpata laiturilla ja siltikin sormet oli niin kohmeessa ettei meinannut toukkaa koukkun saada. Ne on näitä tän harrastuksen "iloja"..... Nyt sitten alkaa seuraavan kisan odottelu. Josko jo jäälle päästäisiin reikiä kairailemaan....
Sitä ennen on kuitenkin Joulu. Sehän tietää ainakin itselleni paljon muita touhuja kun olen aina ollut jouluihminen. On ihanaa nauttia kaikesta jouluun liittyvästä tohinasta, kiireestä, valoista, koristeluista, leipomisesta, lahjojen ostelusta ja paketoinnista, tuoksuista, mauista eli kaikesta mitä jouluun liittyy. Olenkin aina jo hyvissä ajoin alkanut valmistella joulua että ehdin varmasti nauttia siitä kyllikseni.
Ja joulupukki pitää nähdä joka joulu, vaikkei aattona mutta jossain kuitenkin. Paras ja tunnelmallisin paikka siihen on mielestäni Rasvaturkin joulutapahtuma. Olen siellä käynyt joka vuosi niin pienestä kun muistan. Aina se jännittää yhtä paljon, ihan kuin olisi lapsi jälleen. Mutta sinne on päästävä. Sieltä löytyy sitä joulun mystistä tunnelmaa. Toivottavasti saataisiin valkea joulu koska se kruunaisi kaiken. Pahalta vaan näyttää ennusteet tällä hetkellä. Mutta toivotaan parasta.



Hyvää Joulua ja Onnea vuodelle 2014!


----------------------------------------------------------------------------------------


10.12.2013
Joulukuussa mennään jo.
Hui miten se aika rientää. Vastahan se oli kesä ja kärpäset? Vuosi sitten tähän aikaan oli jo ekat kisat jäällä takana ja toisia odoteltiin kinkun tuoksu nenässä. Nyt luontoäiti on päättänyt että eipä vielä mennäkkään jäälle vaan odotellaan kenties vuodenvaihteen yli että jää olisi tarpeeksi kantavaa meille kalankuvat silmissä kiiluville ahventen metsästäjille. Hmmm. Rankkaa sanon minä! Toivottavasti kuitenkin pian pääsemme taas tämän rakkaan harrastuksemme pariin ja ottamaan mittaa toisistamme, että kellä se vapa pysyy parhaiten kädessä ja kenen toukat ovat eniten viirupaitojen mieleen. Sehän se on elämän yksi suola. Ainakin minulle. Kilpaileminen ja voittaminen. Mihinkäs siitä pääsee kun sen on syntymälahjaksi saanut. Aina on pitänyt kilpailla jotenkin; urheillen, koulumenestyksessä, peleissä, leikeissä ja nyt kalastuksessa. Välillä oikein sitä ajattelee että mikähän tässä nyt on niin tärkeää ja kiehtovaa että aina pitäisi vain voittaa ja olla paras? Mikä meidät ajaa koviin poskia nipisteleviin pakkasiin, läpimäräksi kasteleviin rankkasateisiin, hyttysiä täynnä oleviin pusikoihin, polviin asti ulottuviin loskamoskiin jäällä ja jonnekin toiselle puolelle äiti-Maatamme näiden vedenalaisten ystäviemme perässä? Siihen kun joskus keksisin vastauksen niin olisin hyvin tyytyväinen.

Yksi syy kuitenkin on varmasti me. Me Kalaveikkolaiset. Ainakin itse tykkään aivan mahdottomasti meidän seurasta ja meidän naisten hyvästä "tiimistä". Vaikka ikähaarukka on todella laaja - lähes 50 vuotta - ja minä olen se kuopus, niin silti tuntuu että olemme kaikki samanikäisiä lapsia kirmaamassa ruutumekot päällä letit heiluen onkivavat olalla pitkin pellon piennarta kohti rantaa kaloja narramaan. Siinä ikä ja vaivat unohtuvat itse kultakin (ainakin osittain), kun olemme kilpailemassa paremmuudestamme "...vanhakin nyt nuortuu ja koukkuselkä suortuu...".
Meitä kaikkia varmastikin yhdistää rakkaus kalastukseen, luonnossa liikkumiseen ja mukavaan yhdessäoloon. Minulle ainakin seuraan liittyminen (pitkän pitkän maanittelun jälkeen, kiitos Tassun!!) oli paras päätökseni vuosikausiin. Monesti olen miettinyt mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi jos en olisi uskaltanut sanoa KYLLÄ ja liittyä tähän osaavien ja kovien kilpakumppaneiden joukkoon. Olen saanut uusia ihania ystäviä, mahtavia, hauskoja ja herkistäviäkin muistoja, saavutuksiakin hieman, matkoja sinne tänne ja tuonne ja kaikenhuipuksi löytyihän tuo oma matojen etsijä, koukun lahkeesta irroittaja, kalojen fileoija, autonkuljettaja ja vakiotiskaajamme myös täältä :) Eli päätös liittymiseen juuri Meidän seuraan oli oikea ja erinomainen!
Olen viihtynyt seurassamme niin hyvin että en voisi enempää pyytää. Vaikeinakin elämän hetkinä olen saanut olkapään johon itkeä ja hyvinä hetkinä nauru ja kälkätys on kuulunut varmasti aika kauas :) Mutta sellaista elämä on. 
Vaikka elämä muuttuu, menee eteenpäin, välillä jumittaa, joskus koettelee ja toisinaan myös saa suupielet kaartumaan hymyyn niin yksi asia säilyy: kalastus. Se ei katoa minnekkään. Niin kauan kun jalka edes vähän nouseeja vapa pysyy kädessä, suuntana on kala-apajat. Niin se tulee olemaan. Nyt ja aina. 

No tälläerää kuulemiin ja näkemiin. Sunnuntaina nähdään! (Jos ei sokeiks tulla.)

Mari




919824_10151572396372460_1970061337_o-no

------------------------------------------------------------------------------------

10.12.2013
Tuli tässä yhtäkkiä päähänpisto että tännehän voisi kirjoitella vähän omiakin ajatuksia tästä kalastusharrastuksesta, kalakilpailuista, meidän mukavasta kalaseurastamme ja milloin mistäkin, mitä nyt tälläisen kalahöperön päähän milloinkin pälkähtää. 
Kirjoitan pilke silmäkulmassa, kaikkea ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti mitä täällä lukee. Minut tuntevat kyllä sen tietävät ilman sanomattakin. Tarkoitukseni on siis vain tuoda hymyjä teidän kasvoillenne ja yrittää ilahduttaa edes hieman päiväänne :)
Ajatukseni/kirjoitukseni ovat siis täysin omia mielipiteitäni asioista, en halua niillä ketään loukata enkä kohdista niitä kehenkään muuhun henkilöön. En kritisoi, pilkkaa tai arvostele kenenkään toimia, päätöksiä, ajatuksia, sanoja, seuraamme enkä mitään muutakaan. Mietiskelen vain asioita monelta laidalta, koska tykkään pohdiskella ja analysoida kaikkea. Tapoihini ei kuulu ilkeät ajatukset muista ihmisistä, heidän arvostelunsa millään lailla tai "kaunan kantaminen" eli näistä teksteistä ei tarvitse kenenkään loukkaantua tai ottaa itseensä, koska ne eivät liity millään lailla kehenkään, koska ovat ainoastaan omia ajatuksiani elämästä kalastusharrastuksen parissa.

Jos jotakuta tämä kirjoitteluni kuitenkin häiritsee tai haluat muuten vaan kommentoida, ehdottaa kirjoitusaiheita tai antaa risuja/ruusuja, niin nykäise hihasta, heitä postilla kalaprinsessa@hotmail.com, tai soita/tekstaa p. 044-511 0278, niin katsotaan mitä asialle voin tehdä :)  Kiitos!


6528_122312912459_7657677_n-normal.jpg